Pikonlinna Swimrun 11.6.2016

Viime kesänä ajattelin vielä, että swimrun on sellainen juttu, josta minun ei tarvitse innostua vaikka se vähän kiehtoikin mieltä. Ongelma on lähinnä likinäköni; en näe kunnolla ilman laseja enkä voi pitää piilolinssejä kuivien silmien vuoksi. Samasta syystä korjausleikkauskin on mahdoton.

No, sitten vastaan tuli Facebookissa kilpailunjohtaja Simo Hillon mainos, jossa hän kutsui Pikonlinna Swimruniin mukaan kaikki Pirkan pyöräilyyn osallistuvat. Pikonlinna kun sijaitsee Tampereen kupeessa Kangasalla. Ajatus kolahti heti, eikä Peteä juurikaan tarvinnut houkutella mukaan.

Lyhythihaisen ja -lahkeisen märkäpuvun sain lainaan tutulta (kiitos, Matti!), ja vaikka valmentaja oli treeniohjelmaan laittanut viime keskiviikoksi uintia ja juoksua, en tajunnut käyttää mahdollisuutta hyväkseni kokeillakseni pukua ja kengät jalassa uintia. Ehtiihän sitä sitten kisassakin kokeilla...

Lasiasioissa ajattelin käyttäväni uimalaseja (joissa on vahvuudet) myös juoksussa mahdollisuuksien mukaan. Pete laittoi päälle oman märkkärinsä, koska ajatteli että neopreenishortsit ja kisapaita olisivat liian kylmä kombo tälle päivälle. Veden lämpötila oli noin 15 astetta, ilman reilut 10.

Jotenkin yllättävän nopeasti olimmekin sitten jo kisan lähtöviivalla tänään kello 12. Kilpailijoita oli ihan mukavan kokoinen porukka, ja asettauduimme porukan hännille.

Lähtö. Kuva: Tea Maasalo.

Tiesimme kärjen (Mika Luoto) lähtevän todella kovaa, ja lähdön jälkeen ajattelin meidän olevankin tosi kovassa porukassa, kun melkein kaikki tuntuivat karkaavan jo ekalla parin kilsan juoksupätkällä. Meidän alun juoksuvauhti oli 5:20, mikä sekin on minulle ihan kovaa varsinkin märkäpuku päällä.

Ensimmäinen uintiosuus oli 600 m Santasaareen. Keli oli aika tuulinen, ja aallokkoa oli. Peten paras uintikeli siis! Pysyimme lähekkäin, minä koko ajan puoli vartalonmittaa jäljessä. Ilmeisesti hän oli jossain kohtaa pysähdellytkin minua odottamaan. Taisimme siinä ekalla uintiosuudella ohitella porukkaa jonkun verran.

Seuraavaksi juoksimme Santasaaren ympäri ja sen jälkeen vielä toisen uinnin lähtöpaikalle, yhteensä 3200 m. Joitakin nopeampia juoksijoita tuli takaa ja pysähdyimme polun sivuun päästääksemme heidät ohi. Seuraavaksi uitiin pienelle Pikonlinna-saarelle, matkaa linnuntietä oli 500 m. Uinti tuntui nyt jo vähän helpommalta, ja oli kiva ajatella, että loput uintipätkät pääsisimme etenemään myötäaallokkoon. Pikonlinna-saaressa juoksimme vain noin 100 m, ja sitten pääsimme uimaan takaisin Santasaareen.

Santasaaressa juostiin saari taas kerran ympäri ja vielä vähän päälle, yhteensä 3500 metriä. Askel alkoi jo vähän painaa, ja kerran mätkähdinkin varvikkoon pitkin pituuttani, kun kengän pohja jäi kiinni ilmeisesti johonkin oksaan. Ei sattunut pahasti, polven alle tuli pieniä nirhaumia ja matka jatkui.

Viimeisessä noin puolen kilsan mittaisessa uintipätkässä oli jo pientä loppukirin fiilistä. Sen jälkeen piti vielä juosta sama lenkki kuin ennen ensimmäistä uintia. Maaliin saavuimme kahden tunnin ja kymmenen minuutin uurastuksen jälkeen. Heti maaliintulon jälkeen kilpailunjohtaja kävi kertomassa, että olimme kolmansia! Mitä ihmettä! Juostessa emme ohittaneet ketään (päinvastoin!), joten uintiosuudet taisivat mennä meiltä ihan nappiin!

Pronssia!

Kisan järjestelyt toimivat todella hienosti, ja tunnelma oli kyläkisamaisen mukava. Kiva kokemus kaiken kaikkiaan, tämä joukkuekisailukin tuntuu ihan hyvältä.

Pikonlinna Swimrun -verkkosivut
Pikonlinna Swimrun Facebookissa