Urpojen kanssa liikenteessä

Meidän perheeseen tuli taas tänä kesänä yksi uusi ajokortti, kun tytär pääsi läpi inssistä kesäkuussa. Yhteisillä autoreissuilla olen muistutellut häntä pyöräilijöistä ja muutenkin pitänyt esillä pyöräilijäiden näkökulmaa. Kaikkien parhaiten minulle on kuitenkin jäänyt mieleen se pelko, mitä liian lähellä takana ajavat hänessä herättävät. Vähän niinkuin peesausta autolla, kun ei pidetä riittävää välimatkaa edellä ajavaan. Uuden kuljettajan silmin liikenne näyttää ihan erilaiselta, hän kun ei ole vielä ehtinyt tottua siihen, että jotkut kuljettajat katsovat olevansa sääntöjen ulottumattomissa.

Luottavainen pyöräilijä.

Aika inhottava vaaratilanne syntyi perjantain pitkällä pyörälenkilläni, kun olin kääntymässä Vanhalta Turuntieltä Kahvimaahan (aika kiva nimi paikalla!).  Valmistautuessani kääntymään ajoin tien oikeassa laidassa, katsoin taakseni ja näin auton useiden kymmenien metrien päässä. Näytin suuntamerkin kädelläni vasemmalle ja ryhmityin keskiviivan tuntumaan sen oikealle puolelle. Vähän menivät pasmat siinä sekaisin ja sykekin nousi, kun kuulin pian takanani olleen punaisen vanhan farkkumallisen Passatin kiihdyttävän ja ohittavan minut vasemmalta, risteyksen ja sulkuviivan kohdalla. Mitä ihmettä?

Vasta hieman myöhemmin tajusin, että rekisterinumero olisi ollut hyvä saada talteen, jotta olisin voinut tehdä ilmoituksen poliisille ja auton kuljettaja olisi ehkä saanut yhteydenoton viranomaisilta. En sitä siinä hämmennyksen tilassa kuitenkaan heti tajunnut.

Todella vilkasliikenteisillä teillä kun vastaan ja takaa tulee jatkuvasti autoja, pysähdyn yleensä tien oikeaan laitaan ja jäänyt odottamaan sopivaa rakoa mennä tien yli vasemmalle puolelle. Nyt ei kuitenkaan ollut kyse sellaisesta tilanteesta, kun muita autoja ei ollut näkyvissä ja liikenne oli muutenkin todella vähäistä.

Aikamoisten urpojen käsiin sitä joutuu liikenteessä oman turvallisuutensa uskomaan! Ainakin toistaiseksi olen aina lähtenyt siitä, että autoilijat näkevät minut ja huomaavat myös näyttämäni suuntamerkit ja noudattavat liikennesääntöjä. Sen olen jo ymmärtänyt, että joillekin autoilijoille jarrupolkimen painaminen pyöräilijän vuoksi tuntuu olevan sula mahdottomuus; ohi pitää päästä vaikka väkisin tilanteesta riippumatta. Aikaisemmin en kuitenkaan ole noin törkeää ohitusta nähnyt, vaan kokemani vaaratilanteet ovat syntyneet pikemminkin siitä, että autoilijat eivät välitä vaihtaa kaistaa tai ajosuuntaa ohittaessaan lainkaan.

Kuusijärven lähistöllä sattui muuten päättyneellä viikolla onnettomuus, jossa pyöräilijä oli kääntymässä vasemmalle. Kuten Hill Street Blues -poliisisarjassa aikanaan muistutettiin: "Let's be careful out there!"