Levää!

Minulla ei tälle viikolle ole ollut treeniohjelmaa, vaan olen mennyt mukaan melkein kaikkiin Peten treeneihin ja vähän soveltanut eli lyhentänyt tai keventänyt niitä oman mieleni mukaan. Enimmäkseen olemme uineet mökkijärvessä, mutta on mukana ollut muutama pyörälenkkikin.

Tänään oli tavoitteena noin 30 minuutin uinti, tunnin pyöräily ja juoksua päälle. Lähdimme heti aamusta Oittaalle ja peilityynen järven aikaansaamat päänsisäiset riemunkiljahdukset vaihtuivat nopeasti kolossaaliseen pettymykseen, kun huomasimme sinilevää olevan järvessä todella runsaasti.

Jipii - tyyni järvi!

Uisitko tässä?

Nyt tiedetään, mitä se mönjä on ruotsiksi ja englanniksikin.

Pienen pohdinnan jälkeen päätimme jättää uinnin väliin ja siirtyä samantien pyöräilemään. Ajelimme molemmat omaa vauhtiamme Klaukkalan suuntaan puolisen tuntia ja samaa reittiä takaisin. Hellettä oli.

Pyöräilyn jälkeen Pete juoksi Oittaalta kotiin, ja minä kiersin talvella hiihtämäni reilun neljän kilsan lenkin juosten. Pahimmat (eli melkein kaikki) ylämäet kävelin, kun syke nousi liian korkealle eli yli aerobisen kynnyksen. Hikistä  puuhaa, mutta onneksi Oittaan metsästä näyttävät puuttuvan ne inhottavat, hien paikalle houkuttelemat pikkukärpäset, joita Kettulan metsät ovat pullollaan.

Samalla hiellä kävin vielä hakemassa ensihuollossa olleen maastopyöräni Lauttasaaresta. Atte heitti minut sinne autollaan, ja tämä reissu olikin ensimmäiseni hänen kyydissään. Ihan mallikkaasti meni ajelu. Kotimatkalla kiertelin hiljaista vauhtia hiekkateitä, ja oli kyllä hienoa ajella taas maastopyörälläkin.

Tapiolassa.

Toivottavasti levätilanne Pitkäjärvessä on vähän parempi kuin tänään Oittaalla, vaikka ilmeisesti sielläkin on viime päivinä sinilevää havaittu. Pitkäjärven yliuinti alkaa uimarannalta huomenna sunnuntaina klo 13. Suunnitelma B voisi olla uinti Kaitalammella, jos Pitkäjärvi on uintikelvoton.