Tällä viikolla on onneksi jo alkanut väsyttää jo ennen kymmentä illalla ja vuorokausirytmi onsen myötä palautunut ennalleen. Niinpä olen jaksanut tehdä kaikki viikon treenitkin, eikä mitään ole tarvinnut jättää väliin. Eniten Amerikkaan matkustamisessa etukäteenkin jo mietityttää se, kuinka kroppa sopeutuu kotona taas uuteen rytmiin. Sinnepäin matkustaessa sopeutuminenon helpompaa, kun kaikki jännittävä on vielä edessä. Kotiin tullessa matka on ohi, väsyttää ja arki alkaa taas.
Tänään on vuorossa HelTri Cupin uinti 400 m. Viime vuonna paransin toissavuotista aikaani puoli minuuttia, kun loppuaika oli 7.10. Ihan yhtä isoon parannukseen en tänä vuonna usko, mutta alle seitsemän minuutin aikaa lähden tavoittelemaan. Torstaina uin satasen vetoja,ja niihin kaikkiin noin 1.40 minuuttia, saa nähdä kuinka hyvin tänään jaksan puristaa.
Ensimmäistä kertaa osallistuessani Heltri Cupin uintiin vuonna 2010 en tuntenut juuri ketään muista kisaajista, ja Pete oli mukana kuvaamassa. Jännitti aika lailla, en ollut edes kokeilllut etukäteen minkälaista aikaa voisi olla odotettavissa. Viime vuonna Petekin oli mukana uimassa, ja minä uinnin lisäksi mukana järjestämässä kisoja. Tänä vuonna meidän kahden lisäksi starttilistalla on myös poikamme Atte. Niin se triathlon tartttuu!
Vaikka tuttuja on enemmän ja perhettäkin mukana, vähän silti jännittää. Taidan olla aikamoinen pingottajatyyppi.Ja toivottavasti tänä vuonna saan sen kamerankin esiin laukusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti