Vakuutettu

Olen melko turvallisuushakuinen ihminen. Lapsille otin sairauskuluvakuutukset jo hyvissä ajoin syntymää, ja meillä on Petrin kanssa tapaturmavakuutukset. Kaikki kiinteä ja irtain omaisuutemme on vakuutettu, jopa Petrin portaiden alla käytämättömänä lojuvalla saksofonilla on oma vakuutuksensa. Tällä viikolla tuli taas asiaa vakuutusyhtiöön, kun tytär lähtee ystävänsä perheen kanssa ylihuomenna Lontooseen. Meillä on tietenkin Petrin kanssa jatkuvat matkavakuutukset, mutta niihin eivät sisälly tyttären matkustelu ilman meitä vanhempia. Matkatavarat ovat tietysti kotivakuutuksen piirissä, mutta entä jos tytär sairastuu matkalla? Soitin Ifiin, ja parilla kympillä sain homman hoidettua.

Samassa yhteydessä muistin kysyä, kattavatko tapaturmavakuutuksemme myös triathlon-kisoissa sattuvat tapaturmat. Kävi ilmi, että eivät kata. Triathlonliiton lisenssi ei sekään sisällä mitään vakuutusta. Niinpä pyysin tarjouksen vakuutusturvan laajentamisesta niin, että se sisältää myös seuran järjestämät treenit, harjoituskilpailut ja kaikki kisat. Vajaa kaksi sataa euroa per nuppi per vuosi se turva maksaa, mutta kannattanee ilmeisesti ottaa. Pojalla on toistaiseksi laajempi sairauskuluvakuutus, joka kattaa myös kilpailut. Se on voimassa vain sen vakuutuskauden loppuun, jonka aikana hän täyttää 18 vuotta. Viimeistään elokuussa pukkaa siis taas uutta vakuutusta.

En ole varma, olemmeko maksaneet esimerkiksi lasten sairaskuluvakuutuksista enemmän maksuja vai saaneet korvauksia, mutta helppoa on ollut mennä aina tarpeen tullen kipeän lapsen kanssa esimerkiksi Dextraan hoidettavaksi. Joitakin haavoja on käyty ompeluttamassa, ja yhdet korvatkin putkitettu leikkauksessa. Atella oli ensimmäinen korvatulehdus jo nelikuisena, enkä edes muista kuinka monta niitä oli yhteensä. Molemmat lapset saivat niistä kuitenkin osansa aikanaan. Hoito on aina ollut tosi hyvää, ja sitä on saanut nopeasti. Kotivakuutukseen olemme muistaakseni turvautuneet vain kerran. Olimme 90-luvun lopulla automatkalla Ruotsissa ja tulimme hotellille niin myöhään, että parkkihalli oli täynnä. Yöllä autoomme murtauduttiin, ja sieltä vietiin kaikki, mitä emme olleet jaksaneet kantaa huoneeseen. Suurin vaiva oli tehdä rikosilmoitus Ruotsin poliisille ja listata autossa olleet tavarat. Päivä kului göteborglaisella poliisiasemalla tavailemalla julistetta, jonka otsikko oli "Töm bilen själv!". Hyvin jäi mieleen se viesti.

Toivottavasti meidän ei tarkemmin koskaan tarvitse selvitellä, mitä tämä laajennettu urheiluvakuutus sitten lopulta korvaa ja mitä ei. On se kuitenkin hyvä olla olemassa. Kuten mainoksessakin lauletaan: don't you worry 'bout a thing...