Parit vuodenvaihteen lenkit

Vuodenvaihteen vietimme Peten kanssa mökillä. Siellä on jotenkin mukavan rentoa, eikä rakettien pauke häiritse unta. Otimme mukaan maastopyörät, joten sekä vuoden viimeisenä että ensimmäisenä päivänä kävimme pyörälenkillä.

Viime treenivuoden kehitettävää-sarakkeessa minulla lukee mm. "Petristä irtaantuminen". Kuulostaa minusta ihan kamalalta, mutta on lopulta ihan yksinkertainen asia. Viime vuonna aika usein kävi niin, että kun ajoimme yhdessä, minä pinnistelin mukana vauhdissa ja Pete joutui tiputtuani odottelemaan. Se ei tehnyt hyvää oikein kummallekaan, ja osin tästä syystä tein osan pk-treeneistäni liian kovalla sykkeellä enkä sitten aina ehtinyt palautua riittävästi. Käytännössä Petristä irtaantuminen tarkoitti tänä viikonloppuna sitä, että ajoin lenkkini ihan yksin.

Kakarlammen laavulla Kettulassa.

Eilen ajelin Ketunkierroksen poluilla. Ketunkierros on Salon samoojien  Kettulassa ylläpitämä noin 25 kilometrin pituinen vaellusreitti, jonka polut löysimme vasta pari vuotta sitten. Kettulantien varrelta on nyt kaadettu aika paljon metsää, eikä reitti varmasti ainakaan juuri siellä ole merkitty tai kuljettavissa. On siellä kuitenkin myös niitä kivoja, ajettaviakin polkuja ihan riittämiin.

Eilen ajoin parin tunnin lenkin. Suunnitelma oli ajaa tunti polkuja ja kääntyä sitten takaisin. Heti käännyttyäni takaisinpäin satutin vasemman polveni. Olin irrottanut jalan polkimesta, kun edessä oli joku kinkkisempi kohta, ja sitten ykskaks horjahdin niin, että polvi osui kipeästi vaihdevipuun. Pienen puhaltelun ja parin ärräpään jälkeen sain onneksi jatkettua matkaa. Tästä opin kyllä sen, ettei jalkoja kannata turhaan irrotella matkan varrella - ei osu polvi vaihdevipuun, kun jalka on kiinni polkimessa. Täytyy yrittää muistaa myös käytännössä.

Tänään oli pikkupakkasen myötä hieman kevyempi ajokeli. Koska polvi oli edelleen kipeä, ajelin mökkiteillä enkä juurikaan poikennut poluille. Loppumatkasta sormet ja varpaat alkoivat vähän palella.

Yksin ajaminen ei onneksi ole minulle (eikä ilmeisesti Petellekään) mikään ongelma. Pyörän päällä tunnen usein oloni oikein onnelliseksi, ja ajattelen omia juttujani. Oman pään sisäinen aktiviteetti riitti tänään hyvin viihdyttämään minua kolmen tunnin ajaksi. Pitempäänkin olisi mennyt!