Viime viikon torstain uintitreeneissä oli videointisessio, josta me kaikki paikalla olleet saimme analysoitavaksi lyhyen pätkän omaa uintia. Tällä viikolla oli sitten lyhyen henkilökohtaisen palautesession aika, kun katsoimme yksi kerrallaan uintipätkät valmentajan kanssa altaan reunalla.
Tässä omaa uintia:
Ja mitä siitä pitäisi nyt oppia?
Omaan silmään uinti näyttää kohtuullisen hyvältä, mitä nyt kierto näyttää oikealle olevan vähän parempi ja jalat hieman liian syvällä. Jalkojen asentoa varmasti korjaisi se, että katsoisin suoraan pohjaan. Nyt katse suuntautuu hieman eteen. Se voi johtua siitä, ettei Pirkkolan lasten altaan pohjassa ole sitä viivaa, josta näkyisi, että kohta pitää kääntyä. Aikaisemman saamani palautteen mukaan minun pitäisi päinvastoin painaa potkua alemmaksi.
Parilla viime uintikerralla olemme torstain treeneissä harjoitelleet potkun rytmitystä niin, että aina käsivedon alussa saman puolen jalka potkaisee alaspäin hieman voimakkaammin ja ennen seuraavaa vetoa välissä on taas pari kevyempää potkua. Se on tuntunut vähän haasteelliselta, mutta eiköhän se rytmi harjoittelemalla löydy.
Kädet ovat vedon aikana liian suorat ja veto liian tasapaksu. Veto kuitenkin lähtee ihan hyvästä kohdasta. Minun pitäisi muuttaa vetoa niin, että ensin vedän kyynärpään koukkuun ja siitä sitten vedon kiihtyvänä loppuun. Tätä pyrinkin eilen treenaamaan heti palautteenannon jälkeen, ja luulen vähän päässeeni jyvälle. Tämä uusi vetotyyli tuntui vaan raskaammalta, mutta voihan olla että vauhtiakin tuli lisää.
Oikea käsi liukuu vedon alussa ehkä aavistuksen myös ylöspäin ja jarruttaa, joten siihen pitää kiinnittää enemmän huomiota.
Käännöksessä tyylini on ollut tehdä tehdä ainakin puoliksi tarvittava kierre jo ennen kuin jalat osuvat seinään. Niin olen jo melkein mahallani kun potkaisen vauhtia seinästä. Nopeampaa olisi viedä jalat vauhdilla seinään, ponnistaa selällään ja kääntyä vasta liu'un aikana. Tässäkin riittää treenattavaa. Käännöksissä minusta tuntuu, kuin kädet viuhtoisivat ihan joka suuntaan, mutta ei se tuossa videolla ihan niin kamalalta näytä kuin miltä se tuntuu.
Luin jostain, että juuri seinästä ponnistamisen jälkeen vauhti on kovimmillaan. Siksi ei kannattaisi heti ensimmäisellä käsivedolla hengittää, kuten aina teen. Jotenkin tuntuu, että käännöksen aikana ilma loppuu kun puhallan keuhkot ihan tyhjäksi ettei nenään menisi vettä. Pitäisi varmaan opetella paremmin hallitsemaan sitä uloshengitystä niin, että käännöksen jälkeen ei olisi niin kiire hengittämään.
Uintia videoitiin myös edestä. Sitä pätkää en kuitenkaan voinut laittaa Youtubeen, kun siinä oli muitakin. Palautteen mukaan oikea käsi pitäisi paremmin saada vedon aikana vartalon alle.
Aika paljon tuli taas uutta ajateltavaa, vaikkakin monet jutut olen kuullut aikaisemminkin. Uinti on jotenkin alkanut taas tuntua sujuvammalta ja kevyemmältäkin ja parin kuukauden takaisin uppotukkifiilis on nyt muisto vain. Seuraava mukava etappi uinnin kannalta on se, kun Leppävaaran uusi 50 metrin ulkoallas avataan vajaan kuukauden kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti