Optimointia

Petri sen sanoi, nyt on päällä leirikooma. Juuri muuta ei jaksa tehdä kuin maata sohvalla ja välillä hilpaista jääkaapille. Sen lisäksi pitäisi kyllä käydä kaupassakin, kun lähes kaikki kaapissa ollut ruoka on jo tullut syötyä. Ai niin, ja tunnin välein pitää käydä alakerrassa ottamassa kuivat vaatteet kuivausrummusta ja ladata taas täyteen sekä pesukone että jo mainittu kuivausrumpu. Aika lailla siis väsyttää, ja onkin kiva tietää, että tulossa on vähän liikunnallisesti rauhallisempi viikko ennen lauantain Helsinki City Runia.

Vähän juoksemisen makuun pääsin jo viime tiistaina Heltrin kuuden kilsan cup-juoksussa Pirkkolassa. Meinasin taas lähteä paukusta liian kovaan menoon, mutta onneksi tajusin jättäytyä Petrin taakse ensimmäisillä sadoilla metreillä. Loppumatkan juoksinkin Arjan kanssa, kunnes hän otti hienon loppukirin viitisensataa metriä ennen maalia enkä pystynyt siihen enää vastaamaan. Kiva juoksu (loppuaika 30.47), ehkä sitten ensi vuonna menee alle 30 minuutin.

Keskiviikkona kävimme Märskyssä uimassa viitisenkymmentä minuuttia kevyesti. Uimme verran jälkeen tällaisen sarjan kaksi kertaa:

200 m lättäreillä ja pullarilla
200 m lättäreillä
200 m pullarilla
200 m vaparia

Tuo treeni tuntuu tosi kivalta, ja aika kuluu nopeasti. Meinaan kokeilla sitä myös joku aamu Stadikalla, kunhan se nyt aukeaa. Aamuisin minun on joskus vähän hankala motivoitua uimaan pitkään, ja välineiden vaihtelu rikkoo kivasti uinnin monotonisuutta.

Perjantaina lähdimme Peten ja Aten kanssa Vierumäelle. Viikonlopun aikana treeniä tuli kymmenisen tuntia; pari uintia, juoksutekniikkatreeni, pyörä-juoksu -vaihtoharjoitus ja pitkä pyörälenkki. Ehkä hienoin treeni oli minusta taas lauantain pyörä-juoksu -vaihtoharjoitus, jossa ensin ajettiin pyörällä 30 minuuttia (15 min out-and-back Jaalaan päin), ja sitten juostiin radalla 10 minuuttia. Tämä kaikki toistettiin kolme kertaa. Kaikilla kerroilla löysin pyörälenkille kivan peesin ja juoksu tuntui alkuun aika kamalalta. Heti kun juoksu alkoi sujua, pitikin taas hypätä pyörän selkään. Ekalla kierroksella olin niin innoissani, että maltoin riisua kypärän vasta sadan metrin juoksun jälkeen. Sattuuhan sitä.

Tässä kuva vaihtoharjoituksen alusta, jossa pj viittoo ohjeita:



Tänään sunnuntaina ajoimme pitkän pyörälenkin. Muutamia eri reittivaihtoehtoja oli esille, ja pitäydyin tutussa 88 kilsan lenkissä Jaalan ja Heinolan kautta takaisin Vierumäelle. Samalle reitille lähti kaksi 28 km/h nopeusryhmää, joista jäin aluksi jälkimmäiseen. Jaalassa molemmat ryhmät pysähtyivät, ja siinä vaihdoin ryhmää koska ajaminen tuntui mukavalta, ja ajattelin jaksavani vähän kovempaakin vauhtia. Ajoin porukan häntäpäässä, ja aikamoista heiluriliikettä siellä tapahtui vaikka hienosti parijonossa ja ajoittain jonossa ajettiinkin. Välillä spurtattiin ja sitten taas jarruteltiin, mutta kukaan ei onneksi häröillyt tai säntäillyt sinne tänne. Heti vetäjien takana olisi varmaankin ollut tasaisempaa. Pian niitä pitempiä välejä sitten syntyikin, ja jäimme muutaman kaverin kanssa pääjoukosta muodostaen oman pienemmän porukan. Pidimme vauhtia yllä, ja koimme pääjoukon kanssa iloisen jälleennäkemisen Heinolan Siwan edessä.

Aikaisempina vuosina reitin ylämäet ovat kyllä muistaakseni tuottaneet enemmän tuskaa kuin tänään. Ehkäpä talven vetotreenit ja Kanarian mäkipyöräilyt ovat tehneet tehtävänsä? Joka tapauksessa hieno reissu. Lähipäivinä keskityn lähinnä levon optimointiin, onneksi edessä on vapun vuoksi vajaa työviikko.

Hyviä vinkkejä mäkien ajamiseen löytyy esim. täältä. Niitä yritän muistella aina kun alkaa huohotuttaa. Kantapäät alas, takapuoli penkissä eikä saa luovuttaa!

Pitkä ja vähän pitempi

Vihdoinkin aurinkoa ja kuivaa asfalttia! Eilen sunnuntaina polkaisimme Bembölen kahvituvalta lenkille parin mukavan teiden ritarin kanssa. Yksi tuttu osui paikalle ihan sattumalta ja liittyi porukkaan. Ihan kommelluksitta ei ajo sujunut, sillä Atella puhkesi rengas ihan alkumatkasta. Asiantuntevin neuvoin ja opein se saatiin nopeasti vaihdettua. Ajoimme uutta kivaa reittiä Turuntietä Yövilään ja sieltä edelleen pienempiä teitä pitkin Siuntioon, jossa pysähdyimme teelle ja Snickersille. Joku taisi ottaa kahvia ja Cokistakin. Siinä kuuden hengen joukkomme hajaantui, kun kaksi meistä lähti ajamaan suoraan Veikkolaan muun neljän hengen porukan kiertäessä vielä Virkkalan kautta.

Ajelin sen lyhyemmän lenkin, ja ajoaikaa kertyi minulle siirtymineen nelisen tuntia, kilsoja reilut sata. Jalat tuntuivat jo ennen lenkkiä väsyneiltä, eikä ollut ihan kaikkien tykein olo muutenkaan. Lenkillä uhosin vielä meneväni illalla uimaan, mutta onneksi oli järkeä jättää se sentään väliin. Pienistä vaikeuksista huolimatta reissu oli ihan mahtava, eikä sää olisi voinut olla parempi. Paitsi niitä paria jäätynyttä kohtaa maantiellä ja muutamia satoja metrejä harjaamattomia kevyen liikenteen väyliä Kauklahdessa. Ilahduttavan paljon oli muitakin pyöräilijöitä liikkeellä.

Maantiepyöräni on taas huollon jälkeen loistokunnossa, ja kyllä sillä kelpaa ajella. Etenkin porukkalenkeillä se on hyvä, kun voi ajella ihan reilusti peesissä. Toisaalta odotan jo kyllä sitäkin, että pääsen ajelemaan ulkona myös Slicella. Siihen pitäisi ennen pitempiä lenkkejä ostaa joku juomapullosysteemi. Siinä on nyt vain yksi pulloteline, eikä se riitä pitemmillä retkillä. Toivoisin löytäväni sellaisen ratkaisun, josta voisi juoda ajoasentoa muuttamatta. Ne vaan tuppaavat pillivirityksineen näyttämään melko rumilta, mutta ehkä se toimivuus on kuitenkin ykköskriteeri ja tyylikkyydestä pitää tinkiä. Uusi satulakin olisi tarpeen. Juomapullosysteemejä ja satuloita aion vähän vaklailla ensi viikonlopun leirillä Vierumäellä.

Huomenna juostaan Heltri Cupin juoksuosakilpailu Pirkkolassa. Matka on 6 km, eikä sää ennusteiden mukaan suosi juoksemista. Taitaa tulla vähän uutta ruskeaa ja harmaata väritystä valkoisiin lenkkareihini. Niin, ja uusi enkka - en ole koskaan aikaisemmin kuutta kilsaa kilpaa juossutkaan. Etukäteen tuntuu melko hapokkaalta ja vähän pelottavankin intensiiviseltä matkalta.

Mökillä

Terveiset aurinkoisesta Varsinais-Suomesta! Eilen ajoimme Peten kanssa mökille suoraan kuntopiiristä, lapset jätimme kotiin keskenään. Kivaa, kun se on nyt niin helppoa ja jää vielä sellainen tunne, että kaikki voittavat, kun teinimme eivät enää pariin vuoteen ole olleet kovinkaan innokkaita mökkeilijöitä. Kotiin palaamme illalla niin, että ehdimme vielä Malmille uimaan ja huomenaamulla pitemmälle pyöräretkelle Bembölen kahvituvalta. Ehkä sitten avovesiuintikauden alettua voimme olla täällä jo koko viikonlopun ja pakata pyörätkin mukaan auton katolle.

Avovesiuintikauden alkua saa tosin vielä vähän odottaa:



Kävimme Peten kanssa juoksemassa reilun tunnin lenkin. Ohjelmassa oli puolimaraton-vauhtisia vetoja. Verrat ja palautukset juoksimme yhdessä, muuten mentiin tietysti eri vauhtia mutta samaan suuntaan. Routa on kouraissut lähiteitä kovalla otteella, mutta kyllä siellä juoksemaan pystyi. Autolla ajaminen olisi niillä metsäteillä ollut vähän eri juttu.

Mukavan pehmeä oli juoksualusta tässäkin:



Hain pyörän huollosta perjantaina. Kaikki sovitut osat oli vaihdettu, ja pyörä pesty. Ihan niin puhdas se ei kyllä ollut, kun olisin toivonut. Eturattaassa ja kammissa oli hiekkaa. Olisi kyllä hyvä, jos joku meidän perheestä innostuisi opettelemaan pyörähuollon perusasioita itsekin, siinä säästyisi pitkä penni. Eikös ne tärkeimmät hommat opi aika helpostikin Youtuben videoiden avulla? Jos on vaikka pian 18-vuotias poika, joka kesätöikseen jo kasailee pyöriä pyöräliikkeessä?

Huoltoa ja huolta

Kävin eilen viemässä maantiepyöräni Kivenlahden pyörähuoltoon. Sinne ajaessa ihan viime metreillä eksyin alueelle, joka oli päällystetty isoilla laatoilla. Eipä aikaakaan, kun eturengas tipahti kahden laitan väliin ja aloin kaatua vasemmalle. Kädellä vain vähän otettua kiinni betonisesta istutusaltaasta,joten kaatuminen oli pehmeähkö vaikka jalat jäivätkin kiinni pyörään. Taisi siinä joku ruma sana päästä kuitenkin ilmoille. Onneksi säästyin fyysisiltä vammoilta, pyörässä vain satula vääntyi hieman sivuun.

Pyörähuollossa sovittiin maantiepyörän vuosihuollosta. Lisäksi vaihdetaan molemmat vaihdevaijerit sekä kuluneet ketju ja takapakka. Kuten epäilinkin, takavaihtajan vaijeri oli sunnuntaina katkennut kokonaan. Sovittiin, että tilalle laitetaan vähän parempi ja tietysti kalliimpi teflon-päällysteinen vaijeri. Jatkossa täytyy muistaa tsekata vaijerien kunto heti, kun vaihtaja alkaa tuntua jäykältä. Sunnuntaina olin kevään ensimmäisellä lenkillä, ja vaihtaja tuntui heti jäykältä etenkin Kanarian vuokrapyörän jälkeen. Harmi, että vaijeri katkesi ja kevään ensimmäinen lenkki kotimaassa jäi valitettavan lyhyeksi.

Sain jo tänään tekstiviestin, että pyörä on jo valmiina noudettavaksi. Ehdin hakea sen todennäköisesti vasta perjantaina. Se on ihan ok, sillä tänään oli ohjelmassa juoksua, huomenna uintia ja perjantaina meille kevään viimeinen kuntopiiri. Se järjestetään vielä seuraavanakin perjantaina, mutta me olemme silloin jo Vierumäellä leirillä. Kuntopiiriä, sen raikasta tunnelmaa ja piinaavia lihaskuntoharjoitteita tulee varmasti kova ikävä!

Juostessa olen viime aikoina ollut tuntevinani, että jaloissa on jo vähän voimaakin. Se tuntuu todella mukavalta, ja ihan pianhan pääsen testaamaan vauhtia Helsinki City Runissa. Viime vuonna loppuaikani oli 2.01.52, jonka alittaminen on tämän vuoden tavoite. Atte ja Petri lähtevät toisessa lähtöryhmässä, minä kolmannessa. Vähän jännitän ensimmäistä puolikastaan juoksevan Aten puolesta, mutta Bostonin hirvittävistä uutisista huolimatta en osaa olla yhtään huolissani HCR:n turvallisuudesta. Kisaan osallistuminen ja etenkin maaliviivan ylittäminen Olympiastadionilla tuntuu nyt entistäkin tärkeämmältä.

Puh pah pelistä pois

Eilen illalla meillä pidettiin takkahuoneessa pientä pyörä-workshoppia, kun piti saada Aten ja minun maantiepyörät ja Petrin tri-ihme ajokuntoon sunnuntai-lenkkiä varten. Traineri on nyt tehtävänsä tehnyt, ja pääsee lepäilemään taas hetkeksi ennen ensi talvea. Vaihdoimme trainerirenkaat pois ja maantiekumit tilalle. Minun maantiepyörässäni renkaat olivat ihan ok, koska olin ajanut trainerilla tri-pyörälläni. Kauden ajattelin kuitenkin avata maantiepyörällä, ja säästää Slicea keväämmäksi. Tarkistimme vararenkaat ja mm. geelien säilyttämiseen tarvittavat pussukat. Petrin pyörän orkkis-taka-akseli on vielä hävyksissä, muuten kaikki tarpeellinen saatiin paikalleen.



Aamulla oli muutama plusaste, joten pukeutumisessakin vierähti tovi. Vähän aikataulusta edellä polkaisimme Bembölen suuntaan, tapaisimme kahvituvalla muutaman tutun kanssa. Kaikkia kevyen liikenteen väyliä ei ole vielä puhdistettu hiekasta, joten aina tarpeen tullen ajoimme myös ajotiellä meiltä Kauniaisten läpi Bemböleen. Takavaihtaja vaihtoi heti alusta vähän jäykästi, eikä ihan täsmällisestikään. Tälle keväälle suunniteltu perushuolto on vasta suunnitteluasteella, joten jatkoin ajamista ja päätin viedä pyörän huoltoon heti maanantaina. Kaunialan sotavammasairaalan kohdalla vaihdoin isommalle ennen jyrkkää alamäkeä, ja siinä samassa taisi vaijeri katketa. Ajoin kuitenkin tapaamispaikalle Bemböleen saakka, jossa molemmat pyörämekaanikkoni Atte ja Pete tutustuivat tilanteeseen. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, joten pienen kuvaussession jälkeen lähdin kotiin. Ajoa kertyi surkeat 50 minuuttia tavoitellun 2-3 tunnin sijaan. Pojat pääsivät onneksi kunnon lenkille mukavassa porukassa.



Olisihan niitä pyöriä ollut varastossa uutta lenkkiä ajatellen, mutta päätin kuitenkin jäädä kotiin ja satsata omaan ja muiden palautumiseen kasvissosekeiton ja mustikkapiirakan muodossa. Ihan kiva, ettei pyörä hajonnut kisassa tai vaikkapa 50 kilometrin päässä kotoa. Silloin olisi voinut harmittaa vähän enemmän, nyt talutettavaksi jäi vain se sama jyrkkä mäki Kauniaisissa, jonka päällä vaijeri katkesi.

Aika paljon asiaa pyöräkorjaamolle minulla lähimmän kuukauden-kahden sisällä onkin; maantiepyörän vuosihuollon lisäksi tri- ja maastopyöriin pitää tehdä ensihuolto.

Rastilta toiselle

Viikko on alkanut mukavasti, kun sekä tiistaina että keskiviikkona olen tehnyt työmatkat pyörällä. Aamuisin on paikka paikoin liukasta ja iltapäivisin sohjoista, mutta kyllä se ajaminen joka tapauksessa bussissa ja junassa istumisen voittaa. Tiistaina ajattelin vielä ajella polkuja pitkin Ruukinrannasta kotiin, mutta ne olivat niin pehmeitä, etteivät taidot riittäneet vaan jouduin taluttamaan. Maastopyörä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa tuntua tutulta. Nastarenkailla olen toistaiseksi ajellut, ehkä ensi viikolla voisin jo alkaa harkita niiden vaihtamista.

Eilen kävimme Arjan kanssa Aluerasteilla Pikku-Huopalahdessa. Kiersimme viiden kilsan radan, ja aikaa meni reilu tunti. Suunnistus sujuu meillä ihan mukavasti, kunhan vain ensin paikallistamme kartalta lähtöpaikan ja suhteemme siihen. Ihan lyhintä reittiä emme tälläkään kertaa edenneet, sillä Arjan SportsTracker näytti juostuksi matkaksi seitsemän kilsaa. Välillä juoksimme hangessa, välillä hiekalla ja ihan lyhyen pätkän jopa harjatulla asfaltilla. Opin myös sen (taas!), ettei valkoinen välttämättä ole ihan paras väri lenkkareissa.

Spring Adventureen on tänään tasan kuukausi aikaa. Varustelistalla ei niin kamalan ihmeellisiä juttuja ole, EA-pakkaus ja karttateline pyörään pitäisi kuitenkin jostain ostaa tai lainata. Toiveissa on myös päästä kokeilemaan melomista ainakin kerran ennen kisaa. Toistaiseksi kaikki vesistöt ovat tukevasti jäässä, joten aika hilkulle voi mennä sen kokeilun kanssa.

Rantaraitilla

Aamulla piti päättää, lähdenkö hiihtämään Oittaalle vai maastopyörällä ajelemaan. Lopulta päädyin lievän ajanpuutteen vuoksi pyöräilemään, iltapäivällä oli kummitytön 15-vuotiskahvittelut, joihin piti tietysti ehtiä. Lähdin ajelemaan Rantaraittia, ajatuksena ajella tunti ja kääntyä sitten takaisin. Lopulta pääsin vain Westendiin asti. Paljon oli vielä lunta tiellä ja polku oli melko kapea. Ei ole vielä maastopyöräosaaminen kovinkaan kummoisella tasolla meikäläisellä. Takaisin tullessa oli vielä vaikeampaa, kun polku oli jo vähän ehtinyt auringossa pehmetä. Hienolta kuitenkin näytti:



Illalla pääsin Kiloon uimaan taas pitkästä aikaa. Kannatti mennä, kun uitiin mm. 10x100 m joka toinen kovaa ja joka toinen hiljaista vauhtia. Kolme kertaa uin aikaan 1.32, välissä pari hitaampaa satasta 1.34 ja 1.35. Toisessa hitaammassa oli vähän ongelmia lasien kanssa, kun vettä tulvi silmään. Muutenkin kovaa uiminen tuntui vähän pahalta, ja se oli varmaan treenin tarkoituskin. Loppua kohden alkoi jo onneksi tuntua siltä, että ote veteen alkoi parantua. Loppumetreillä huomasin tuskallisen selvästi, miten loppua kohden käsiveto vaan lyhenee ja lyhenee.

Baba Lybeck pitää muuten aika kivaa triathlon-aiheista blogia Anna.fi:ssä. Kannattaa käydä lukaisemassa! Kiinnostaisi minuakin uida useampi kilometri Mäkelänrinteessä märkäpuvussa. Kilon treenien vetäjä, Babankin uintivalmentaja Sebastian Dannberg vähän vihjaisi, että se saattaisi olla mahdollista myöhemmin tänä keväänä. Toivottavasti onnistuu!

Lyhyt mökkireissu

Kahden lepopäivän jälkeen uskaltauduin kuntopiiriin eilen perjantaina. Kuukauden vaihteen myötä oli luvassa taas vähän enemmän työtä ja vähemmän lepoa. Heti alkuun tehtiin lihaskunto-osuus, jonka lepohetket vietettiin lankkuasennossa. Hiki tuli siis jo ennen varsinaisen kuntopiirin alkua. Kuntopiirissä tehtiin neljä kierrosta, 40 sekuntia kutakin liikettä ja 20 sekuntia lepoa siinä välissä. Eilisen uutuus oli pitemmän työosuuden lisäksi se, että nyt meillä oli mukana myös musiikki! Joka liikkeessä oli eri biisi, ja tauoillekin oli oma äänimaailmansa. Lepojakson aikana sitten arvuuteltiin esittäjiä ja biisien nimiä. Tosi mahtavaa, että löytyy halua nähdä vaivaa ja satsata kuntopiirin jatkuvaan kehittämiseen. Arvostan!

Kuntopiirin jälkeen kävimme pikaisesti suihkussa ja ajoimme mökille kahdestaan. Moneen viikkoon emme olleet siellä käyneet, ja oli kiva nähdä miten kevät on edistynyt Kettulassa. Parkkipaikalla oli lunta, mutta onneksi saatiin auto parkkiin ilman lumitöitä. Aamulla ilahduimme, kun näimme tutut kaksi joutsenta lentämässä matalalla järven yli. Se oli hieno hetki, harmi etten ehtinyt saada kameraa esiin!

Hiekkatiet olivat aamulenkin reitillä jo melkein kokonaan sulaneet, vain muutamia jäisiä paikkoja löytyi. Alla niistä varmaan pahin.



Jalat tuntuivat hieman väsyneiltä, mutta se ei haitannut kun ilma oli aurinkoinen ja lämpötilakin nousemaan päin yön pakkasten jälkeen. Mökin pihalla on vielä parikymmentä senttiä lunta, eipähän tarvitse vielä alkaa puutarhahommiin. Järvi on ihan kokonaan jäässä, vaikka avovesiuintikauden pitäisi päästä alkamaan viimeistään vajaan kahden kuukauden kuluttua.



Tänään meille selvisi, että Kalmarin pre-race onkin jo keskiviikkona. Alunperin olin suunnitellut osallistuvani siihen Aten kanssa, mutta se meneekin nyt meiltä sivu suun koska lähdemme Ruotsiin vasta keskiviikko-iltana. Ehkä ihan hyvä niin, ainakin logistisesti on helpompaa kun mukaan otetaan vain yksi pyörä. Atte ja minä lähdemme Ruotsiin kannustusjoukkoihin, tytär jää kotiin ja menee Weekend-festivaaleille. En oikein tiedä, kummasta olen enemmän huolissani: Petestä ensimmäisellä täydellä matkallaan vai tyttärestä, joka juhlii tuhansien muiden nuorten kanssa koulun alkamista ja on yksin kotona.

Lisäys: mökkimatka oli siksi lyhyt, että piti ehtiä vielä Malmille seuran uintitreeneihin. Mukavasti oli porukkaa, uitiin tekniikkaa ja 6x100 II-vauhtia.

Pitkä ja hidas lenkki

Eilen kävimme Peten kanssa ajamassa pitkän lenkin. Sille tuli lopulta pituutta reilut 100 kilsaa ja ajoaikaakin vierähti jopa kuusi tuntia. Koska edellisenä päivänä molemmille tuli yllättävä väsy iltapäivällä, lähdimme liikkeelle todella maltillisella "slow and steady" -taktiikalla eli mäet ylös hitaasti mutta varmasti.

Lenkki alkoi tästä, meidän hotellin edestä. Ajoimme Playa del Inglesiin, josta sitten pohjoiseen kohti Fatagaa ja San Bartolomeoa kohti. Toisen kerran ajoimme tästä ohi ihan loppumatkasta, kun pyörät piti palauttaa Free motioniin viiden lainapäivän jälkeen.



Alkumatkasta meidät ohitti keski-ikäinen ranskalaispariskunta. Mies ajeli koko ajan vähän kovempaa vauhtia ja aina 100-300 metriä vaimonsa edellä. Meillä homma toimii niin, että Petri tietää, millä omalla PK1-sykkeellään voi ajaa jotta minulla syke pysyy vastaavasti PK2-alueella. Minä ajan peesissä mahdollisimman lähellä, yleensä renkaiden välissä on ehkä parikymmentä senttiä. Jos ajelisimme ranskalaistyyliin molemmat omaa vauhtia, jäisi peesihyöty kokonaan saamatta ja olisi vaikeampi ajaa riittävän hitaasti, ainakin minun. Voisi siinä hermokin vähän kiristyä, kun ei yhteisestä lenkistä tulisi mitään.

Tiet olivat mukavan leveitä, eikä nousukulma ollut ihan yhtä paha kuin perjantain pitemmällä lenkillä. Kerran kuulin takaa musiikkia, ja kun käännyin katsomaan, siellä oli pyöräilijä, jolla oli pyörässä radio. Enpä ollut ennen nähnyt. Vuorilla oli kyllä mukavan hiljaistakin, varmaan radion äänen kuuli ajaessa hienosti. Yhdellä pysähdyspaikalla pyysimme ruotsalaismiestä ottamaan meistä alla olevan kuvan. Se olikin jo toinen kerta, kun pääsimme puhumaan ruotsia tällä matkalla. Ihan ylös kiipeäminen oli kuulemma "jobbigt", hän oli jollain aikaisemmalla kerralla kiertänyt saman lenkin kuin meillä oli aikeissa ajella.



Ayacatassa pysähdyimme syömään kanarianperunoita (minä) ja omeletin (Pete). Samalla saimme täytettyä jo tyhjäksi juodut vesipullot. Samaan aikaan siellä oli myös parikymmenpäinen seurue pyöräilijäjunnuja, ilmeisesti Norjasta. Pojilla näytti olevan muotia olla ilman paitaa, ruokapöydässäkin. Rentoa menoa oli se.

Matka jatkui taas huoltotauon jälkeen, ja kiipeämistä riitti edelleen. Noin tunnin välein pysähdyimme juomaan ja ottamaan geeliä. Nopeus ylämäissä oli usein alle 10 km/h ja 50 ensimmäistä kilsaa taittuivat keskinopeudella 13 km/h. Aika hidasta menoa, mutta päästiin kaikki mäet ylös ilman kommelluksia tai väsähdyksiä. Jossain vaiheessa huomasimme, että olimme pilvien tasalla. Siinä pysähdyimme hetkeksi ihmettelemään.



Sitten matka jatkui taas ylämäkeen. Sitä riitti niin paljon (2400 nousumetriä koko reitillä), että usko oli välillä koetuksella. Vaikka jo näytti siltä, että kohta sen alamäen on pakko alkaa, tuli jostain ainakin pari kertaa vielä yksi kiivettävä mäki.



Ja alkoihan se alamäki sitten lopulta. Välillä oli niin sumuista, että piti laittaa pyöriin valot päälle. Viileääkin oli, sormia alkoi paleltaa sumussa. Alaspäin tie oli aika paljon huonommassa kunnossa, paljon oli reikiä ja paikkauksia asfaltissa. Välillä epätasainen tien pinta täristi pyörää niin, että sormet olivat irrota jarrukahvoilta. Muita pyöräilijöitä emme loppumatkasta kovinkaan usein nähneet, joitakin yksittäisiä toki meni ohi ja muutama tuli vastaankin. Maisemat olivat todella hienot ja vauhti alamäessä parhaimmillaan 60 km/h. Vauhti tuntui mahtavalta ja viimeinen mäki ennen Inglesiä meni sekin vielä lähes virkeästi!



Viimeisen lenkin luvut:

pituus 108,5
ajoaika 6:07
keskinopeus 17,7 km/h

ja koko reissun pyörästatistiikat:
pituus yht. 289 km
ajoaika yht. 14:50 h
keskinopeus 19,5 km/h
huippunopeus 60 km/h.

Nyt pari päivää lepäillään, palataan Suomeen ja toivotaan maantiekelejä sinnekin ensi viikonlopuksi.