Selästä poistetun luomen tilalla oli vielä torstaina kolme tikkiä, mutta nyt enää kaksi. En laittanut irronneen teipin tilalle toista, vaan ajattelin, että haava paranee ilmankin. No nyt se tikki sitten irtosi huomaamattani ihan itsestään. Höh. Haava näyttää kuitenkin parantuneen hyvin, ja huomenna poistetaan loput kaksi tikkiä. Nyt ovat molemmat teipin alla varmuuden vuoksi.
Ajattelin tänään käydä kävelemässä ja mennä vasta huomenna lenkille, mutta Petekin jo sanoi, että kyllä mun on pakko juosta, jos meinaan sinne maratonille. Niinpä etsin Icebugit kenkäkeon pohjalta ja lähdin Mankkaalle päin. Kiersin noin kahdeksan kilometrin lenkin, ja aikaa meni tunti ja kolme minuuttia - siis kahdeksan minuuttia per kilometri. Tsiisus! Enhän toki mikään tuulennopea juoksija joulukuussakaan ollut, mutta nyt pitää kyllä alkaa tositreeni kaikkine mahdollisine harjoituksineen! Kiva olisi pysyä nyt terveenä.
Toi juoksuvauhti on kyllä semmonen asia, mikä aina välillä pelottaa, että pääseekö tavotteeseensa vai ei.
VastaaPoistaKyllä se vauhti varmaan nopeasti kasvaa kun sopivia treenejä tekee, luulen.
Toivon niin - tänään oli vielä aika sohjoinen keli, joka sekin varmaan vähän vaikutti vauhtiin. Mulla on tavoitteena "vaan" juosta hyväkuntoisena maaliin niin, että viitsisin juosta toisen ja kolmannenkin maratonin. Alle viisi tuntiakin olisi kyllä aika kiva...
VastaaPoistaYleensä aina se oma vauhti on ollut sitten kuitenkin positiivinen yllätys. Sitä löytää siinä kisatilanteessa itsestään jotain voimavaroja, joista ei tiennyt aikaisemmin mitään.
VastaaPoista