Spinningissä

Ekaa kertaa moneen (ehkä kymmeneen?) vuoteen olin tänään spinning-tunnilla. Työkaveri houkutteli kokeilemaan Kampin Motivuksen aamuseitsemän tuntia, ja ihan kivaltahan se tuntui. Silloin kauan sitten ekalla tunnilla muistan kääntäneeni lisää vastusta ihan liian innokkaasti niin, että olin jo tunnin puolivälissä ihan läkähdyksissä. Nyt yritin olla varovaisempi sen vastuksen kanssa.

Tunnin alussa ystävällinen työkaveri auttoi pyörän säätämisessä. Olin ottanut pyöräilykengät mukaan, ja niillä olikin ihan kiva polkea. Luulenpa, että sain hyvää treeniä varsinkin ylämäkiä varten, kun poljettiin seisaallaan. Peilistä oli helppo katsoa, etteivät hartiat olleet ylhäällä ja että yläkroppa pysyi muutenkin suht paikallaan eikä heijannut puolelta toiselle. Ohjaajan valitsema musiikki ei ollut sitä ihan mun parasta suosikkigenreä, mutta menetteli.

Tunnin jälkeen suihkuun oli pitkä jono, vaikka niitä oli kymmenisen kappaletta. Olisi varmaankin kannattanut kävellä Sanomataloon suihkuun, olisin varmasti välttynyt myös jälkihieltä. Jonottelusta ja odottelusta huolimatta ehdin aamun ensimmäiseen palaveriinkin puoli yhdeksäksi.

Päivällä meilailimme Peten kanssa ja pohdimme, menisimmekö uimaan vai juoksutekniikkatreeneihin Arenalle. Lopulta päätimme olla menemättä kumpaankaan, kun mua väsytti ja Petellä oli muuten kylmä ja kehno olo. Tästä tulikin sitten leipomisilta.

Kyllä päätä paleli

Ajoin tänään pyörällä töihin ja takaisin. Aamulla pakkasta oli toistakymmentä astetta, ja pukeuduinkin suht lämpimästi. Päätä paleli yhdessä alamäessä Ruukinrannassa ja varpaita vähän loppumatkasta. Muuten meni ihan kivasti. Pyörän etuosasta kuuluu jotain ihme tsirpitystä; pitäisi varmaan laittaa sinne jotain öljyä. Ennen suihkua tein vielä vartin verran selkää vahvistavia liikkeitä kuntosalilla.

Ennen kotimatkaa otin kuvan vaatteista, pukemisjärjestys oikealta vasemmalle. Pipo ja hanskat jäivät näköjään kuvan ulkopuolelle.  Pakkasta oli kotiin päästyäni 14 astetta ja näillä pärjäsin:

• toppi, pitkähihainen urheilupaita, fleece, pyöräilytakki
• kompressiopolvisukat, pitkät juoksuhousut, fleecehousut, ulkoiluhousut
• pipo, hanskat, buffi
• pyöräilykengät, neopreenisuojat

Tällainen hieno pyörien säilytyssysteemi on työpaikan autohallissa. Focus on alarivissä kolmas oikealta. En pidä sitä päivisin edes lukossa, kun ei autohalliin pääse ketään ulkopuolisia. On tosi mahtavaa saada laittaa pyörä ajokuntoon lämpimässä. Tarpeen tullen se myös ehtii sulaa päivän aikana.

Löhöpallero

Olin suunnitellut tälle päivälle melko paljon hommia, mutta koska väsytti päätin ottaa vähän rauhallisemmin. Pyörän sain onneksi pestyä; Focus olikin päässyt jo ihan kamalan rapaiseksi, ja pakkaskeleillä se varmaan pysyykin puhtaampana. Nyt se on kuivunut kylppärissä jo monta tuntia, ja suunnitelmissa on ajaa sillä taas huomenna duuniin.

Trainerilla on rehnyt mieli ajella jo monta päivää, mutta en saanut aikaiseksi hakea pyörää varastosta. Rengaskin pitäisi vaihtaa... Onneksi pyöräilyä tulee joka viikko ainaskin muutama tunti työmatkoista, vaikka liukkaalla ja pimeällä ajaminen ei aina mitään nautittavaa pyörittelyä olekaan. Löysin jo sopivan traneirharjoituksen, nimeltään osuvasti "The TV Special". Käytännössä siinä ajellaan rauhalliseen tahtiin ja välillä pyöritellään vain toisella jalalla. Vaikuttaa ihan hyvältä ekaksi treeniksi, mutta sen aika ei siis vielä ollut tänään.

Joogaan sentään menin. Kävelin meiltä joogatunnille Mankkaalle reilun puoli tuntia, kun Pete meni lasten kanssa autolla katsomaan uusinta Potteria. Tänään teimme koko ensimmäisen sarjan, ja se tuntui juuri niin ihanalta kuin muistinkin. Kivan lämmin olo tuli, ja tasapainoliikkeet sujuivat paremmin kuin muistinkaan. Liekö HelTri-kuntopiirillä ja ahkeralla core-treenauksella osuutta asiaan... Joka tapauksessa miellyttävä kokemus. Muutamia selkäliikkeitä varon, ja hypyt teen ainakin toistaiseksi askeltamalla, mutta muuten tuntuu kuin en olisi taukoa pitänytkään.

Pertsaa

Aamiaisen jälkeen kävimme Peten kanssa hiihtämässä Oittaalla reilun tunnin murtsikkaa. Perinteistä mentiin, lähdimme Pirttimäkeen päin. Keskellä metsää ladut olivat aika huonossa kunnossa, lunta olisi voinut olla enemmän. Pete oli jo perjantaina käynyt hiihtämässä valaistun reilun neljän kilsan ladun, ja se oli kuulemma loistavassa kunnossa. Hienoa oli avata hiihtokausi jo marraskuussa.

Hiihdon jälkeen ajettiin Mäkelänrinteeseen uimaan. Alkuverran jälkeen teimme erilaisia drillejä, vähän sen mukaan mitä mun mieleen juolahti. Tuttuja juttuja kaikki mm. Kristan tunneilta. Yhteensä polskimme nelisenkymmentä minuuttia.

Kylmää ja pimeetä

Lumenella työskentelevä opiskelijakaverini kertoi, että suomalaisnaisten iho pysyy sileänä pitempään, koska täällä on niin kylmä ja ison osan vuotta myös pimeää. Kylmässä kaikki säilyy hyvin, eikä aurinko pääse tekemään tuhojaan iholle kuin pari kuukautta vuodessa. En tiedä, pitääkö tuo oikeasti paikkansa, mutta haluan uskoa että pitää!

Aamulla jouduin taluttamaan pyörää kolme-neljäsataa metriä Munkkiniemessä, kun puistossa ei oltukaan aurattu pyörätietä ihan koko matkalta. Lumessa kävelyssä on se huono puoli, että kenkien neopreenisuojat nousevat varpaiden kohdalta ylös, ja pian alkaa varpaita palella. Niin tänäänkin. Onneksi työpaikalla pääsin lämpimään suihkuun.

Työmatkoihin meni tänään reilut puolitoista tuntia. Talvella pyöräilyssä ei kyllä saa mitään ilmaiseksi. Vauhtia hidastaa sekin, että pidän lukkopolkimia epätasaisella pinnalla melkein aina auki, koska pelkään kaatumista. Alamäessä pidän kädet koko ajan jarrulla, eikä pyörä muutenkaan rullaa kesäiseen tapaan. Irtolumi hidastaa vauhtia yllättävän paljon ja aina välillä eteen sattuu tuulen irrottamia oksia ja kinostunutta lunta. Tänään ei tullut oikein hikikään, kun oli niin kamala viima mennen tullen.

Olen vähän miettinyt paremman lampun hankkimista. Nyt minulla on edessä ihan tavallinen hinnat  alkaen -mallinen Cateye noin viiden vuoden takaa. Se auttaa kyllä siihen, että minut  huomataan, mutta ei varsinaisesti valaise. Coming Thru -blogissa oli vastikään hyvä postaus fillarivaloista esimerkkeineen. Lamppuni taitaa tosiaan olla tuota ykköskategoriaa, siis silloin kun siinä on ihan uudet patterit (ja useimmiten ei tietenkään ole). Vaikka ajelenkin lähinnä valaistuilla teillä, voi joku kuoppa tai lumikinos joskus tulla liian nopeasti eteen. Etutuikun lisäksi minulla on punainen takavalo pyörässä ja toinen, vilkkuva punainen valo hihassa.

Aitan matka

Haastavasta säästä huolimatta aitan siirto onnistui tänään tosi hyvin. Tositoimiin ryhdyttiin jo aamuseitsemältä, ja aitta oli uudella paikallaan noin 70 kilometrin päässä varttia yli 12, kolme varttia ennen sovitun sähkökatkon loppumista. Pari puuta piti vielä tänään kuljetuksen tieltä kaataa, mitään muuta odottamatonta ei sattunut. Pete oli koko ajan kuljetuksen mukana ja otti nämä kuvat:

Lähdössä tallin pihasta.

Ahdas paikka.

Puhelinlinjan yli, sähkölinjan ali.

Aika lähellä jo.

Rekka alkoi jo kallistua, lopussa tuli hieman kiire.

Loppu hyvin kaikki hyvin! Kuvassa perustukset tehnyt rakennusmies Kimmo apureineen ja kuljetusliikkeen kolmikko.

Minulla ei ollut yhtään jännä päivä toimistossa. Työpäivän jälkeen pääsin sentään kuntosali-circuitiin ja pilatekseen. Hyvin meni kaikki paitsi kotimatka kun junat eivät päässeet lähtemään päärautatieasemalta. Vaihdoin bussiin ja siinä meni aikaa hukkaan noin vartti. Kiva, että kotiin pääsee helposti bussillakin!

Uintitestausta

Workouts in A Binder -kirjasessa on paljon hyviä uintitreenejä, ja ensimmäinen treeni on tietenkin testi. Perus- ja sitä pitemmille matkoille aikovien testi on 3x300 metriä 30 sekunnin palautuksin. Tavoite on uida kovimmalla mahdollisella samalla nopeudella kaikki setit. Ero hitaimman ja nopeimman setin välillä ei saisi olla enempää kuin 20 sekuntia.

300 metrin lämittelyn jälkeen lähdin uimaan. Aika nopeasti tajusin, etten voi lähteä uimaan "täysiä", koska vauhti ei riittäisi loppuun saakka. Sen sijaan yritin uida vahvasti; pitkillä voimakkailla vedoilla ja potkuilla reipasta vauhtia. Eroa huonoimman ja parhaimman setin välillä oli 11 sekuntia (5:34, 5:41, 5:45), eli siinä mielessä testi onnistui. Viimeisellä kierroksella edessä oli pari mökkisammakkoa, joita piti väistellä ja ohitella, mutta ei siinä varmaan montaa sekuntia aikaa mennyt.

Kirjassa on taulukko, josta voi noiden kolmen setin keskiarvon (5:40) perusteella päätellä T1-vauhdin (lactate treshold pace). Sitä voi käyttää anaerobisen kynnyksen arvioinnissa ja se on myös hyvä mittari vauhdin kehittymiselle. Joissakin kirjan treeneissä T1-vauhtia käytetään myös treenivauhdin määrittämiseen. Taulukon mukaan T1-vauhtini oli tänään 1.53 /100 m. Täytyy tässä yhteydessä mainita, että kirjan taulukko loppuu jo kuuden minuutin kohdalla, joten aika täpärällä oli että aikani edes mahtui viitearvoihin.

Työmatkapyöräily haukkasi tänään normaalia pitemmän ajan; 1.26. Tein vähän huonoja reittivalintoja ja jouduin jopa hieman taluttamaan pyörää, kun kaikkia teitä ei oltukaan aurattu. Kotiin pääsi jo vähän sujuvammin. Iltapäivällä sattui pari kivaa asiaa; yksi koiranomistaja jolle olin soittanut kelloa kaeumpaa, hymyili ja kääntyi kiittämään. Pari autoakin pysähtyi ja antoi tietä, vaikka minä olin väistämisvelvollinen. Pieniä hyvänmielen juttuja.

Lisää joogaa

Olipa kiva joogata tänään Liisan opastuksella - ihan eri meininki kuin parilla ensimmäisellä kerralla. Vähän eteenpäin pääsimme myös astangajoogan ensimmäisessä sarjassa. Muutamat hypyt tuntuivat selässä, mutta ne liikkeet voi myös askeltaa, joten ei hätää. Tytär ei oikein ole innostunut joogasta yrityksestä huolimatta ja päätti lopettaa alkeiskurssin kesken. Harmi, olisin toivonut tästä meille yhteistä harrastusta, keksitään tilalle jotain muuta kivaa.

Aittahommat ovat edenneet niin, että keittiökamppeet on nyt irroitettu, ja ne tullaan hakemaan tiistaina. Keskiviikkona on sitten siirtopäivä. Mittailimme tänään tallin pihalla etäisyyksiä aidasta puuhun ja takaisin. Mökillä räystäineen on leveyttä reilusti yli 5 metriä ja kapein paikka tallin pihassa on mittaustemme mukaan 4,8 metriä. Voi tehdä tiukkaa, jos yleensäkään mahtuu. Nyt ei voi kuin toivoa, että siirtokuljetuksen miesten kikkaboksista löytyy tähän kiperään tilanteeseen ratkaisu.

Lepo on tärkeää

Keskiviikon kolmen tunnin urheilujen jälkeen tunsin oloni tosi väsyneeksi, ja kun iltaohjelmassa oli vielä pojan hakeminen Sakara Tour -konsertista Nosturilta puolen yön maissa, päätin pitää torstaina lepopäivän. Jätin siis aamulla pyörän varastoon ja työpäivän jälkeen rentouduin lukemalla. Joe Frielin kirja oli tullut samana päivänä postissa, ja se onkin muuten tosi hyvä! Olen vasta ihan alussa, mutta ihan innoissani. Toivon saavani kirjan avulla tehtyä itselleni hyvän treeniohjelman.

Lempipaikallani sohvalla.

Lepo teki tosi hyvää, ja eilinen HelTrin kuntopiiri tuntui taas tosi kivalta. Tunti ja vartti tehtiin lihaskuntoliikkeitä, 50 sekuntia kutakin kerrallaan kolme kierrosta. Lopussa pidot paranivat niin, että lankussa oltiin 2,40 minuuttia, kylkilankuissa 1,20 minuuttia ja vielä kokeiltiin uutta dynaamista lankkun 1,20 minuuttia. Siinä piti siirtää käsiä vuorotellen eteen- ja taaksepäin. Ei ollut helppoa se.

Normi-perjantain tapaan lähdimme pikapikaa kuntopiiristä kotiin suihkuun, pakkaamaan tavarat ja lapset autoon ehtiäksemme mökille ennen kuin Kova laki alkaa. Taas onnistuttiin!

Aitan perustukset ovat nyt valmiit. Kuljetusfirman edustaja on käynyt täällä Kettulassa jo katsomassa paikkoja, ja kaiken pitäisi onnistua kunhan vielä kaadamme yhden pienehkön koivun. Aitta nostetaan paikalleen tieltä, joka näkyy kuvan yläosassa (isot kuuset kasvavat jo tein toisella puolella). Tontilla kulkee sähkölinja, josta otetaan vierta pois noston ajaksi. Keskiviikkona täällä onkin sitten porukkaa kuin pipoa; kaksi Fortumin miestä, jotka ottavat virrat pois, kaksi perustukset tehnyttä rakennusmiestä, kuljetusauton ja kolmen saattoauton kuljettajat sekä Pete. Kaikkein jännittävin vaihe kuljetuksessa on jo ihan alussa, sillä etukäteen emme voi olla ihan varmoja siitä, mahtuuko kuljetusauto ajamaan tallin pihasta aitta kyydissä. Siellä on pari tosi ahdasta kohtaa.

Hyvät perustukset.

Illalla pääsen taas HelTrin uintitreeneihin Malmille.

Liika on liikaa

Työmatkapyöräilyn lisäksi kävin tänään kuntosali-circuitissa ja pilates-tunnilla, molemmat työpaikan kuntosalilla. Kätevää ja mukavaa menoa, mutta taisi tulla sellainen annos liikuntaa, etten huomenna taidakaan mennä pyörällä töihin. Siinäkin mielessä ihan hyvä juttu, että huomiseksi on luvattu kymmenisen senttiä lunta ja pyöräily saattaisi olla vähän hankalaa. Toisaalta lumi voi saada junaliikenteenkin sekaisin...

Pete on kasannut ja koeajanut trainerin. Hyvin toimii! Ehkä pääsen minäkin kokeilemaan sitä viikonloppuna.

Kova paketti

Traineri tuli eilen postissa, kannettiin ihan kotiin saakka. Vielä ei olla ehditty purkaa pakettia, siinä se odottaa kiireettömämpää päivää nurkassa. Trainerirenkaat taitavat olla postissa, niistä tuli tänään saapumisilmoitus.

Kuntouintiryhmässä otettiin tänään aikoja 50 ja 100 metrillä. Uin ensin 100 metriä vaparia ja tein uuden enkan 25 metrin radalla: 1.32.25.  Kun viimeksi otin itse aikaa 100 metrillä, tulos oli 1.41:n tietämissä 50 metrin radalla. Joku uintikavereista tiesi kertoa, että kilpauimareilla 50 metrin aikaan lisätään sekunti, jotta se olisi vertailukelpoinen lyhyen radan ajan kanssa. En saanut tehtyä kolmatta volttikäännöstä ja tuntui siltä että jalat olivat vähän liian pinnassa.

50 metrillä kello pysähtyi aikaan 41.68 ja rintauinnissa 15 sekkaa myöhemmin 56.14. Rintauinnissa tekniikka hajosi ihan kokonaan. Se on aina tuntunutkin vaikeammalta kuin vapari.

Nyt jo kahtena aamuna peräkkäin olen töihin pyöräilyn jälkeen tehnyt kuntosalilla noin vartin pituisen selkäjumpan, jonka minulle kasasi seurakaverin fysioterapeutti-vaimo. Toisin kuin pumpin ja pallojumpan jälkeen siinä ei satu yhtään selkään, taitaa siis olla aikaisempia jumppaohjeita sopivampi. Pumpissa en nyt ole viime viikkoina käynytkään juuri siksi, että siellä tulee selkään vääriä liikkeitä kun on niin kova kiire vaihtaa liikettä ja painoja.

Juttelua joogassa

Jooga-opettajan sijainen on kova juttelemaan. Tänäänkin juteltiin hengityksestä, rosen-terapiasta ynnä muusta vähän tai vähemmän joogaa sivuavasta asiasta vajaat puoli tuntia. Vasta pitkästyttävän jutustelun jälkeen päästiin itse asiaan. Muutama aurinkotervehdys tehtiin ja pari loppuliikettä. Saattaa tietysti olla, että olen itse liian malttamaton ja että kaikki jutustelu on tarpeen ja hyvästä... Onneksi jo ensi viikolla tunnin vetää taas edelliseltä alkeiskurssilta parin vuoden takaa tuttu ope, uskoakseni silloin päästään jo paljon pitemmälle.

Tällä viikolla liikuntaa kertyi noin 12 tuntia. Uimassa kävin kolme kertaa, kolmesti ajoin töihin fillarilla ja kerran kävin joogassa, kävelemässä ja juoksemassa. Muuten meni ihan kivasti, paitsi että käsivarsien iho oli uintien jälkeen punainen ja kutiseva, täytyy ostaa jotain parempaa vartalovoidetta ensi viikolla.

Syysvaellus

Hienoisesta sateesta huolimatta lähdimme aamulla Peten kanssa HelTrin syysvaellukselle Solvallaan. Lähdimme kaikki samaan suuntaan, ja porukka jakautui kuin itsestään eri vauhtisiin ryhmiin. Osa juoksi, toiset kävelivät. Olin mukana yhdessä kävelyporukassa, ja kävelimme vajaat kaksi tuntia. Ihan koko aikaa ei satanut, ja metsässä oli tosi kiva kävellä. Aika pitkän pätkän tosin kävelimme myös maantien reunaa. Vaelluksen jälkeen kävimme saunassa ja syömässä Solvallan urheiluopistolla.

Lounaan jälkeen jaettiin HelTri Cup -palkinnot, ja tulin sarjassani (N40) toiseksi. Palkinnoksi sain valita urheilukamppeita 30 eurolla seuran luottotoimittajan valikoimista. Otin parit sukat ja kuminauhan kilpailunumerolle. Palkintojenjaon jälkeen pidettiin seuran syyskokous, ja tulin vähän yllättäen valituksi hallitukseen. Hyvä niin; on tosi mukavaa sukeltaa vähän syvemmälle triathlonin ihmeelliseen maailmaan, tutustua uusiin ihmisiin ja osallistua seuran toiminnan järjestämiseen nykyistä aktiivisemmin. Hieman järjestöhommia siis tiedossa parille seuraavalle vuodelle!


Illalla kävimme vielä Kristan uintivalmennuksessa Malmin uimahallilla. Kiva tunti, tälläkin viikolla yritin muistaa pitää suun auki vedessä ettei turhaa energiaa mene suun kiinni puristamiseen kuten aikaisemmin.

Lihashuoltoa

Meillä oli taas Peten kanssa peräkkäiset ajat Teijalla Kruunu-Fysioterapiassa. Mulla hierottiin jalat ja selkä, ihanalta tuntui. Hierontojen jälkeen kävimme uimassa Mäkelänrinteessä. Vähän ahdasta oli, mutta 2200 metriä uin. Ei tuntunut mitenkään jättikivalta tai vauhdikkaalta, mutta 1500 metrin jälkeen alkoi kulkea vähän paremmin. Yritin tehdä mahdollisimman pitkiä vetoja. Sitä mietin useammankin kerran tänään, että miksi ne altaan päässä seisovat ihmiset lähtevät usein uimaan juuri kääntyvän uimarin eteen?

Uintikirjan (Swimming Workouts in A Binder for Triathletes) ensimmäinen harjoitus on 3x300 metrin testi. Jotenkin ei tehnyt mieli tehdä sitä tänään, vaan säästin sen ensi viikolle.

Naisten lenkki

Seurakaveri herätti henkiin naisten lenkit ja tänään juostiin niistä ensimmäinen. Lähtö oli Tontunmäestä Espoosta jo klo 17, joten menin sinne suoraan töistä. Juoksimme 7,4 kilsaa 51 minuutissa. Selässä ei tuntunut juostessa yhtään kipua, ja matka taittui nopeasti meidän kolmen rupatellessa. Lenkin jälkeen kävimme saunassa ja söimme ihanaa piirakkaa ja salaattia. Kiitos emännälle!

Seuraavan kerran naisten lenkki juostaan torstaina 25.11., ja lähtö on meiltä klo 17.Laitan kutsun vielä seuran foorumillekin. Toivottavasti mahdollisimman moni uusi ja vanha tuttu pääsee mukaan!

Aamulla kävin yhden tri-seurakaverin fysioterapeutti-vaimon luona näyttämässä selkääni. Hän näytti minulle muutaman hyvän selkää vahvistavan liikkeen ja suositteli käyntiä osteopaatilla. Soitinkin heti hänen suosittelemalleen osteopaatille, mutta ensimmäinen vapaa aika oli vasta tammikuulle. Siihen saakka jumppailen itsekseni selkää kuntoon. Alaselkä on jumissa, SI-nivelet lukossa ja yläselässäkin on kuulemma jotain häikkää. Nyt pari tuntia lenkin jälkeen selkä tuntuu taas kipeältä, mutta oli se vaan ihanaa juosta vähän aikaa niin ettei sattunut yhtään!

Uinticooper

Kuntouintiryhmässä uitiin tänään uinticooper. 12 minuuttia tuntui uidessakin ihan kohtuupitkältä ajalta. Yritin pitää käsivedon pitkänä ja kiertää vartaloa kunnolla. Jossain vaiheessa huomasin, että potkuakin voisi vähän tehostaa. Uin lopulta 640 metriä, mikä on meikäläisen ikäluokassa erinomainen tulos. Tässä sadan metrin väliajat: 1.30 - 3.18 - 5.12 -7.13 - 9.18 -11.10. Yritin uida tasaista vauhtia, ja alun spurttia lukuunottamatta onnistuinkin. Lopussa pystyin vielä ehkä hiukan kiristämään.

Tämä oli vasta toinen kerta, kun uin hallissa kelloa vastaan. Ensimmäinen kerta oli maaliskuussa, kun osallistuin HelTri Cupin 400 metrin uintiin. Silloin 400 metrin aikani oli 7.40, kun nyt osana cooperia uin saman matkan aikaan 7.13, parannnusta 27 sekuntia. Se on uskoakseni ihan kivasti. Ehkä muutaman sekunnin olisin tänään vielä voinut nipistää, jos olisin uinut lyhyempää matkaa.

Työmatkat ajoin eilen ja tänään pyörällä. Lunta oli tänään kotiin tullessa sentti-puolitoista, tuuli oli myrskylukemissa ja taivaalta satoi vaakaräntää. Ilman nastarenkaita olisi jäänyt ajamatta. Muutama minuutti pitempään meni kuin normaalisti. Yhden peräänajonkin näin Paciuksenkadulla; ilmeisesti joku oli vielä liikkeellä kesärenkailla.

Ensimmäiset Amazonilta tilaamani kirjat tulivat tänään postissa: Strenght Training for Triathletes ja Workouts in A Binder - Swim Workouts for Triathletes. Ensisilmäilyllä molemmat vaikuttavat tosi hyviltä!

Paluu joogamatolle

Aloitin tyttäreni kanssa tänään astangajoogan alkeiskurssin. Kävin saman kurssin pari vuotta sitten ennen selkävammaa, ja nyt toivon selän olevan jo siinä kunnossa että joogaaminen onnistuisi. Ensimmäisellä kerralla tehtiin vain aurinkotervehdys A pari kertaa ja muutama loppuliike, eikä niissä ollut mitään ongelmia. Ohjaaja oli vähän liian puhelias ja perinpohjainen meidän makuumme, toivottavasti seuraavilla kerroilla päästään jo vähän enemmän joogaamaan.

Eilen laitoin menemään tilauksen Tacx Satori -traineristä. Se on ihan perustraineri, hinnat alkaen -malli. Wigglessäkin on ale, mutta löysin sen ChainReactionCyclesistä vielä edullisemmin, ja toimitus vielä ilman kuluja! Tilasin samalla myös trainerirenkaan. Kohta pääsen taas ajelemaan maantiepyörällä!

Lunta!

Heräsin aamulla yhdeksän maissa auringonpaisteeseen, ei se nyt ihan kirkkaalta taivaalta paistanut mutta kuitenkin. Vähän harmittaa, kun en selkävaivojen vuoksi voi enää haravoida, mutta pidin sitten seuraa Petelle, joka haravoi kaikki nurtsit.

Aamuaurinko.

Ennen lounasta kävimme vielä pienellä metsäkävelyllä, ja sen aikana alkoi sataa lunta, ensin pieninä ja sitten tosi isoina hiutaleina. Lämpötila oli nollassa, joten satanut lumi satoi heti pois, mutta hienon näköistä oli sen hetken kun isot hiutaleet leijuivat alas.

Lumisadetta.

 

Aitan perustuksia aletaan kaivaa ensi viikolla. Siihen menee ilmeisesti vain yksi päivä. Ainakin niin meille lupasi sama luotettava paikallinen urakoitsija, joka kahdeksan vuotta sitten rakensi varsinaisen mökkimme. Siirrettävän aitan keittiö lahjoitetaan Kierrätyskeskukselle, jonka auto tulee sen hakemaan parin viikon päästä. Heti seuraavaksi päiväksi on sovittu aitan kuljetus Kettulaan. Hommaan tarvitaan varsinaisen kuljetusauton lisäksi kolme saattoautoa, ja kuljetuksen pitää tapahtua klo 9-15 välisenä aikana. Pete pääsee onneksi mukaan koko päiväksi, ja on jo luvannut ottaa paljon valokuvia.

Aitan paikka, se vie noin puolet sulkiskentästä.

HelTrin uintitreenien vuoksi lähdimme kotiin lounaan ja pienten päikkärien jälkeen. Oli ihan mahtavaa lukea hyvää kirjaa (Riikka Pulkkisen Totta) pari tuntia, ja lukemisen lomassa vähän torkahtaa! Uintitreenit olivat Malmin uimahallissa, joka vaikutti ihan kivalta paikalta. Meille oli varattu kaksi rataa, ja molemmilla oli kuusi uimaria. Tuttuja drillejä tehtiin, ja niistä mieleen jäi etenkin se, kun piti tehdä joka toinen veto oikein ja joka toisella suoristaa käsi kesken vedon ylös kattoa kohti. Helppo oli huomata, kuinka lantio vajosi eli vielä on tekemistä liu'un, potkun ja uintiasennon kanssa.

Lisää nopeutta heti

Voivoi, en ole ihan pysynyt siinä tahdissa, että postaisin liikunnat aina samana päivänä. Rytmi menee heti sekaisin, jos illalla on jotain muutakin ohjelmaa kuin urheilua.

Eilen kävimme Peten kanssa Mäkelänrinteessä uimassa jo viiden maissa. Pari pitkää ja useampikin lyhyt rata oli varattu seuroille, joten ruuhkaista oli. Löysin USATriathlonin twitter-feedistä hyvän artikkelin, jossa oli puhutteleva otsikko: Swim Fast to Get Fast. Siinä oli muutama lyhyt harjoitus, joista kokeilin ensimmäistä. Tuttuja harjoituksia kaikki, mutta hyvästä ohjelmasta huolimatta uinti tuntui vähän raskaalta. On kyllä helppo uskoa, että kovempaakin vauhtia täytyy uida, jos haluaa kehittyä. Melko helposti sitä jää junnaamaan aina vaan sitä samaa.

Lähdin töistä ennen puolta neljää ja sain ajella kotiin päivänvalossa. Keskustelu väistämissäännöistä ja suojatiellä ajamisesta velloo parhaillaan omakaupunki.fi:ssä. Uusin käänne keskustelussa näyttää olevan HePon oikaisupyyntö koskien poliisin tiedotetta. Varmuuden vuoksi yritän väistää kaikkia, jos he eivät ehdi väistää tai selvästi näytä väistävänsä sitä ennen minua. Mieluummin hengissä kuin oikeassa. Väistämissäännöistä on hyvä ja todella perinpohjainen selvitys kuvineen muukalaisia vesirajassa -blogissa.

HelTrin kuntopiirin jälkeen lähdemme ajelemaan mökille, ja sieltä porhallamme huomenillalla ensimmäisiin uintitreeneihin Malmille. Huhu kertoo, että seuralle olisi varattu kokonainen allas. Se vasta oliskin hienoa.

Pimeetä on

Aamulla viiden maissa sateen ropistessa ikkunaan päätin mennä töihin julkisilla. Pyörsin kuitenkin päätökseni nopeasti kuudelta, kun silloin tuli vettä enää vähän. 15 minuutin aamupalan ja kirkasvalohoidon jälkeen lähdin siis pyörällä töihin. Kyllä oli pimeää! Jalankulkijat erottaa nipinnapin ja ilman valoa pyöräilevät tulevat näkökenttään ihan yllättäen. Stadionilla oli niin voimakkaat valot päällä seitsemän jälkeen, että hetken luulin jo aamun sarastavan - turha toivo oli se!

Työpäivän jälkeen kävin kuntosali-circuitissa. Siellä oli uusi, tosi kova-ääninen sijaisohjaaja, joka jätti venyttelyt kokonaan väliin. Porukkaa oli parisenkymmentä, ja ohjaajan piti äkkiä ennen tunnin alkua tekaista 5-6 uutta liikettä, jotta kaikille riittäisi. Minuutin välein vaihdettiin, ja se tuntui melko pitkältä ajalta. Työkavereiden kanssa on kiva kuntoilla, ja samalla on mahdollisuus tutustua uusiinkin tyyppeihin. Kuntosalilla on joku uusi hieno spinning-pyöräkin, pitäisi jossain vaiheessa ehtiä siihenkin tutustua. Siinä on lukkopolkimet ja kaikki.

Kotiin ajaessa satoi taas vettä ja oli ihan yhtä pimeää kuin aamullakin. Pimeydestä ja sateesta huolimatta oli hyvä fiilis ajella, kyllä siitä jotain kicksejä selvästi saan. Kicksejä tai ei - huomenna voi olla pakko mennä julkisilla kun on vähän aikatauluhaasteita illalla.

25 m hapetta

Kuntouintitreeneissä tehtiin taas verryttelyn (ru 200 m) jälkeen hypoksiatreeniä; uitiin 4x25 metriä hapetta. Toisin kuin pari viikkoa sitten ohjeet tänään olivat selvät: tavoite oli mennä koko matka ilman yhtään hengitystä, ja 10 ekaa metriä kovaa. Ensimmäisillä neljällä kerralla en onnistunut, vaan oli pakko hengittää kerran. Väliin tehtiin 200 m potkutreeniä ja sitten taas sama 4x25 m ilman happea. Uin kaksi ekaa altaanmittaa vaparia, ja onnistuin uimaan hengittämättä kertaakaan. Salaisuus olikin siinä, että uin sen 10 metriä kovaa, sen jälkeen vähän matkaa rauhallisemmin ja loppu taas kamalalla spurtilla. Kolmannella kerralla kokeilin rintauintia, mutta siinä piti hengittää parikin kertaa eli pipariksi meni. Vikalla kerralla palasin taas lempilajini pariin ja uin vaparia 25 m hengittämättä.

Hypoksiatreenin jälkeen uimme vielä toiset 200 m potkuja, ja lopussa 300 metriä vaparia. Viikon päästä ohjelmassa on uinticooper. Koskaan ennen en ole sitä uinut, joten enkka tulee varmasti. Taulukon mukaan mahdollisuudet erinomaiseen tulokseen ovat melko hyvät, mutta saapa nähdä.

Focus-pyöräni täyttää tänään vuoden, ja mittarissa on 2650 kilometriä. Pyörä tuntuu ehkä aavistuksen isolta, mutta hyvin toimii ja sopii työmatkapyöräilyyn oikein hyvin. Tänään ajoin vähän kovempaa kotiin, kun sain hyvän peesin Munkkiniemestä viimeisille viidelle kilsalle. Aamulla lähtiessä ja illalla palatessa on pimeää, ja etu- ja takavalot ovat todellakin tarpeen.