Männyn loppu

Eilen illalla jäi seuran kuntopiiri väliin, kun otimme Aten mukaamme kuntosalioppaaksi Esportiin. Ostimme hänelle joululahjaksi vuosikortin yhdelle toiselle salille, jossa hän käy kavereidensa kanssa nostelemassa painoja pari kertaa viikossa. Hienot muuvit opittiin Petrin kanssa, kun reilu tunti vietettiin laatuaikaa poikamme kanssa lähes tyhjällä salilla. Sain mm. nostettua penkkipunnerruksessa puolet omasta painostani (30 kg) jopa 3x5 kertaa! Aikaisemmin en ole sitä uskaltanut kokeillakaan, vaan olen nostellut pelkkää tankoa ilman painoja. Nyt rohkaistuin, kun oli parikin innostajaa ja avustajaa nostamassa painoja jos en itse jaksaisikaan. Mieleen muistui, kuinka Heltrin kuntopiirissä Ogelissa aikanaan oli aina keväällä salin vahvin henkilö -kilpailu. Voiton vie se, joka sai tehtyä eniten puhtaita toistoja tangolla, jossa oli painoja juuri puolet omasta elopainosta. Muistaakseni mukana oli myös vaaka, jolla ko. paino todennettiin. Koskaan en kisaan osallistunut, koska olin melko varma etten saisi aikaan yhtään toistoa. Mutta eilen siis jo onnistui!

Toinen tavoite olisi pystyä vetämään leukoja. Pienellä avustuksella niitä menee muutama, ilman apuja ei yhtään. Siinä taas lisää tavoitetta tälle vuodelle!

Nyt olemme kahdestaan Petrin kanssa mökillä. Meillä kasvaa rannassa laiturin vieressä mänty, jonka vuosien varrella on hiljalleen kellahtanut kumoon niin, että alimmat oksat osuvat jo veteen. Muutama vuosi sitten karsimme oksia vähän, mutta tänä viikonloppuna oli ajatuksena kaataa koko puu. Pahimmassa tapauksessa se voisi kaatua järveen kesällä itsekseen, eikä sitä sitten saisi sieltä millään ilveellä pois. Viime vuonna jo kyselimme kylältä metsuria hoitamaan hommaa, mutta kaikki paikalliset olivat kiireisiä Tapani-myrskyn jälkien raivauksessa. Koska Petri on tekijämiehiä, kävi hän perjantaina vuokraamassa kunnon moottorisahan ja tänään kymmeneltä alettiin hommiin.

Puu oli kumollaan jo kymmenen minuutin päästä aloituksesta, eikä onneksi räsähtänyt pohjaan jään läpi vaan rojahti nätisti jäälle. Minä kannoin oksia sivummalle ja Petri pätki puun sieviin paloihin. Voimamiehemme Atte ei lähtenyt mukaan mökille, joten homma piti hoitaa kahdestaan. Oksien kantaminen portaita ylös kävi melkein treenistä, mikä olikin hyvä, koska aamulenkit olivat jääneet nukkumisen jalkoihin pari tuntia aikaisemmin. Reilut kaksi ja puoli tuntia aherrettiin, ja mänty oli siististi parissa pinossa rannalla. Ohessa pieni otos päivän kuva-annista:



Tätä mäntyä kohden on ollut helppo avovesiuintilenkeillä suunnistaa. Täytyy varmaan miettiä ensi kesäksi joku muu hyvä kohde.



Metsurilla on kaikki kamppeetkin sävy sävyyn, vaikka kaapista otettiin ruminta mitä löytyy. Ja mökiltä löytyy aika rumaa.



Mänty on jo pitkällään jäällä.



Oksat pois ja runko palasiksi.



Enää vähän kannettavaa jäljellä.



Siististi pinossa rantakeinun vieressä.



Lopputilanne.