Matkalla sattuu ja tapahtuu

Eilinen oli niin kiire päivä, että treenikin jäi väliin. Työpäivän jälkeen aloitimme parin tunnin pakkausoperaation, jonka jälkeen kävimme kentällä tekemässä check-inin lennolle ja luovuttamassa ruumaan menevät matkatavarat eli pyörälaukut ja yhden ison matkalaukun. Tämä osoittautui hyväksi ideaksi, sillä lentokentällä oli iltakahdeksan maissa mukavan rauhallista eikä jonoja missään.

Pyörälaukut vuokrasimme jo toisen kerran TriathlonSuomelta ja ainakin vaikutti siltä, että pyörien pakkaaminen laukkuihin sujui helpommin kuin silloin ensimmäisellä kerralla. Pete osaa! Viime vuonna laukkujen kuljetus omalla autolla osoittautui hankalaksi, kun ne eivät mahtuneet autoomme yhtä aikaa. Nyt tilanne oli parempi, kun meillä oli lainassa tyttären Peugeot 206, johon ne mahtuivat päällekkäin, kun takapenkin taittoi pois tieltä.

Aamulla saimme tyttäreltämme kyydin kentälle. Vasta turvatarkastusjonossa huomasin, että unohdin lompakon kotiin. Se oli unohtunut sohvalle, kun eilen illalla vielä viimeiseksi maksoin kaikki laskut ja tarvitsin lompakossa ollutta tunnuslukukorttia. Kukaan ei ollut kotona kysynyt (vaikka tapiohin on kuulunut), että onko pass, pengar ja biljett nyt mukana! Vähän aikaa mietin, että mitäs muuta siellä nyt olikaan enkä oikeastaan kaivannut kuin luottokorttia. Täytyy varmaan pysyä Peten kanssa tiiviisti yhdessä koko matka, etenkin potentiaalisissa ostotilanteissa!

Lento meni ihan mukavasti, ja matkalla tapasimme muutamia muitakin suomalaisia Vichyn kisaan osallistujia. Toista pyörälaukkua piti odottaa juuri sen verran, että sen kohtalo alkoi mietityttää, varsinkin kun ei tiedetty, kumman pyörä siinä toisessa laukussa oli. Tulihan se sieltä lopulta viitisentoista minuuttia myöhemmin kuin kaikkien muiden pyörät.

Autokin (Renault Scenic) oli meitä odottamassa. Takapenkki alas taitettuna kaikki kolme isoa laukkua mahtuivat hyvin kyytiin. Auto oli parkkeerattu niin ahtaaseen paikkaan, että aika monta hetkeä sitä piti nitkuttaa vain joitakin senttejä eestaas, kun parkkitutka huusi sekä edessä että takana. Minä näytin merkkejä auton ulkopuolella ja Pete käänsi autoa muutama sentti kerrallaan oikeaan suuntaan. Olimme tien tukkona parkkihallissa ja joku taisi siinä jo torveakin soitella. Siitäkin selvittiin!

Ajomatkaa oli kolmisensataa kilsaa, ja lopulta pääsimme perille hotelliin. Huone on tosi hieno, suihkujakin on kaksin kappalein. Kylppäri on ehkä hienoin hotellihuoneessa näkemäni.

Illalla kävimme rekisteröitymässä. Saimme reput, uimalakit ja kaiken muun tarvittavan. Niin lämmin oli, että hiki vaan valui pitkin selkää. Matkalla Expoon näimme uintipaikan ja kävelimme pitkät pätkät joenrantaa, joka sunnuntaina on osa juoksureittiä. Nyt on kaikki tälle päivälle allokoidut hommat suoritettu, paitsi että tankkausjuomaa pitäisi vielä joitakin desejä saada juotua. 

Huomenna on ohjelmassa pyörien kasaus ja lyhyt pyörälenkki.