Päivä alkoi vajaan tunnin uinnilla mökkijärvessä, jonka lämpötila oli onneksi noussut edellispäivän lukemista lähes asteella kuuteentoista Celciukseen. Kokeilin ensimmäistä kertaa uutta tapaa pukea märkäpuku ja yllätyksekseni se olikin ihan jättikätevää, puku tuli tosi mukavasti ja helposti päälle.
Yksi ystävämmekin oli tullut mukaan treenailemaan, ja käytimme tilaisuuden hyväksemme ja harjoittelimme mm. peesausta uinnissa. Muuten oli järvessä niin paljon tilaa, ettei kontaktia juuri tullut. Mökkijärvi on niin pieni, ettei moottorikäyttöisillä vehkeillä saa siellä ajella eli ainakaan veneitä ei tarvitse siellä uidessa pelätä. Takana on helpompi peesata kuin sivulla, mutta sivulla peesatessa näkisi paremmin eteenpäin. Hmmm. Sellaisenkin vinkin sain, että jos meinaa peesatessa koko ajan osua edellä uivan jalkoihin, kannattaa alkaa tahdistaa. Silloin pysyy aina kutakuinkin käsivarren mitan päässä peesattavan varpaista. Kokeilin vinkkiä, ja se toimi!
Olen tosi tyytyväinen uuteen Mako-märkkäriini, se taitaa olla minulle juuri oikean kokoinen ja parasta on, että kädet pyörivät vapaasti eivätkä olkapäät väsy. Melkein kuin altaassa! Yhdet kynnenjäljet olen siihen jo tosin saanut, mutta ehkä jatkossa osaan pukea sen päälle siistimmin. Pari vuotta vanha neopreeniliimakin oli päässyt kuivumaan, enkä ole saanut vielä uutta hankittua ja pukua paikattua.
Pienen välipalan ja pikasuihkujen jälkeen ajoimme autolla asfalttitien päähän ja lähdimme pyöräilemään. Neljän tunnin lenkki oli tavoitteena, kun ajoin itsekseni 110 kilsaa Kettulasta Perniöön ja takaisin. Pysähdyin vain paluumatkalla Kiskon Nesteellä, kun ostin pullon Gatoradea ja kävin veskissä. Lenkin aikana yritin säntillisesti ottaa energiaa kahdenkymmenen minuutin välein. Otin kahden tunnin aikana kolme geeliä miedon urheilujuoman kanssa. Kolmannen tunnin aikana söin yhden raw-bite -patukan ja join vettä kunnes viimeisen tunnin ajaksi palasin taas geeleihin. GU:n Salted Caramel on yksi suosikkimauista, eikä se pettänyt nytkään. Sen saan alas, vaikka joku muu geeli jo alkaisi ällöttää.
Suomusjärveltä Kiskoon oli veikeällä tavalla paikkailtu huonokuntoista tietä, ehkäpä rahat eivät riittäneet ihan koko tien uusimiseen. Pyörällä ajellessa tuo kapeakin uusi päällyste on kyllä tosi iso parannus entiseen.
Juoksuun lähtiessä alkoi tuntua, että cashew-pähkinää sisältänyt patukka taisi olla virhe, sillä vatsassa lähtivät liikkeelle epätoivottavat prosessit. Puskaan ei sentään tarvinnut syöksyä, mutta hieman epämukavaa oloa vatsan toiminta aiheutti. Seuraavalla pitkällä lenkillä pitää kokeilla jotain toista patukkaa. Pökkeläjaloista jalostui kilsojen myötä jonkinlaiset juoksujalatkin, mutta silti oli tosi kiva saada vaadittu tunti täyteen. Olisi varmaan kannattanut ottaa myös juoksuun vähän energiaa mukaan, nyt alkoi loppua kohden vähän väsyttää.
Patukkamerkin lisäksi pitkästä päivästä mietityttämään jäi satula. Nyt ajelen ISM Adamo Prologuella, joka on aavistuksen liian leveä, ja vieläkin on samat paikat kipeät kuin Pirkan pyöräilyn jälkeen. Nyt tekisi mieli kokeilla jotain kapeampaa. Ystävällä oli Bontrager Hilo RXL, se näytti sopivan kapoiselta. Hankintalistalla on myös pieni satulalaukku, johon mahtuisi vararengas ja rengasraudat.
Lauantaina pääsenkin jo sitten ihan kunnon kisaan, kun ohjelmassa on Kisko Triathlonin perusmatka jo kuudetta kertaa peräkkäin. Vuonna 2010 se oli koko kesän päätavoite, tänä vuonna vain pieni askel kohti Köpiksen täyttä matkaa noin kahden kuukauden kuluttua. Tälläkin kertaa toivon ehtiväni juoksuosuudelle ennenkuin voittajaa haastetallaan maalissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti