Lauantaina meillä oli Peten kanssa treeniohjelmassa semi big day training eli 3-4 tuntia pyörällä ja tunti juosten. Uinti oli valinnainen, ja sen jouduimme aikataulun vuoksi jättämään sunnuntaille. Päätimme aloittaa lenkit Oittaalta, jotta pääsemme mahdollisimman nopeasti pyörällä maantielle ja metsään juoksemaan.
Olin suunnitellut pyörälenkin edellisenä iltana ja siirtänyt sen Ambittiin, koska mukana oli vähän uusiakin teitä. Varsinkin tie Ojakkalasta Veikkolaan oli kiva uusi pätkä. Piennar oli leveä ja maalaismaisemat hienoja. Nyt ajoin reitin myötäpäivään, mutta vastapäivään voisi olla parempi siksi, ettei silloin tarvitsisi ylittää Hanko-Hyvinkää tietä kahteen kertaan. Varsinkin tielle kääntyminen on hankalaa, koska siinä tullaan kolmion takaa ja pitää lähteä ylämäkeen. Välillä hieman ihmetyttivät ne autoilijat, joiden ajolinja ei pyörää ohittaessa muutu senttiäkään. Ohituksia oli helppo seurata, kun jonkun matkaa ajoin yhden toisen pyöräilijän perässä suoralla tiellä. Piennar oli kyllä leveä, mutta silti auton pieni siirtymä ohitustilanteessa keskemmälle tietä on aina tervetullut ele.
Perillä Oittaalla lukitsin pyörän auton katolle ja lähdin juoksemaan. Tunti piti juosta, mutta jäi vähän vajaaksi. Ensin lähdin kiertämään hiihtämällä tutuksi tullutta reilun neljän kilsan lenkkiä (huh, mitä mäkiä), mutta loppulenkin ajaksi siirryin tasaisempaan maastoon Kunnarlantien toiselle puolelle. Siellä juoksin niin pitkään, että vastaan tuli Pete. Silloin annoin itselleni luvan kääntyä takaisinpäin.
Loppupäivä menikin ensin kummityttöä juhliessa ja sen jälkeen oman tyttären sunnutaisia 18-vuotispäiviä valmistellessa. Sukulaiset ja kummit tulivat meille brunssille, jonka jälkeen kävimme Peten kanssa vielä katsomassa tyttären futismatsin Myyrmäessä. Futiskatsomossa huomasi helposti, miten lämpötila alkoi illansuussa laskea ja kylmähän siinä tuulessa istuessa tuli. Pelin päätyttyä lähdimme kuitenkin päättäväisesti kohti Kuusijärveä ja ensimmäistä avovesiuintia Suomen vesissä.
Mukavasti oli Kuusiksella porukkaa, ja vesi oli yllättävän lämmintä. Kylmä ei edes salvannut hengitystä! Ensi viikonlopun Vantaa Triathlonin isot poijut olivat jo järvessä, joten suunnistaminen oli helppoa. Uusi märkkäri oli nyt ensimmäistä kertaa päällä avovedessä, ja ihan hyvä oli uintikokemus. Kädet tuntuivat pyörivän kevyesti eikä jaloistakaan puristanut. Mikään paikka ei hiertänyt, joten puku on varmaan ihan sopivan kokoinen. Vähän enemmän vettä meni sisään kuin vanhassa puvussa, mutta se taisikin olla minulle liian pieni.
Vanhallekin märkkärille löytyi ottaja, kun tarjosin sitä Tri For Funille yhden seurakaverin suosituksesta. Siinä on niin paljon vekkejä, etten olisi sitä kehdannut kenellekään myydä, mutta kyllä sillä avovesiuintifiilikseen kuitenkin pääsee. Aloittelijalle se on siis varmasti ihan ok ensimmäiseksi kokeilupuvuksi.
Klassista märkäpukukuvaa Kuusiksen rannalta ei nyt tullut tällä kertaa napattua, mutta uudet Niket kuvasin Kuusiksen pimeässä pukkarissa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti