Onni on uudet tossut

Minulla on ollut ongelmia sopivien juoksukenkien löytämisessä jo vähän pitempään. Alkuvuodesta ostin Sauconyn Fastwitchit, ja keväämmällä Brooksin PureFlow't. Molemmissa kengissä ongelma oli se, että vasemman päkiän reunassa oleva kovettuma alkaa hiertää vajaan puolen tunnin juoksun jälkeen.   Pahimmillaan on kovettuman alle tullut kokonaan uusi iso rakko. Vika on jalassa, ei kengissä. Pari kuukautta sitten yritin ratkaista ongelmaa teippaamalla kengän pohjalliseen pelotin, joka tukisi jalan romahtanutta poikittaisholvia ja estäisi hiertymän. En ilmeisesti osannut laittaa pelottia juuri oikeaan kohtaan, sillä ongelma jatkui.

Viime perjantain lenkillä päkiä tuli taas kovin kipeäksi jo parinkymmenen minuutin juoksun jälkeen. Ymmärsin, etten pysty niillä kengillä juoksemaan yli neljää tuntia, kun jo yksikin on yhtä tuskaa. Päätin siinä samassa ostaa vielä kolmennetkin uudet lenkkarit tänä vuonna ja kokeilla onneani niiden kanssa. Lauantaina kävin kaupoilla, ja ostin Newton Distancet. Ajattelin, että niillä juostessa juoksuasento ja jalkojenkin asento todennäköisesti muuttuisivat aika paljon. Ja muutoshan olisi tässä tapauksessa hyvä! Kokeilin Newtoneita viitisen minuuttia juoksumatolla, ja siinä ne tuntuivat hyviltä. Tosin Sauconyt ja Brooksitkin ovat tuntuneet ihan hyviltä vielä viiden minuutin jälkeen...

Pienellä jännityksellä lähdin siis sunnuntaina juoksemaan Newtoneilla kahden tunnin lenkkiä. Olisi ehkä ollut parempi totutella uusiin kenkiin vähitellen, mutta nyt ei oikein ollut vaihtoehtoja. Vanhoilla lenkkareilla ongelmia olisi tullut varmasti, uusista en vielä tiennyt. Otin puhelimenkin mukaan, jos vaikka pitäisi soittaa Pete hakemaan minut kotiin kesken kaiken. Yllättävän hyvin se meni eikä apujoukkoja lopulta tarvittu, vaikka jotain tuntemuksia jaloissa olikin. Juokseminen tuntui kevyeltä ja askel rullaavalta, joten olin hyvissä fiiliksissä ja ainakin toistaiseksi uusiin kenkiin tyytyväinen.

Pientä päivitystä on tapahtunut myös tri-pyöräosastolla: sain käyttööni nyt syksyn ajaksi meidän perheen Zippit. Sovimme jo kiekkoja hankittaessa, että saan ottaa ne alle Kalmarin kisan jälkeen. Senkin sovimme, että kiekoilla ajaa jatkossa se perheenjäsen, joka treenaa Ironmanille. Ensi kesänähän se on meidän perheessä (taas!) Pete. Aika lyhyeksi tämä kokeilu siis jää. Lauantaina kävin ajamassa parin tunnin lenkin, ja mukavaltahan nuo tuntuivat. Kuin olisi pilvellä ajellut tai jopa leijaillut. Minun hitailla vauhdeillani kiekoilla ei ole juurikaan merkitystä, mutta onhan noilla kivempi ajella.

Harmillisen vähän (melko lähellä nollaa!) on maantielenkkejä lähiviikkojen ohjelmassa, johtunee siitä tulossa olevasta maratonista. Tavoiteaika maratonille on muuten mietittynä: yritän juosta kovempaa kuin Petri Kalmarin Ironmanilla eli alle 4:27. Katsotaan miten käy!