Huomenna hän tulee

Pikkusiskostani  Ninasta on pieni yhden palstan juttu uusimmassa Oliviassa (8/11). Hän kertoo lehdessä muutaman muun ekspatriaatin kanssa koti-ikävästään. Valitettavasti juttua ja kuvaa ei löydy netistä, muuten olisin tietenkin linkannut. Huomenna se siskon Suomen-ikävä vähän helpottaa, kun hän tulee tyttärineen Helsinkiin Pariisin kautta klo 16.15. Vaihtoaikaa Pariisissa on aikataulun mukaan vain 1 h 20 min, joten on hyvä, että tuon neljän jälkeen perillä olevan koneen jälkeen Pariisista tulee vielä kaksi Finnairin lentoa. Nina kirjoitti muutaman postauksen tähän blogiinkin vuonna 2008, kun ajatuksena vielä oli jakaa täällä kokemuksia juoksuharjoittelusta kahdella mantereella.

Viikonlopun olimme kavereiden mökillä Heinolan lähellä. Ennen menomatkaa perjantaina kävimme reilun puolentoista tunnin pyörälenkillä. Kauniaisten kammojyrkkään mäkeen on tullut nopeusnäyttö, ja meillä se näytti 54 km/h (Pete) ja 52 km/h (minä). Ihan kamala nopeus pyörätiellä, onneksi olimme aikaisin liikkeellä eikä muita näkynyt. Ihan syvältä on se liikennesääntö, että pyöräilijän on pakko ajaa pyörätiellä, jos sellainen on!

Pyörän keskiöstä alkoi kuului ihmeellistä nakutusta kesken lenkin. Yhden kammen pyörähdyksen aikana naksahti 4-5 kertaa, emmekä parilla lyhyellä tarkastelulla löytäneet siihen mitään syytä. Noustessani ylös jo edellä mainittua kammomäkeä se ääni loppui eikä palannut enää sillä lenkillä. Muistaakseni samantyyppistä ääntä kuului pyörästä myös Kiskon kisassa. Mistäköhän voi olla kysymys?

Viikonloput muut treenit olivat juoksua (sis. 5x5 min 2 min palautuksilla) ja avovesiuintia reilut 40 minuuttia tänä aamuna. Lumpeita oli vähemmän kuin viime vuonna, ja lenkkiseurana oli tietysti Pete. Olkapää on vähän kipeä, taidan pitää ensi viikolla vähän taukoa uinnista.