Ropinaa

Aika monta viikkoa sainkin ajella työmatkoja pyörällä mukavassa kelissä auringon paistaessa, vaan tänään tuli vettä kotiinlähtiessä. Ei nyt mitään kamalaa rankkasadetta, mutta sen verran kumminkin, että oli helppo löytää puheenaihe työpaikan hississä toisen pyöräilijän kanssa, kun nousimme pyörien kanssa autohallista katutasolle. Lähdettyäni ajamaan harmittelin vähän lokasuojien puuttumista. Selkä oli märkä Finlandia-talon kulmalla parin-kolmensadan metrin ajon jälkeen.

Aamulla hampaita harjatessani olin kyllä normaaliin tapaan tsekannut sään kännykkään lataamastani IS Supersää -palvelusta, ja muistaakseni siellä lupailtiinkin iltapäiväksi sadetta. Jotenkin aamulla vaan oli olevinaan niin kiire polkemaan, etten "ehtinyt" jäädä virittelemään lokasuojia pyörään. Vähään aikaan en ole ehtinyt pumppailla maastopyörän renkaitakaan, varmaan pitäisi ne ilmanpaineetkin tsekata. Ehkä sitten huomenna. Pyörän pesemisestä rapalenkin jälkeen en sentään lipsunut, vaan pääsen huomennakin matkaan puhtaalla pyörällä.

Tytär pitää edelleen kiinni omasta lajistaan, eikä ole pätkääkään kiinnostunut triahtlonista. Niinpä välillä joudun minulle outoihin paikkoihin, kuten tänään ratsastustarvikekauppaan kun haussa oli uusi turvaliivi. Ei ollut onnea etsinnöissä, vaan homma jatkuu vielä huomenna. Nykyinen liivi on ostettu muutama vuosi sitten superhalvalla Decathlonista, eikä se oikein sovi kunnolla. Ei se tietenkään mikään yllätys ole, ettei halvalla saa hyvää, mutta uuden harkinnalla on kiire koska jo ensi viikonloppuna tyttärellä on esteleiri Perniössä. Kotimatkalla kysyin häneltä, että olisiko hän tullut katsomaan Rantamaratonia, jos olisi viikonlopun kotona. Vastaukseksi sain välttelevän "noooh"-lausahduksen. Tulkitsin sen niin, ettei mikään olisi saanut häntä pysymään poissa reitin varrelta ja että hän olisi villisti kilkuttanut lehmänkelloa aina äitinsä nähdessään.