Kevään ensimmäinen pyörälenkki

Jo eilen pääsin pitkästä aikaa pyöräilemään ulos, kun ajoin töihin pyörällä. Mukavan energinen olo oli koko päivän, taidan ottaa työmatkapyöräilyn taas pysyvämmin ohjelmaan ainakin kerran viikossa. Viime talvena en saanut edes vaihdettua pyörään nastarenkaita ja työmatkapyöräily unohtui moneksi kuukaudeksi, joten parantamisen varaa on. Töistä ajoin suoraan salille, ja säästin jonkin verran aikaakin, kun ei tarvinnut erikseen lämmitellä soutulaitteessa. 

Kevään ensipolkaisut tein kuitenkin jo torstaina, kun Kehä ykkösen ruuhka näytti niin kamalalta kotiin tullessani, että päätin lähteä uintitreeneihin Pirkkolaan pyörällä. Kumien pumppaamisen, kypärän etsimiseen ja muuhun sälään meni kuitenkin niin paljon aikaa, rttä myöhästyin treenistä seitsemän minuuttia. Jatkossa yritän varata matkaan enemmän aikaa, on inhottavaa olla myöhässä.

Tänä aamuna ei onneksi ollut minnekään kiire. Aamiaisen jälkeen aloimme pakata autoa kevään (ja ehkä koko vuoden) ensimmäistä mökkireissua varten. Ajatuksena oli, että ajamme autolla Sammatin Salen pihaan, ja lähdemme siitä kolmen tunnin pyöräajelulle. Meillä on nyt treeniohjelmassa huhtikuun viikonlopuiksi kaksi pyörälenkkiä, jotta pääsemme joskus mökillekin. 

Tänään lauantaina ohjelmassa oli kahden tunnin pyöräily. Kävi vähän niin kuin usein etelän leireilläkin, että pituus vähän venähti. Sääennusteessa luvattiin huomiseksi sadetta ja koska tänään oli aurinkoa, ajattelimme tänään tehdä huomiseksi suunnitellun kolmen tunnin lenkin ja ajaa huomenna mahdollisesti sateessa sen kaksi tuntia (tai vaihtoehtoisesti käydä lenkillä ja uimassa).

Päätimme ajaa Sammatista Fiskarsiin ja sitä ennen vielä pienen sakkolenkin, jotta varmasti saisimme täyteen sen kolme tuntia. Pete lähti omille teilleen puolen tunnin ajon jälkeen ja kiersi vielä vähän kauempaa. Sovimme treffit Fiskarsin Petri's chocolate roomiin. 

Lopulta saavuimme Fiskarsiin ihan samaan aikaan. Pian istuimmekin viehättävässä kahvilassa ja nautimme ostamamme teet, kahvit ja kakkupalat (kolmen suklaan noussekakku). Olin jo pitempään haaveillut ajavani Fiskarsiin pyörällä, ja juuri tuo suklaapaikka oli itsestäänselvä valinta pienelle herkuttelulle. Kesäviikonloppuisin siellä on aika ruuhkaista, mutta näköjään tähän aikaan vuodesta tilaa löytyy helpommin. Oli kyllä niin hyvää, lähes taivaallista!

Takaisin ajoimme Karjalohjalle saakka yhdessä, ja sitten Pete lähti pieneen loppukiriin. Auringonpaisteessa ajaminen tuntui tosi mahtavalta, ja takaisin ajaessa meillä taisi olla pieni myötätuulikin. Pari pyöräporukkaakin tuli vastaan, kaikkia morjestettiin. Tästä on nyt kiva jatkaa kevätpyöräilyjä, saapa nähdä saammeko itsemme taas huomenna maantielle vai tehdäänkö jotain muuta.

Petellä oli allaan pojallemme pieneksi jäänyt Giant. On kuulemma ihan sopiva.

Minä ajelin kuusi vuotta vanhalla Cannondalellani, joka sekin on tosi mahtava pyörä! Tässä olen jo maalissa Sammatin Salen pihassa. Kuvan takkikin alkaa olla jo reikäinen ja kulunut, mutta yhtä hyvää en ole vielä kaupoista löytynyt. Hihat voi irrottaa, ja takissa on neljä vetoketjutaskua. Tänäänkin olivat kaikki käytössä: puhelimelle, luottokortille ja rahoille, avaimille ja geeliroskille omansa. Minusta vaikuttaa vähän siltä, että juuri taskujen puute on monien kivojen takkien akilleen kantapää.