Finntriathlon 20.7.2013 5:49:29

Olipa mahtavat kisat Joroisissa! Puolimatkan kisa (1,9 km uintia, 90 km pyöräilyä ja 21,1 km juoksua) oli tämän vuoden päätavoitteeni, ja niinpä viime viikko oli treenillisesti jo melko kevyt. Kisaa edeltävät treenit eivät minulla koskaan tunnu menevän erityisen hyvin, ja olokin on ihmeellinen, kun ei tule treenattua päivittän kuten yleensä. Pikkuhiljaa ajatukset siirtyvät kilpailuun, ja jännitys alkaa nousta. Minulla se ilmeni esimerkiksi päänsärkynä torstaina ja perjantaina.

Kisainfot, tavaroiden jättämiset yms. sujuivat perjantaina Joroisilla melkein kommelluksitta. Vain kerran meinasin hermostua, kun huomasin vasta pyörän katsastuksessa, että pyörään kiinnitettävä numerolappu oli unohtunut hotelliin. Olin tätä ennen pitänyt ainoana vahvuutenani kilpailijana sitä, että olen ajoissa paikalla ja kaikki tavarat ovat mukana. Sinne meni sekin vahvuus! Ajoin eestaas hotellille hakemaan numerolappua ja sain onneksi pyörän katsastettua ajoissa.

Lauataina sujuva meno jatkui. Ainoastaan Atte kävi verraamassa järvessä, me Peten kanssa olisimme joutuneet odottamaan omia lähtöjämme verryttelyuinnin jälkeen useita kymmeniä minuutteja ja jätimme sen siksi väliin. Yksi aamusta mieleen jäänyt tuokiokuva on se, kun huikkasimme Atelle tsempit hänen ollessaan jo lähtökarsinassa jännittämässä. Jännitti pojan puolesta vanhempana ja omakin kisa.

Kaikki ryhmät pääsivät ajallaan uimaan, ja toiseksi viimeisenä me kaikki yli 3-kymppiset naiset. Alussa oli vähän kontaktia, mutta sitten uin varmaan niin paljon vasemmalle, että oli jo rauhallisempaa. Järvessä oli melkoinen aallokko. Pahiten se tuntui takasuoralla. Se vaikeutti suunnistamista melko paljon, ja aina välillä huomasinkin olevani monta kymmeniä metrejä optimireitistä sivussa. Uin muutenkin herkästi liikaa vasemmalle, joten myötäpäivään kierrettävä reitti ei ole minulle ihan optimi. Matkavauhtia pistelin kuitenkin menemään, ja samalla sain vähän vettäkin juotua, tahattomasti tosin. 

Vaihdossa ihmettelin, kun yksi mies pötkötteli voipuneena maassa, noinkohan pääsi ollenkaan jatkamaan matkaa?

Uintiaika 0:40:51

T1 0:04:53

T1. Kuva Timo Kananoja

Vaihdossa laitoin kypärän päähän ja sukat ja kengät jalkaan. Irtohihat, hanskat ja tuuliliivin olin ottanut varalta mukaan, mutta päätin lopulta pärjätä ilman niitä. Pyöräilyssä olin saanut ohjeen pitää syke anaerobisen kynnyksen (161) alapuolella, ja siinä onnistuin tosi hyvin.  Ehkä jopa vähän liiankin hyvin, kun keskisyke oli vain 150. Pyörän nopeusmittari ei toiminut, mutta sykemittariin olin laittanut automaattikierroksesi 5 kilsaa ja olin vauhtiin tyytyväinen, kun siihen useimmiten meni alle 10 minuuttia. Ja kun vielä tuntui hyvältä, en lähtenyt repimään. Olenko jo sanonut, että tykkään olla mukavuusalueella?

Lähes koko matkan ajoin 10 metriä edelläajavan takana. Sitä ihmettelin, kuinka moni lopetti polkemisen alamäessä, niissä oli kiva ohitella. Pyöräilyn aikana join suunnitellusti vajaat kolme pulloa urheilujuomaa. Mukana oli myös geelejä ja vaihdoin yhden tyhjentyneen pullon vesipulloon, mutta en sitten lopulta sitä tai niitä geelejä tarvinnutkaan. Aikaa varmaan säästyi hieman, kun ei tarvinnut räpeltää geelipussien kanssa. Kerran laitoin huulirasvaa, olen siitä vähän riippuvainen.

Pyöräaika 2:55:08
T2 0:05:18

Pyörällä. Kuva Timo Kananoja.

Toisessa vaihdossa vein pyörän telineeseen ja juoksin sisään Urheilutaloon vaihtamaan lenkkarit alle. Otin mukaan myös Spibeltin, johon olin laittanut neljä geeliä ja toisen purkin huulirasvaa. Kuivat sukatkin pussissa olisi ollut, mutta en vaihtanut niitä.

Juoksu tuntui heti alusta asti tosi hyvältä, ja vauhtikin oli ekoilla kilsoilla minulle kovaa (alle 5:30 min/km). Pari ensimmäistä kierrosta meni tosi mukavan tuntuisesti, kolmannella kierroksella alkoivat jalat vähän painaa. Ohitin silloin jo viimeisellä kierroksella olevan Aten, jolla juoksu näytti olevan jo melko vaikeaa. Tunsin, että rakkoa pukkaa taas päkiän reunaan, tosin nyt vähän eri paikkaan kuin HCR:llä.  Viimeisen kierroksen menin sisulla, ja yksi minut ohittanut seurakaveri oli Petelle sanonutkin, että minulla oli "tappajan katse". Toivottavasti ei kuitenkaan ihan niin pelottava, mutta keskittynyt olin. En viimeisellä stadionkierroksella ennen maalia kuullut edes omien miesteni kannustushuutoja.

Juoksussakin energiat riittivät hyvin loppuun saakka. Vessahätä vaivasi hieman alkukierroksilla, mutta ei niin pahasti, että olisi ollut pakko pysähtyä. Vähitellen se hävisi, eikä haitannut juoksua lopulta yhtään. Geelit nappasin toisella ja neljännellä kierroksella, ja taas täytyy kehua neljännellä kierroksella ottamaani GU:n Espresso Love -geeliä. Siinä on hyvä maku ja tujusti tuota ihanaa sallittua piristettä, kofeiinia. Olin oikein odottanut, että koska saan ottaa sen. Varmaan olin psyykannut itseni niin, että se avulla juoksu kulkee sitten sen viimeisenkin kierroksen. Ja niin kulkikin. Vain kaksi km-aikaa alkoi kutosella (6:00 ja 6:08).

Juoksu 2:03:21
Loppuaika 5:49:29
Sijoitus N45-49 9/25

Kisan jälkeen oli tosi kiva piipahtaa elpymisteltassa ja käydä sen jälkeen kylmässä suihkussa. Kamojen keräilyn jälkeen jäimme odottelemaan palkintojenjakoa. Aten sarjassa (M18-19) oli nimittäin vain kaksi osallistujaa, ja etukäteen oli jo tiedossa että mitali tulee jos maaliin pääsee. Aten loppuaika oli 5:42:59.

SM-mitalistit, M18-19

Pete sijoittui loppuajalla 5:14:25 sarjassaan M45-49 sijalle 40/107. Hänellä alkavat ajatukset  siirtyillä jo seuraavaan koitokseen eli Kalmarin Ironman-kisaan, joka järjestetään vajaan kuukauden kuluttua 17.8. Minä pääsen sinne mukaan huoltajaksi. Ensimmäinen Ironman-kisa on varmasti kiva kokemus, vaikkapa vain katsomon puolelta.

Nappiin meni siis kisa meiltä kaikilta, minulta jopa yläkanttiin. Suuri kiitos tästä kuuluu Jupikselle, jonka suunnittelemia harjoitusohjelmia olemme säntillisesti noudattaneet jo toista vuotta. Treenit on ollut helppo sovittaa arkeen, ja meillä on aika kiva tiimi kasassa. Nousujohteisesti on treenattu ja kisailtukin, kiva nähdä mihin tämä kaikki vielä johtaa.


Loppuun vielä yksi kehu ja kiitos: Joroisten henki oli taas hieno, ja tunsin sen! Parhaat kiitokset kisan järjestäjille, vapaaehtoisille, kanssakisaajille ja hurjasti kannustaneille uusille ja vanhoille tutuille!