Leiriviikonloppu

Melkein 10 tuntia tuli huhkittua altaassa, kentällä, maastossa ja vähän maantielläkin Heltrin syysleirillä nyt viikonloppuna. Jo ilmoittautumisen alkaessa piti olla tarkkana, leiri taisi myydä loppuun jo parin vuorokauden kuluessa. Lähdin matkaan mieheni ja poikamme kanssa. Tytär jäi itsekseen kotiin ensimmäistä kertaa kahdeksi yöksi. Ekana yönä hänellä oli seuranaan onneksi pari ystävätärtä ja kaikki meni hyvin.

Heti leirin aluksi pulahdimme altaaseen jo viideltä perjantai-iltana. Tunnin uintitreenin jälkeen oli vielä kolmen vartin verran juoksutekniikkatreeniä. Juoksutekniikat veti maileri Riku Marttinen, ja apuna käytettiin aitoja. Kaikki harjoitteet olivat minulle uusia, aika monella tavalla niiden aitojen yli voi mennä. Niistä en kyllä enää muista varmaan puoliakaan, toivottavasti saamme niistä vielä jonkun yhteenvedon tai ainakin muistilistan. Perjantai-iltana oli vielä päivällinen ja sen jälkeen leirin avaustilaisuus.

Lauantai-aamuna puolentoista tunnin uintitreenin jälkeen meillä oli luento juoksutekniikasta ja juoksijan harjoittelun vuosirytmityksestä. Luennoitsijana oli perjantaiset treenit vetänyt sympaattinen Riku. Oli kiva kuunnella juoksutekniikkavinkkejä ja etenkin kuulla hänen harjoittelustaan. Mieleen jäi hyvin se, miten herkkää on huippu-urheilijan harjoittelu ja kuinka pienestä onnistuminen ja epäonnistuminen voivat olla kiinni.

Lounaan jälkeen lähdimme maastopyörälenkille Heinolaan ja takaisin. Kalustoa oli cyclocrosseista maastopyörään, itse ajelin seurakaverilta lainatulla maastopyörällä. Enpä juuri laittanut klosseja kiinni. Ihan alkuun tuli alamäki, joka piti taluttaa (moni muukin teki niin) ja sitten mentiin sellaista rallia, etten ehtinyt keskittyä kenkiin ja polkimiin kun yritin pysyä pystyssä ja porukassa mukana. Hieno keli oli kun aurinko paistoi, vaikka paikoin olikin parin sentin lumipeitteen ja pakkasen vuoksi liukasta. Kuvaamiseen ei ollut aikaa, vaikka parissa paikassa sitä harkitsinkin.

Pyörälenkin jälkeen Riku veti meille juoksutekniikka- ja lihaskuntotreenin, tällä kertaa ilman aitoja. Tämä sessio otettiin myös videolle, ehkä saamme siitä myös kivaa editoitua doumenttia oman muistin tueksi. Perjantain treenin tapaan keskityttiin mm. pakaralihasten aktivoimiseen. Vähän enemmänkin voisin juoksutekniikkatreeniä tehdä, onneksi Jupiksen tekemässä ohjelmassa on tähänkin saakka ollut mm. niitä Rikun kehumia 10 sekunnin ylämäkivetoja.

Lauantain päätteeksi päivällisen, parin luennon ja mielenkiintoisen kisakokemuspaneelin jälkeen oli vielä venyttelyä ja lihashuoltoa. Tehtiin joogasta tuttuja venytyksiä ja selkärankaa huoltavia liikkeitä. Luulen, että minulla laukesi siinä venytellessä päivän aikana tullut pakarajumikin. Sen verran nälkä oli, että piti vielä käydä hotellilla hakemassa lisää syötävää.

Tänään sunnuntaina aamun tunnin uintitreenin jälkeen lähdimme taas pyörälenkille, tällä kertaa maantielle. Vähän liukkaalta näytti, ja alamäissä mentiin varovasti jarrutellen. Nyt pidin klossit kiinni, mitä nyt joissain alamäissä irroitin toisen jalan varmuuden vuoksi. Mahtavaa oli ajella, tuli jo vähän keväinen fiilis kun lumen ja jään alta näkyi myös kuivaa asfalttia. Ehkä tässä kuitenkin kunnon talvi tulee vielä ennen kevättä. Hiihtämäänkin olisi kiva päästä!

Kaikkein parasta leirillä oli kuitenkin seura. On tosi mukavaa tutustua uusiin samanhenkiseen, positiivisiin ihmisiin ja tavata vanhoja tuttuja. On onnellista voida jakaa näin mahtava harrastus hienossa porukassa. Naurettiin ja pidettiin hauskaa treeneissä ja niiden välissä. Paljon jäi myös ajateltavaa treenaamisesta ja kisaamisesta, toisten tarinat ja kokemukset inspiroivat miettimään sitä, mihin itsekin voisi vielä pystyä ja mitä voisi tavoitella.

Intiaanihommia

Melko rauhalliseen tahtiin on tämä viikko toistaiseksi sporttailtu. Työmatkapyöräilyä olen harrastanut kahtena päivänä. Se on siitäkin mukavaa, että vältän melkein kaikki kanssakulkijoiden hajusteet kun ajelen pyörällä itsekseni. Useimmilla kohtaamillani pyöräilijöillä on kyllä valot, mutta havaintojeni mukaan sitä harvemmalla mitä lähemmäksi keskustaa tullaan. Minulla on pyörässä kaksi valkoista valoa eteen, yksi punainen taakse ja repussakin pieni valkoinen ledi etupuolella ja punainen vastaavasti takana.

Tiistaina en aikaisen kokouksen vuoksi päässyt aamu-pilatekseen, mutta illalla kävin Aten kanssa Cetuksen masters-treeneissä. Uin siellä toiseksi hitaimpien radalla, poika on upgreidannut itsensä jo kolmannelle radalle ja pärjää siellä ihan kivasti. Tehtiin aika paljon potkuja, ja ainakin selkäuinnissa menee polvi minulla liikaa koukkuun.

Keskiviikkona kävin juoksemassa puolen tunnin lenkin. Yritin kuunnella musiikkia kännykästä. Siellä on jotain valmiita soittolistoja, mutta parin hyvän biisin jälkeen alkoi korviin tulla sellaista jumputusta, etten enää pystynyt sitä kuuntelemaan. Taidan olla musiikillisesti aika rajoittunut. Haaveilen kyllä pienestä iPod-soittimesta, joka olisi täynnä hyviä, itse valittuja tsemppibiisejä juoksuun. Ainakin juoksukisoissa siitä voisi tiukan paikan tullen olla hyötyä.

Kävin eilen Sanomatalon optikkoliikkeessä, kun halusin ostaa uudet uimalasit vahvuuksilla. Nykyiset huurtuvat ihan kokonaan jo 50 m uinnin jälkeen. Tuttu optikko oli paikalla, mutta ei myynytkään minulle uusia laseja vaan antoi kokeiltavaksi pikku pullollisen anti-fog -nestettä. Vähän skeptisesti suhtauduin siihen, koska olin jo kahta samantyyppistä nestettä kokeillut laihoin tuloksin. Sovimme, että kokeilen nestettä ja tulen sitten joko maksamaan sen (19 eur) tai palauttamaan pullon ja ostamaan uudet linssit (yht. 36 eur).

Aamulla ennen työpäivää oli sitten pakko mennä Tapiolan hallille tekemään huurtumistestiä, vaikka muuten olinkin jo vähän orientoitunut pitämään liikunnasta vapaapäivän. Vähän ennen aamuseitsemää "nopeiden" uimarien radalla oli pari mummosammakkoihmistä ja yksi hitaammanpuoleinen vaparia uiva nainen. Ohittelusta tuli ihan mieleen se, kun masterseissa uintiin intiaaniuintia; kun kaikki hitaat uivat peräkkäin, on heidät pakko ohittaakin kerralla. Lasien huutuminen ei onneksi nyt ollut ongelma; linssejä ei tarvinnut kertaakaan edes huuhdella puolen tunnin uinnin aikana vaikka lämminkin tuli! Työpäivän päätteeksi kävin lunastamassa pullon omakseni ja sain siitä vielä pienen kokeilijan alennuksenkin. Loistavaa palvelua!

Lepoa

Pidin perjantaina vapaata, ja lähdimme mökille tyttären ratsastustunnin jälkeen. Nyt on taas alkanut se monen kuukauden putki, että mökille ajaessa on aina pilkkopimeää. Mukavan rennosti meni loppuviikko, vapaa-ajalla olen lähinnä lepäillyt ilman varsinaista treeniohjelmaa.

Mökillä piti tehdä vähän hommiakin; nostaa vene ja laituri kuivalle maalle ja haravoida pihaa. Vene nousi helposti, mutta laiturin kanssa oli vähän ongelmia, kun järven vesi oli poikkeuksellisen korkealla. Jopa niin korkealla, että laiturin keskiosa oli kiinnikkeistään. Keväällä teräsputket uppoavat helposti savipohjaan, ehkä ne menivät viime keväänä jopa vähän liian syvälle:



Hetken aikaa luulin jo, että putket pitää jättää järveen talveksi, koska niitä ei saisi väännettyä laiturilta ylös. Pete putosi vahingossa järveen yrittäessään ja sai kuin saikin väännettyä putket ylös saven tiukasta syleilystä. Kylmää oli ja päätä alkoi kuulemma melko nopeasti särkeä. Viitisen minuuttia siinä kaikkineen meni.



Taittelimme kesäkalusteet parvekkeen alle, haravoimme vähän lehtiä ja kävimme metsässä poimimassa korillisen suppiksia. Ihmeen paljon normaalia pitemmältä tuntuu kolmen päivän viikonloppu. Molempina päivinä kuljin ympäri tonttia kameran ja jalustan kanssa, ja sekin oli ihanaa.








Aitan seinälle ripustimme valokuvasuurennoksen aitan matkasta tallin pihalta mökille:



Kohta lähdemme Heltrin uintitreeneihin Malmille, huomenna ohjelmassa on Helsinki International Horse Show tyttären kanssa.

Säännöstelyä

Viikonloppuna tehdyistä 18 energiapatukasta on jäljellä enää puolet, vaikka Peten kanssa kumpikaan emme myönnä niitä syöneemme. Taitaa olla ollut jälkipolvi asialla. Seuraavaksi täytyy varmaan kokeilla tiukkaa säännöstelyä: yksi patukka per treeni. Taisi viime satsiin mennä vähän ohjetta enemmän suklaarouhetta, ja patukoista tuli enemmän hyviä kuin terveellisiä.

Jalat ovat olleet sunnuntaisen puolimaratonin jälkeen todella kipeät, varsinkin etureidet. Kaivelin varastosta taas hybridin esille ja pyöräilin sillä eilen aamupilatekseen ja töihin. Pilatestunti on uuden ohjaajan myötä niin suosittu, että tiukkaa tekee kaikkien mahtua mukaan. Ei mikään ihme, siitä jää mukava olo koko päiväksi ja selässä tuntuu tosi hyvältä. Tänään kävimme Peten kanssa uimassa Märskyssä. Aika paljon oli porukkaa, mutta kyllä sinne sekaan mahtui. Pari muuta uimaria oli meidän kanssa samalla radalla.

Ennen leiriä haluaisin käydä kokeilemassa hot joogaa. Kodin läheltä löytyi hyvä paikka, jossa voi maksaa kertamaksulla tai 10x kortilla. Hyvä, ettei ihan joka paikassa tarvitse sitoutua maksamaan kuukausimaksuja hamaan tulevaisuuteen!

Vantaan puolikas 14.10.2012

Sää suosi juoksijoita tänään Vantaalla. Pete juoksi kokonaisen ja minä puolikkaan maratonin. Lähdimme kotoa kymmenen maissa, ja ihan mukavasti ehdittiin vaikka melkein eksyttiinkin matkalla. Eipä paljon muuten tule Vantaan suunnalla liikuttua.

Otin pari kuvaa maratonin lähdöstä ja sitten siirryin noin 500 metrin päähän risteykseen seuraamaan juoksua. Maratonin lähtö oli klo 11 ja puolikkaan klo 14, joten pari tuntia oli aikaa seurata Peten ja muiden tuttujen taivallusta maratonilla. Kuvassa vihreässä takissa etualalla Ylen kuvaaja.



Petellä oli kevyt askel reilun viiden kilsan jälkeen:



Pari kierrosta ehdin katsoa Peten juoksua, ja söin siinä yhden hilloleivänkin ennenkuin oli aika lähteä valmistautumaan omaan lähtöön. Kävin pikaisesti veskissä, herättelin selkää vartin pilateksella ja kävin viemässä ylimääräiset vaatekerrat autoon. Ehdin juoksennella vartin verran, ja sitten pitikin jo lähteä viivalle.



Melko takaa lähdin juoksemaan, ja ensimmäinen kilsa olikin melkoista ohittelua. Ekat kilsat juoksin seurakaverin kanssa, mutta hän tipahti kyydistä pysähdyttyään ensimmäisellä huoltopisteellä. Olin ottanut omat urheilujuomat mukaan, pysähdyin vain pari kertaa ottamaan lasin vettä. Kamerakin oli mukana, ja ekalla kierroksella otin kuvan omakotialuueella, jossa oli ihan mahtava kannustusmeininki; musiikkia, Suomen lippu, rummut ja paljon kannustavia, iloisia ihmisiä. Kuva ei ollenkaan anna sille oikeutta, otin sen vähän liian aikaisin (ja sitten se vielä tärähtikin...).



Toisella kierroksella en enää pystynyt pitämään yllä samaa vauhtia, ja mitä pitemmälle juoksin, sitä varmempi olin siitä etten tänään pysty alittamaan kahta tuntia. Yritin kuitenkin parhaani mukaan laittaa tossua toisen eteen, ja olikin kiva juosta maaliin kun tiesin Peten siellä jo odottavan. Maalissa piti vähän vetää henkeä ja reidetkin meinasivat krampata kun lähdin uudelleen liikkeelle. Muistan Jupiksen kertoneen, että väsynyt ja harjoittamaton lihas kramppaa, ja sellaiset olivat siis etureiteni tänään. Pitänee lisätä puntitreeniä tulevalla kaudella!



Loppuaikani tänään oli 2.01.14, Petellä 3.52.19. Kiitos kaikille tutuille tsempeistä ja kannustuksesta matkan varrella! Nyt lepäillään pari viikkoa, ja uusi kausi pk-treenailuneen alkaa Heltrin leirillä lokakuun viimeisenä viikonloppuna.

Uutta ja käytettyä

Keräsimme Peten kanssa varastosta ja muista kätköistä käyttämättömiksi jääneitä urheilukamppeita ja lähdimme SporttiDivariin tekemään kauppoja. Sinne jäivät Peten vanhat sukset, pari tennismailaa, mailakassi ja ratsastussaappaat. Muutama kymppi saatiin rahaakin. Loput ylimääräiset roinat lahjoitimme Fidaan. Jäi hyvä mieli ja saatiin ikitäyttä varastoa vähän tyhjemmäksi.

Petelle piti tietenkin ostaa uudet sukset, kun vanhat liian löysät myytiin pois. KalleSportista olemme aina saaneet loistavaa palvelua suksiasioissa, niin tänäänkin. LÖytyi uudet Peltosen sukset, siteet ja monotkin. Nyt vaan odotellaan talvikelejä! Suksien hintaan sisältyy myös yksi ilmainen tunti hiihdon tekniikkaopastusta. Taidan mennä sinne sitten mukaan siivellä, se on kuulemma ihan ok vaikka ostin omat sukseni jo kaksi vuotta sitten. Peteä odottaessani lueskelin esitteitä, ja vähän jo innostuinkin Vuokatti-hiihdosta. Pitäisiköhän ottaa ensi vuoden kisaohjelmaan Vuokattihiihdon 60 km perinteistä 23.3.2013?

Tämän vuoden viimeinen kunnon kisa on edessä huomenna Vantaalla, kun juoksen puolimaratonin. Kiva olisi, jos matka taittuisi jo toistamiseen alle kahden tunnin. Otan mukaan omat juomat, ettei tarvitse huoltopisteillä pysähdellä. Sen verran kylmäkin on, että pitää vähän pukeutumista miettiä. Aamulla olin lähdössä lyhyellä lenkille shortseissa ja pitkähihaisessa paidassa, kun Pete tuli ovella vastaan ja kehoitti laittamaan takin päälle ja hanskat käteen. Niin tein, eikä tullut kylmä.

Patukkatehdas

Kokkasimme Peten kanssa viikonloppuna energiapatukoita Ari Ruohon Kuukausiliitteessä olleen ohjeen mukaan. Tapiolan Stockalta löytyi kaikki tarvittava kaakaopavun kuorta lukuunottamatta.



Patukat syntyivät helposti ja nopeasti, vaikkei tehosekoitinta ollutkaan käytössä. Homma onnistui sauvasekoittimellakin, vaikka ihan aluksi kaurahiutaleitä vähän lentelikin ilmassa. Teimme kahdenlaisia patukoita: Arin puolukka-suklaapatukoita ja mansikka-suklaapatukoita kuivatuista mansikoista. Mansikoista tuli vähän liisterimäisiä eikä edes kovin hyviä, joten ensi kerralla pitäydymme tarkasti Arin hyvässä ohjeessa. Keväällä voisi olla kiva kokeilla myös raparperia.

Melko rento viikko on meillä tulossa. Tänään kävimme juoksemassa 3 x 400 m Otaniemen kentällä. Huomenna on vuorossa lyhyt uinti ja lauantaina lyhyt juoksu. Viikko huipentuu sunnuntaina, kun Pete juoksee Vantaan maratonin ja minä puolikkaan. Sitten onkin pari viikkoa off seasonia ennen Heltrin syysleiriä Vierumäellä.

Juoksua ja kuvia

Kauden viimeinen kisa, Vantaan puolikas lähestyy kovaa vauhtia. Treenailu on sujunut suunnitellusti. Torstaina olin masters-uinnissa, eilen kuntopiirissä ja tänään juoksin tunnin lenkin, josta viimeiset 30 min kisavauhtia. Tavoitteena oli juosta kisa pojan kanssa, mutta hän on ollut jo viikon sen verran kipeänä, ettei taida lähteä viivalle reilun viikon päästä.

Allergiaoireet paranivat ihan mukavasti viikon aikana. Nyt perjantaina tuli iso takapakki, kun jouduin istumaan tunnin neukkarissa, jossa oli taas jossain näkymättössä jotain allergeeniä. Kasvot turposivat taas, silmien ympärykset ovat ihan punaiset ja kaula ruman läikikäs. Nooh, ehkä se iho tästä nyt taas paranee. Jos ei, täytyy taas hakea apua lääkäriltä.

Ostin viime viikolla SPIbeltin, jotta saan kameran tai kännykän mukaan lenkille ja kisoihinkin. Siihen on kätevä laittaa myös Polarin GPS-mötikkä. Hyvin tuntuu toimivan, ei hölsky kuten myyntipuheissakin luvattiin. Nämä pari kuvaa nappasin kännykällä Otaniemestä tänään. Tässä vaiheessa oli vielä alkuverra menossa, ja maltoin pysähtyä pariksi sekunniksi. Ihan mahtava keli, toivottavasti huomennakin paistaa kun ohjelmassa on parin tunnin pyörälenkki.





Olen lokakuun ajan tviitannut päivittäin, vaikka muuten Twitter-tililläni onkin ollut hiljaista. Alkusysäyksen tälle tvittausinnostukselle sain Fat Mum Slim -blogin haasteesta, jossa on joka päivälle oma kuvausaihe. Kuvat otan kännykällä, kun se on aina mukana kuitenkin ja sillä voi myös tviitata samantien. Yllättävän paljon aiheita tulee mietittyä etukäteen. Tänäänkin mietin pitkään, mistä kaikesta olen kiitollinen. Löytyyhän niitä aiheita Suomen itsenäisyydestä vaikka mihin triviaaliin pikkuasiaan. Lopulta päädyin aika pieneen aiheeseen kuitenkin, myötätuuleen. Laitoin kuvituskuvaksi tuon ylemmän.

Päivänsäde ja menninkäinen

Tuli se Tapio Rautavaaran laulu mieleen, kun lähdin kuudelta pyörälenkille. Triathlon-pyörässä ei ole valoja, ja vähintään tunti piti ehtiä ajella. Olin kyllä laittanut siihen pari sellaista minilamppua, mutta ei niistä oikein kunnon valoiksi ole. Tyhjää parempia varmaan, mutta eivät todellakaan niin hyviä että mielelläni ajelisin pimenevässä illassa edes valaistuilla teillä.

Lähdin taas samaan suuntaan kuin lähes aina muulloinkin pyörälenkille eli Kauniaisten läpi Bemböleen. Haaveissa oli ollut Bodominjärven kiertäminen, mutta aurinko laski sellaista vauhtia, että käännyin kotiin jo Bembölen kahvituvalta. Sieltä ajelin Vanhan Turuntien kelviä Kehä Ykköselle ja edelleen Leppävaaran läpi kotiin. Aika paljon muitakin valottomia pyöräilijöitä näkyi, toivottavasti heilläkään ei ollut enää pitkä matka kotiin.

Kurjan lyhyeltä tuntui lyhyt lenki, vastahan siinä olin päässyt fiilikseen. Minulla on Jupikselta lainassa uusi satula, ja ainakin tällä lyhyellä lenkillä se tuntui hyvältä. Satula on nyt pari senttiä edempänä ja puoli senttiä korkeammalla kuin aikaisemmin, ja asento tuntuu taas vähän paremmalta. Satulan testailu jatkuu viimeistään ensi viikonloppuna. Mahdollisimman pitkään meinaan venyttää maantiepyöräilykautta, vaikka kyllä me jo siivosimme saunan niin, että siellä mahtuu taas trainerilla ajelemaan. En vaan oikein tiedä, miten ne ajovuorot saisi hyvin jaettua, kun meitä tulevana talvena on jo kolme innokasta trainerilla ajelijaa.

Ensimmäisen huoltotoimenpiteenkin tein jo, kun eturenkaasta oli sisäkumi mennyt rikki Vanhasta muistista meni ja ihan hyvin sujui, vaikka kiire ajamaan olikin.