torstai 7. toukokuuta 2015

Keuhkojen tuuletusta

Maanantaisen standardilepopäivän jälkeen olin tiistaina taas tiukan paikan edessä kun ohjelmassa oli 2x10 km tempo pyörällä. Työpäivän jälkeen nostettiin pyörät auton katolle ja huristeltiin Oittaalle. Sieltä on noin 20 minuutin kevyt pyörittelymatka Röylän tempon lähtöpaikalle.

Lähdössä Oittaalta Röylään.
Temporeitillä ei ole juurikaan ihan tasaista kohtaa, vaan se on sellaista lievästi kumpuilevaa maantietä. Vaihteita sai vaihdella, ja silti joissain kohdissa tuntui että vauhti pysähtyy lähes kuin seinään. Ekalla yrittämällä aika painui yli 19 minuutin, ja toisella kierroksella pienen palauttelun jälkeen yritin ajaa rennommin, tuloksena vielä huonompi aika. 


Tekisi jo mieli uimaan, mutta taitaa vesi olla vielä melko kalsaa.
Ilmeisesti lähdimme vähän väärästä paikasta, kun Stravassa Röylän tempo-segmentin aika oli vähän itse mittaamaani parempi. Vaikkei niillä ajoilla niin kamalan paljon väliä ole, olisihan se kiva aina vähän omia ennätyksiä parantaa.

Ennätyksen parantamista yritin myös eilen, kun Juoksuklubilla oli testi-ilta Otaniemen urheilukentällä. Tempo oli verottanut voimia sen verran, että tyydyin juoksemaan vitosen kympin sijaan. Edellinen noteeraus ratavitoselta oli lokakuulta, ja kuten silloinkin, lähdin hakemaan 25 minuutin alitusta. 

Otaniemen kentällä satoi. Kengät kastuivat.
Alussa vauhti karkasi vähän liian kovaksi ja hiljeni sitten pikkuhiljaa sellaiseen mukavaan matkavauhtiin, jota kuvittelin voivani juosta loppumatkan. Mikä ihme siinä on, etten pysty pitempään puristamaan, vaan tyydyn juoksemaan niin että juoksu on koko ajan kontrollissa? Vasta parisataa metriä ennen maalia annoin itselleni luvan aloittaa loppukirin ja sainkin vauhdin taas nostettua tavoitetasolle.  Vähän raastamiselta se juoksu tietysti tuntui näinkin, mutta aika ennakoidun mukaisesti tuntuvat nämä testit minulla menevän. En uskalla lähteä ylittämään itseäni ihan oikeasti. 

Ennätys parani kuitenkin 7 sekuntia, ja on nyt 25:10. Ehkä ensi kerralla uskallan vähän heittäytyä ja pääsen alle 25 minuutin.

4 kommenttia:

  1. Jos tarvitsee motivoida itseä heittäytymään, kannattaa lähteä sillä ajatuksella että starttaa pienellä riskillä liian kovaa ja jos hyytyy, niin tietääpähän ainakin yrittäneensä. Varsinkaan testijuoksuissa tai treeneissä ei ole mitenkään vaarallista jos joskus vauhdinjako menee pieleen - siinä oppii tuntemaan omat rajansa kun silloin tällöin tekee pienen ylilyönnin. Sitten kun alkaa tuntua pahalta, voi mietiskellä miten lyhyt se jäljelläoleva aika on ihmisen elämässä ja kyllä sen ajan nyt vielä pitää pystyä kestämään ja miten tyytyväinen on kun ei luovuttanut. :) Tsemppiä tuleviin raastoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, ihana Iina! Olet kyllä toinen raastamisen esikuvistani! Täytyy yrittää sitä ylilyöntiä vaikka sit ensi kerralla. Saan kyllä alussa vauhdin nousemaan, mutta se alkaa siitä hiipua jotenkin liian helposti. Tuota ihmisen elämä -metaforaa en vielä ole osannut ajatella, sehän voisi vaikka auttaa!
      Kiitos samoin tsemppiä!

      Poista
  2. Tuo wirallinen IK-32 Röylän temporeitti on alle kympin, oliskoon 9,7km. Starttaavat kai siitä jostakin ladon kulmilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ilmankos! Taidetaan jatkossakin lähteä vähän kauempaa ladon takaa, että saadaan oikeasti kymppi täyteen.

      Poista