Peten haastis: Cannondale Cujo One

Meidän perheeseen tuli uusi pyörä tällä viikolla, kun yhtenä iltana kävimme hakemassa ison pahvilaatikon Kampin Matkahuollosta. Paketissa oli Cannondale Cujo 1.

Nyt kun on pyörä on saatu onnellisesti kotiin, kasattu ja ensimmäisellä kunnon lenkilläkin käyty, suostuttelin Petrin kertomaan uudesta pyörästään enemmän itse.

Kerro pyörän hankintaprosessista

Maastopyöräilystä on muodostunut mulle parin viime vuoden aikana syyskauden PK-homma. Olen ajanut useamman vuoden pojalle yleispyöräksi (koulumatkat yms.) noin 6 vuotta sitten ostetulla parin sadan euron 26 jäykkäperärohjakkeella. Siitä lakkasivat jarrut toimimasta niin ajattelin että nyt on aika hommata mulle eka oma maastopyörä.

Alkoi ankara guugletus. Mitään välinetuntemusta ei aiheesta ollut. Tämä vaihe kesti noin kuukauden. Maastopyörän ostaminen on aika paljon vaikeampaa kuin maantie- tai triathlon-pyörän: Rengaskoko, jäykkäperä vai täysjousto, overmountain, trail, XC-trail, Enduro, fat bike jne. Hintahaitaria riittää kuten muissakin pyörissä.

Noh, lopulta lähti muotoutumaan preferenssi 27.5 puoliläski jäykkäperä. Prosessi oli pääosin epätieteellinen ja mielikuviin perustuva. Ajattelin mm. että puoliläskipyörä 27.3 x 3.0 on vanhukselle täysjouston korvike mutta ihan kunnon läski taas tuntui liian radikaalilta.

Ensin katselin Cannondalen Beast of the East retro-lämmitystä mutta mielestäni oli aika kovan hintainen. Kuin tilauksesta Cannondale julkaisi 2017 vuodelle tästä halpisversion nimellä Cujo, jossa oli kolme varustetasovaihtoehtoa. Kalleimmassa oli SRAM 1 x 11 vaihteisto ja se viehätti, hyvät osat muutenkin. Yksinkertainen ja tyylikäs pyörä kuitenkin kohtuuhintaan.

Miten päädyit ostamaan pyörän netistä? Kävitkö kivijalkaliikkeissä katselemassa?

Cujo on niin uusi malli että nettikaupoissakin sitä oli vain pitkillä toimitusajoilla. Arvelin että LBS:ssä toimitusaika olisi myös pitkä ja en lähtenyt kyselemään, vaikka mieluusti haluaisin tukea LBS:ää aina kuin mahdollista. Lopulta nappasi UK:laisesta Cyclestoresta, pyörä heti toimitukseen ja vähän yli satasella sai vielä valkata "ilmaista" kamaa kaupantekijäisiksi.

Mistä yllätyit tämän päivän pitemmällä lenkillä?

Pyörä istui heti koon puolesta täydellisesti ja ajaminen oli täysin luontevaa. 1 x 11 vaihteisto oli juuri niin hauska kuin ajattelin, helppoa ja toimivaa. 3.0 -renkaat pysyy suossa ja mudassa todella hyvin "pinnalla", kivet ja juurakot ylittyy aivan eri tyylillä kuin aiemmin. Omalle painolle säädetty korkealaatuinen etuhaarukka oli myös aivan uusi kokemus, pyörä pysyy käsissä ja kontrollissa.

Tuliko pettymyksiä?

Vaikutti siltä että perusvauhti tasaisella hiekka- tai asfalttitiellä on alhaisempi kuin vanhalla pyörällä, vaimo pysyi tasaisella paremmin matkassa kuin aiemmin. Toisaalta se voi johtua siitä että vaimon pyöräkunto on parantunut, mulla se on pysynyt tämän vuoden aika samana viime vuoteen verrattuna. Maastopyörällä en keskareita mittaile joten tämä ei ole sinänsä tärkeää. Toisaalta jos joutuu lenkille kovakuntoisten cyclocross-pyöräkuskien kanssa niin kyyti tulee olemaan kylmää.

Haluatko kertoa vielä jotain muuta?

Läskipyörän sisurit painaa kuulemma noin 1,5 kiloa, joten varmaan puoliläskin sisurit noin kilon. Cujon vanteet ja renkaat ovat "tubeless ready", joten siinä on selvitettävä asia että miten niistä tehdään tubelessit ja kuinka hyvin mahtavat kestää.  Kilo pois pyörivästä massasta on paljon, ja sillä voisi saada vähän lisää vauhtia tasaisella ajoon.

Meidän pyörät Pirttimäen kahvilan pyöräparkissa. Ja Peten varjo.