Aamulla oli vielä melko viileää, joten lähdimme polkemaan vasta yhdentoista jälkeen. Oittaalle saakka ajelimme yhdessä, siitä alkoi sitten vapaa vauhti ja Pete meni menojaan. Hieman ennen Lepsämää alkoi kasvoihin osua kovia vesipisaroita, jotka pian paljastuivat rakeiksi. Onneksi sitä ei kestänyt kauaa, teki jopa kipeää.
Nurmijärvellä ajoin Sääksi Triathlonin reitillä pitkät pätkät. Ihmeellisesti sitä muistaa monenlaisia fiiliksiä ja hetkiä reitin varrelta, minullekin tuli yhdessä ylämäessä mieleen, että tässä laitoin lisää huulirasvaa silloin joitakin vuosia sitten. Pete oli kuulemma muistanut samalta pätkältä jonkun tekemänsä ohituksen.
Jossain vaiheessa tuli vähän lisää rakeita ja vettäkin, mutta niin vähän etten onneksi kastunut kunnolla. Olin laittanut päälle vähän lämpimämmän takin kuin viikko sitten, eikä minulle tullut kylmä paitsi ehkä vähän jaloista.
Reilun kahdeksankymmenen kilsan ajon jälkeen jotain kolisi takana. Luulin pullon pudonneen, mutta pysähdyttyäni huomasin, että matkasta olikin tippunut koko pulloteline. Kahden pullon lisäksi siinä on kaksi hiilidioksidipatruunaa renkaan täyttämiseksi. Toinen pullo oli vielä täynnä urheilujuomaa ja tyhjensin sen aika-ajotankojen välissä olevaan pulloon.
Osaamiseni ei valitettavasti riittänyt telineen kiinnittämiseen uudelleen (ja se saattoi myös mennä rikki), joten pakkohan sitä oli kädessä pitää. Kun molemmat pullot olivat tyhjiä, se ei onneksi ollut kovinkaan painava ja onnistuin jotenkuten ajamaan sen kanssa myös ala-asennossa. Vauhti siinä tietysti kärsi, ja kesken jäänyt vetokin piti unohtaa.
Laitoin Petelle tekstarin, ja lupasin nilkutella kotiin saakka. Hän vastasi heti, että voisi hakea minut Oittaalta autolla. Ritarini ajoi oman lenkkinsä kotiin saakka loppuun, vaihtoi vähän kuivempaa päälle ja lähti samantien autolla hakemaan minut kotiin. Sydän!
Oittaalla oli tullut vähän luntakin. Epäonnen pulloteline pulloineen on kuvassa aika-ajotankojen päällä.
Samainen satulan takana oleva pulloteline putosi nyt jo toisen kerran. Siitä on silloin tällöin lennellyt myös pulloja matkan varrelle, viimeksi Köpiksen Ironmanilla. Niinpä ajattelin nyt jatkaa kahden pullon taktiikalla niin, että toinen on Xlabin Torpedo siinä käsien välissä ja toinen pullo ihan tavallisessa runkoon kiinnitettävässä telineessä. Hiilidioksidipatruunat matkustavat jatkossa pienessä runkoon kiinnitettävässä pussukassa yhdessä geelien kanssa.
Ihmeen nopeasti meni neljän tunnin pyörälenkki. Varmaan siinä auttoi se, että koko talvi ollaan tehty pitkiä treenejä viikoittain. Ehkä se vauhtikin vielä jostain löytyy, toistaiseksi on aika hidasta ollut meno, vaikka ykköskalustolla ollaankin jo liikkeellä.
Jotenkin aavistin, ettei 100 kilsaa täyttynyt! Olisi siinä Oittaalla pitänyt tarkistaa tilanne ja ajella vähän ympyrää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti