Triathlonuintia

Eilen olin taas Heltrin uintitreeneissä. Lähtiessä olin vähän väsynyt, ja kadehdinkin hieman Peteä, joka oli käynyt uimassa oman treeninsä jo aamulla. Hän tuli taas kerran töistä hieman normaalia aikaisemmin kotiin, jotta minä pääsin lähtemään autolla Pirkkolaan. 

Treenien teemana oli nopeus. Yhdessä sarjassa uimme pareittain neljä kertaa 25 m kovaa, 75 m matkavauhtia. Siinä kun Jupiksen kanssa uimme rinnakkain, ajattelin kokeilla, miltä toisen kyljessä peesaaminen tuntuu. Ajoittain taisin uidakin juuri oikeassa paikassa kun vauhti tuntui helpolta. Aika lähellä pitää siinä uida, ja se on kyllä altaan kirkkaassa vedessä paljon helpompaa kuin avovedessä. Peesi ei altaassa pääse niin helposti karkaamaankaan kun on rataköydet ja kaikki.

Treenien loppupuolella uimme kolme rinnakkain täysiä neljä kertaa 25 metriä 25 m palautuksella. Se tuntui ihan jännältä, ja vaihtelimme  sarjan edetessä paikkoja niin, että kaikki saivat uida molemmissa reunoissa ja keskellä. Loppuhuipennuksena lähdimme kaikki saman radan kuusi uimaria uimaan ryhmässä kovaa 25 metriä. Takana keskellä pääsi jo aika kivasti simuloimaan triathlonuinnin lähtöä, kun edessä näkyi vain valkoisenaan ilmakuplia ja vähän kontaktiakin tuli.

Uinti tuntui kivemmalta kuin aikoihin ja jäin miettimään, että voisikohan aamun yin-joogatunnilla olla jotain tekemistä asian kanssa. Siellä tehtiin monia mm. lantiota avaavia usean minuutin venytyksiä. Noh, jooga jatkuu vielä nelisen kertaa, vaikka nyt tuleekin ensin parin viikon breikki. 

Tänään kävimme Peten kanssa salilla, ja kokeilin pitkästä aikaa käsinseisontaa. Niin kauan pysyin siinä, että Pete sai napattua kuvan. Alkoi vähän naurattaa, kun kuvaaminen kesti.