Pirkan pyöräily, 217 km

Sattuipa tuulinen päivä tänä vuonna Pirkan pyöräilyyn. Eilen uutisissa jopa varoitettiin myrskypuuskista, ja vähän arvelutti että miltä ne puuskat mahtavat pyörällä tuntua.

Lähdössä.

Aamulla vähän ennen kahdeksaa lähdimme ajamaan. Olimme taas Peten kanssa sopineet, että omia vauhteja ajellaan, eikä siinä kauaa mennytkään kun hän jo hävisi näkyvistä. Melko pian ajoin kiinni Tampereen Rynkebyn porukan, ja jäin siihen perään kun ei rohkeus riittänyt ohitukseen. Siinä perässä roikuinkin jokusen tovin aina toiselle huoltopisteelle saakka. Siinä pääsin helposti ohi, kun he pysähtyivät tauolle ja minä jatkoin matkaa.

Siitä alkoikin reissun paras osio, kun sain ajella ihan yksin. Petelle olin aamulla sanonut, että tulee varmaan ajettua paljon yläasennossa kovan tuulen takia. Hän sitten vastasi, että kovalla tuulella pitää tietysti ajaa mahdollisimman aerona alhaalta. Peten strategia vaikutti minusta pienen pohdiskelin jälkeen paremmalta, ja toteutin sitä  parhaani mukaan. Joskus olen kuullut, että kovalla tuulella kannattaa koko ajan polkea, jotta pyörä pysyy mahdollisimman hyvin hallinnassa.  Joissain alamäissä vauhti nousikin melko kovaksi, ja sain paljon porukkaa kiinni  juuri alamäkiosuuksilla.

Minulla oli mukana eväänä 12 geeliä ja kolme pulloa vettä, joissa oli elektrolyyttitabletti. Patukoitakin oli taskussa, mutta ne jäivät syömättä. Huoltopisteillä täytin pullot kahdesti. Tuntui vähän siltä, ettei pelkkä vesi imeydy minulla kovin tehokkaasti, kun piti pysähtyä vessaan heti ekalla huoltopisteellä. Seuraavalla pitkällä lenkillä taidan kokeilla laihaa urheilujuomaa geelien kaveriksi, koska niistä en muutenkaan saa ihan tarvittavaa hiilihydraattimäärää (60 g/hh/tunti).

Tuuli oli kyllä niin kova, että välillä alkoi naurattaa. Jossain alamäissä tsemppasin itseäni kannustushuudoilla, mikä tuntui yllättävän kivalta ja motivoivalta. Ohitettavia riitti koko matkalle, lähinnä nopeusryhmistä pudonneita pitemmän lenkin ajajia ja loppumatkasta yhä enemmän lyhyemmän, 134 kilsan kiertäneitä. 

Pari minuuttia pitempään kuin viime vuonna viivyin matkalla,  hieman yli kahdeksan tuntia. Laitan sen kyllä täysin tuulen syyksi, sillä olo oli maaliin asti hyvä ja vahva.

Maalissa sain mitalin ja Valion ProFeel-juoman,  jonka hotkaisin ennen lähtöä parin kilsan juoksulenkille. Sen verran väsynyt olin, että unohdin laittaa juoksussa sykemittarin päälle. Kai sitä juoksua vähän reilut 10 minuuttia tuli väsyneillä jaloilla.

Lähdössä juoksemaan.

Suihkun, lohikeiton ja hilloletun jälkeen olin ihan valmis lähtemään kotiin. Onneksi sadetta tuli vasta kotimatkalla. Ehkä se pyöräkin puhdistuu katolla, oli vähän geeliä tippunut rungolle vaikka siististi yritin sitä aina pussista puristaa.

Järjestelyt sujuivat hienosti, tuulesta huolimatta tänään oli ihan mahtava pyöräilypäivä! Muutaman kerran  tosin odottelin aika pitkään reitin merkiksi laitettuja keltaisia nauhoja, mutta ei kai niitäkään ihan jatkuvasti voi olla. Paljon tuli kokemusta yksin kovassa tuulessa ajamisesta ja se on hyvä!