Välineongelmia

Nyt jo kahtena peräkkäisenä sunnuntaina on minulta puhjennut pyörästä eturengas. Reilu viikko sitten niin kävi Veikkolassa, kun olin lenkillä parin ystävän kanssa. Vaihdoin renkaan ja matka jatkui keskeytyäkseen vielä toisen kerran Klaukkalassa ystäväni tyhjentyneeseen renkaaseen. Sitä emme saaneet täytettyä kiivaasta yrityksestä huolimatta. Pitää siis ostaa uusi, parempi pumppu. Nykyisen paras puoli on pieni koko, ja vaikka se toimisikin kunnolla, renkaan täyttämiseen menee sillä ikuisuudelta tuntuva aika.

Ilmaa renkaaseen surkealla minipumpulla. Tällä kertaa onnistui.

Eilen lähdin taas iloisena ja toiveikkaana neljän tunnin sunnuntailenkille. Nyt ei varmaan voi sattua mitään, kun on lähes uudet ulkokumit ja ihkauudet vannenauhat, ajattelin. Kuinka väärässä olinkaan. Eturengas puhkesi taas heti Bembölen kahvilan jälkeen, kun Pete oli juuri häipynyt horisonttiin. Jos olisin itkuun taipuvaista sorttia, olisi siinä voinut muutama harmituksen kyynel poskelle vierähtää.

Vaihtohommat sujuivat muuten ihan mallikkaasti, kun tänä vuonna sitä renkaanvaihtotreeniä on tullut melkein joka lenkillä. Pumppu vaan ei taaskaan meinannut toimia. Onneksi lopulta sain ilmat renkaaseen paikalle pysähtyneiden kahden herrasmiehen avulla. Toisella oli pumppu ja toinen osasi käyttää sitä.  Molempia kiittelin vuolaasti avusta.

Vähän ehdin siinä vielä pohtia, uskallanko lähteä sadan kilsan lenkille tällä kokemuksella ilman vaihtorengasta. Onneksi uskalsin, loppulenkki sujui ilman suuria murheita. Löysin pari kivaa uutta reittiäkin Hanko-Hyvinkää -tien pohjoispuolelta ja onnistuin välttämään myös uhkaavat sadepilvet. Tuuli oli sen verran kova, että ravisteli pyörää aina silloin tällöin.

Queen of Flats. Puhjennut rengas hyvässä tallessa kotiin tarkasteltavaksi.

Kotikonstein vanteessa mahdollisesti oleva vika ei nyt löydy, ja pyysinkin kotimekaanikkoani (poikaani) viemään etukiekon työpaikalleen Velosportiin tsekattavaksi. Näin huono tuuri ei kenelläkään voi olla. Joskus harrastuksen alkuaikoina muistan ajaneeni monta kesää kokonaan ilman rengasrikkoja. Miten niitä nyt tulee joka viikko?

Toinen välineprobleemi liittyy takapakkaan. Siinä eivät uloimmat rattaat pyöri ihan suoraan, vaan jotenkin vimpottavat. Tämä huomattiin vasta, kun pyörä oli huoltotelineessä ja sain Peteltä yksityiskohtaisen perehdytyksen voimansiirron puhdistukseen. Pete otti pakan pois ja laittoi sen uudelleen paikalleen, mutta ongelma ei poistunut. Vimpottavan takapakan piikkiin laitan myös ketjun satunnaisen kitinän.

Tavoitteena on nyt saada pyörä kuntoon ennen ensi sunnuntaista Pirkan pyöräilyä. Silloin ajaisin mielelläni 217 km ilman teknisiä murheita.