Velttoa menoa

Liikunnat ovat jääneet vähiin tällä tyttöjen reissulla. Joka päivä olen käynyt uimassa, mutta uinut vaan parikymmentä minuuttia. Aika paljon on tullut käveltyäkin, mutta zumbaan tai core-tunnille en vielä ole ehtinyt, vaikka tarkoitus oli. Omat selkäjumpat olen kuitenkin tehnyt. Vesipuistossa kävimme monessa liu'ussa, ja vaikka iso osa ajasta meni jonotteluun, meillä oli tosi nastaa. Siellä oli myös jalka-spa, jossa pienet kalat söivät kuollutta ihoa. Se kutitti ihan oikeasti ja nyt ovatkin jalat hienossa kunnossa molemmilla!

Meressä on tosi hieno uida, kun vesi on ihan kirkasta ja näkyvyyttä pohjaan saakka. Lähellä on kaksi rantaa, joista toinen on hieno laguuni, jossa uimarit ja veneilijät on erotettu toisistaan pitkällä rivillä poijuja. Niitä sitten kiertelin pari kertaa. Näin jonkun ankeriaan tai sen muotoisen kalan, jolla oli pitkä terävä nokka. Vesi on tosi suolaista ja sen maku tuntui suussa pitkän aikaa. Uima-altaassakin olen pari tekniikkasettiä uinut, vaikka sen vesi tuntuukin vähän liian kuumalta ja melko likaiselta.

Aurinkoa ja lämpöä riittää, joka päivä on ollut yli 30 astetta ja se on kyllä minulle liikaa. Ensimmäisenä päivänä piti jättää lyhyt aamulenkkikin kesken, kun alkoi pyörryttää ja olin yksin liikkeellä. Tytär puolestaan näyttää nauttivan kuumuudesta ja auringosta. Olen vähän yrittänyt hillitä hänen auringonottoaan siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. Rusketus tuntuu kovin tärkeältä asialta, eivätkä siinä äidin varoitukset kovinkaan paljon auta, vaikka lähipiirissäkin on ihosyöpää sairastettu.

Pete on lähetellyt tekstareita ja kehuskellut yli 100 kilsan pyörälenkeillä... Ehkäpä ensi viikolla pääsemme taas kimpassa urheilemaan kotimaassa!