Juoksupainotteista

Jihuu - olemme tyttären kanssa palanneet onnellisesti koto-Suomeen Kyproksesta. Lähtöpäivämme aamulla eilen maanantaina havahduin unesta 5:54 ja olin iloinen kun sain vielä nukkua tunnin. Matkalla kentälle äidiltä tuli lyhyt tekstari, jossa hän kysyi vain, että onhan meillä kaikki hyvin. Ihmettelin vähän hänen huolestumistaan, mutta vastasin että on, on. Vasta kentällä sain Petriltä viestin, jossa kerrottiin ammusvaraston räjähdyksestä Kyproksessa. Se oli sattunut samoihin aikoihin kun havahduin unesta, ja siitä samasta uutisesta äitinikin oli ollut huolissaan. Kotimatkamme sujui kuitenkin onneksi ihan aikataulussa.Tjäreborgin asiakkailleen lähettämän tekstarin sain vasta Suomessa. Sen mukaan sähkön- ja vedenjakelun kanssa voi lähiviikkoina olla ongelmia. Siellä on kyllä tukalat oltavat, jos ilmastointi ei toimi eikä hanasta tule vettä.

Suomessa kaikki on sujunut tuttuja latujaan eli olen päässyt jo Peten kanssa yhdessä treenailemaan. Treeniohjelmaan on laitettu vähän lisää juoksupainotusta, ja niinpä kävimme tänään kipaisemassa 3x8 min vetoja. Yhdessä vaiheessa ehdin jo ajatella että tämä juoksuhan sujuu tosi hyvin, ja sitten tajusin että olen pitkän alamäen puolivälissä - ilmankos! Selkä on nyt taas paremmassa kunnossa kun en istu päiviä toimistolla, eikä juostessa tuntunut yhtään kipua tänään eikä sunnuntaina Aiya Napassa. Mukavaa!

Olemme mökillä ja aitassa on kuusi teini-ikäistä tyttöä nyt pari yötä. Tyttäremme on ystävineen aina säännöllisin väliajoin viettänyt GN (Girls' Night)-yökyläilyjä, ja nyt koko porukka on vieraana täällä meidän mökillä. Aikamoista estrogeeni-ilotulitusta tuntuu touhu olevan. Onneksi tuli rakennettua se aitta!

Lopuksi vielä pari kuvaa Kyproksesta:

Näkymä Aiya Napan satamaravintolasta.

Aiya napan ranta.

Ovi ja ikkunaluukku vuoristokylässä.