sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Seikkailutriathlon-sprintti 12.7.2015

Taisi olla ensimmäinen kerta tänään kun osallistuin ihan kunnon sprintti-kisaan. Tätä ennen olen tuolla matkalla kisannut vain Helsinki Triathlonin harjoituskilpailuissa, Rykäsyissä. Seikkailutriathlon oli tämän kesän ensimmäinen ja ehkä myös viimeinen sprintti.

Perjantaina ja eilen lauantaina oli hieman väsymystä kropassa. Siksi lyhensin eilistä uintitreeniä melkolailla ja uin vain noin 1300 metriä suunnitellun kolmen kilsan sijaan. Lähdin uimaan Oittaan Rykäsyn lähdössä saadakseni taas yhden lähtökokemuksen. Aikamoista aallokkoa oli järvessä, ja olihan siinä muutenkin tunnelmaa ja kontaktia kun yli 90 triathleettia lähtee uimaan samaan aikaan. Lähtö oli rannalta, joten oli siinä sekin jännyys. Kun muut nousivat järvestä ja jatkoivat pyöräosuudelle, minä uin vielä yhden pienen kierroksen järvessä loppuverrana.

Tänään Porvoossa oli lähtöviivalla suunnilleen samanverran porukkaa, 86. Olimme perillä noin tunti ennen lähtöä, ja hyvin ehdimme laittaa vaihtopaikat kuntoon. Oli vähän sadetta ilmassa, siksi muovipussit. Pyörä oli eilen pesty ja vahattu, ja olin saanut itse laitettua kisarenkaatkin vanteille.

Taas päästiin Peten kanssa vierekkäin! Kisalakki oli Joroisten punainen, seln väristä ei ennestään ollutkaan.
Erillistä kisainfoa ei ollut, vaan Magnus Lönnqvist puheli lähes jatkuvasti kaikki tärkeät asiat mikrofonin avulla kaikkien kuultavaksi. Ei mitään turhaa, mutta kaikki tarpeellinen. Sekin oli kiva, että välillä kuultiin kisa-aika eli mitä kello on. Eipä tarvinnut sitäkään itse hermoilla.

Kisassa oli numerolaput ja chipit, joten ajanotostakaan ei tarvinnut huolehtia itse. Laitoin toki sykemittarin ranteeseen, mutta katselin siitä lähinnä sitä, että syke pysyisi tarpeeksi korkealla pyöräilyssä ja etenkin juoksussa,

Meressä uitiin, ja lähtö oli vedestä. Ennen lähtöä Jarmo vinkkasi, mistä kannattaisi lähteä liikkeelle ja lähdettiin oikeasta reunasta koko porukka. Ihan kivasti lähti uinti liikkeelle, jossain vaiheessa tuli ihan sellainen lentofiilis, kun oli niin hyvä imu vedessä. Ei sitä kauaa kestänyt, ja kun vettä tuli nieltyä aika paljon, jossain vaiheessa piti vähän hengähtääkin. Uinti oli yhtenä kierroksena, ja pienen pätkän uin hyvässä peesissäkin joka sitten hävisi ekalla isommalla poijulla. Loppumatkan sain uida ihan rauhassa omaa uintia. Tuloksista näin myöhemmin, että olin ollut oman sarjani (N40) nopein, kaikkien naisten vitonen uintiosuudella.

Pyörällä sitten tulikin 3-4 kovaa naista ohi aika pian vaihdon jälkeen. Yhden ohittajan päätin pitää näköetäisyydellä koko pyöräilyn ajan, kun hän ei näyttänyt menevän ihan kamalan paljon kovempaa. Jossain vaiheessa hän karkasi 100-200 metrin päähän, mutta paluumatkalla ohitin hänet ja pidin takanani. Pyöräreitti oli kivan kumpuileva edestakainen pätkä. Reittiä ei ollut suljettu muulta liikenteeltä, mutta ei siellä sitä paljon ollutkaan.

Toisessa vaihdossa se ohittamani pyöräilijä pääsi taas ohi. Minulla ei ole lenkkareissa pikanauhoja ja lippistäkin piti vähän aikaa haeskella. Päätin taas pitää hänet näkyvissä, ja välimatkamme pienenikin koko ajan. Ohitin hänet joskus ekan kääntöpaikan jälkeen. Juoksu tuntui ihan kohtuullisen hyvältä, välillä jopa ihan vauhdikkaalta. Suurin osa reitistä oli hiekkatietä, pikkupätkä asfalttia. Maaliin ja puolimatkaan tullessa piti nousta aika jyrkkä mäki, muuten oli melko tasaista.

Tuttuja moikkailin pitkin matkaa, ja yläfemmojakin heiteltiin. Maaliin tullessa tsemppasin vielä kerran siinä mäessä, koska arvasin, että takanani melkein koko ajan juossut nainen yrittäisi siinä ohi. Vaan eipä päässyt! Maaliin tultuani odotin häntä joitakin sekunteja ja kiitin kiriavusta pyörällä ja juoksussa. Oli helppo saada kisavire päälle, kun oli joku jota yrittää tavoittaa tai pitää takanaan.

Siinä maalialueella palloillessani kuulin, että olin ikäsarjani kolmas. Ei meitä tosin ollutkaan kuin kahdeksan, mutta aina kannattaa iloita sijoituksesta ja pokaalista, kun siihen on mahdollisuus! Suihkuun tuli äkkiä kiire, kun piti ehtiä palkintojenjakoon.

M40-sarjankin palkituissa oli tuttuja: treenikaverimme Jarmo oli toinen ja Mikko kolmas. Pete jätettiin tällä kertaa neljänneksi, mikä oli ihan hyvä kun hän pystyi siten hoitamaan kuvauspuolen palkintojenjaossa.

Kuvaaja (Pete) pyysi vähän fiilistä, ja minä toimitin!
Mitalikolmikko minä, Jarmo ja Mikko. 
Tässä vielä tarkemmin osuusajat ja -sijoitukset. Juoksun aika ei ole oikein, on varmaan vaan jommankumman kierroksen aika eikä koko osuuden. Tuttu laskeva tendenssi sijoituksissa taas, mutta ei haittaa - sain pokaalin takanreunukselle!




Kaikki tulokset löytyvät täältä.

Kisa oli tosi hyvin järjestetty, ja kisapaikkana Seikkailulaakso oli oikein kiva. Osallistumismaksuun kuului jopa kevyt salaattilounas kisan jälkeen. Kisassa oli myös kuvaaja, jonka kuvia voi käyttää veloituksetta, kunhan mainitsee kuvaajan nimen. Sekin on minusta tosi kiva lisä kisakokemukseen, kun meillä harvemmin nykyään on omia kannustajia tai mahdollisia kuvaajia matkassa. Tähän mennessä julkaistuista kuvista en vielä tuttuja löytänyt, mutta kuvagalleria onkin vielä työn alla.

Heti kassienpurun jälkeen ehdimme vielä viedä tyttäremme lentokentälle. Hän lähti joukkueensa mukana pelaamaan Gothia Cuppiin Göteborgiin. Olen tosi iloinen siitä, että hän aloitti jo kerran lopettamansa jalkapalloharrastuksen uudelleen ja pääsi nyt taas ulkomaille pelaamaan. Onneksi ehdimme kentälle saattamaan, sillä vastaan emme pääse. Paluulento on nimittäin 21.30 ensi lauantaina, ja silloin olemme todennäköisesti vielä matkalla Joroisista Espooseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti