Mätäkuun juttu

Hiljaista on täällä mökillä, kun Peten kanssa kaksistaan ollaan. Tähän pitänee varmasti pikkuhiljaa tottua nyt, kun lapset (kai he ovat minulle lapsia aina) ottavat yhä enemmän vastuuta omasta elämästään. Atte sai maanantaina ajokortin, ja kiertelee nyt autollaan kavereiden mökkejä ympäri Suomenmaata. Tyttären hyvä ystävä taas on lähdössä vuodeksi Australiaan sunnuntaina, eikä häntä saa mikään lähtemään Espoosta nyt, kun aika ystävän kanssa käy vähiin.

Parin lepopäivän jälkeen kävimme eilen  Peten kanssa uimassa pienen lenkin. Vesin on jäähtynyt 18-asteiseksi, joten märkäpuvulla piti mennä. Vesi tuntui aika kylmältä, oma olo taas siltä, että  palautuminen on sujunut mukavasti. Ensi sunnuntaina klo 13 menemme Pitkäjärven yliuintiin. Viime vuonna asetin tavoitteeksi uida sen ilman märkäpukua. Jos ne luvatut helteet nyt jäävät kokonaan tulematta, taitaa olla siihen vähän liian viileää. Uimaan mennään joka tapauksessa, märkäpuvulla tai ilman.

Eilen vein maastopyörän ensihuoltoon. Se olikin yllättävän paljon painavampi kuin tri-pyöräni, ja jotenkin jännästi kellahti auton katolle kumolleen. Naapurin avustuksella sain pyörän nostettua telineeseen. Kattoon ei jäänyt mitään jälkiä, onneksi.

Hups!

Ihan kommelluksitta ei sujunut minulta myöskään Joroisille valmistautuminen. Pari senttiä nostettu satula hiersi ikävästi, ja hiertymäkohdassa tulehtui karvatuppi. Tulehduskohdasta pääsi ihon alle tuikitavallinen bakteeri stafylokokki aureus, joka aiheutti herkkään paikkaan paiseen. Paise taas hankaloitti merkittävästi satulassa istumista. Varsinkin kun juuri samassa paikassa oli hiertymän aiheuttanut sauma. Joroisten kisa alkoi mielessäni näyttää jo melkoiselta kärsimysnäytelmältä ainakin pyöräilyn osalta.

Keskiviikkona kävin lääkärissä, joka teki diagnoosin, tyhjensi paiseen osittain, laittoi näytteen viljelyyn ja määräsi 10 päivän antibioottikuurin. Mätäkuu on mätäkuu kuulemma ihan syystä. Antibiootti auttoikin heti kipuun.

Vielä oli ratkaistavana satula-asia ja siinä pelastavaksi tri-kollegaksi osoittautui taas kerran Jupis. Häneltä sain lainaan ISM Adamon Time Trial -satulan. Sillä ehdin ajaa torstaina kerran Bodominjärven ympäri. Pienellä riskillä jouduin lähtemään puolimatkalle uudella satulalla, mutta vanha satula olisi ollut paljon huonompi vaihtoehto. Vaikkei mitään muutoksia ennen kisaa pitäisikään tehdä, nyt oli pakko.

Minulla kävi hyvä tuuri. Joroisilla satula tuntui ihan hyvältä, etenkin silloin kun istuin niin edessä kuin pystyin. Säästyin hiertymiltä, eikä kipeä kohta tuntunut ollenkaan ajaessa tai muutenkaan kisan aikana. Nyt kokeilen satulaa vielä pari viikkoa, ja voi olla että ajelen samalla tai ainakin samanlaisella satulalla myös jatkossa. Vanhaa satulaa en enää tolpan päähän pistä, se on ihan varma. Varmistukseksi olen jo antanut satulan poiskin, varaosiksi.