Onnea ja epäonnea

Kisko triathlon kisattiin tänään muutamaa astetta kuumemmassa kelissä kuin viime vuonna, lämpöä oli melkein 30 astetta. Peten kanssa lähdimme hyvissä ajoin kisapaikalle, ja olimmekin siellä jo kymmenen maissa, pari tuntia ennen lähtöä. Hoidimme ensin viralliset jutut eli kävimme ilmoittautumassa, hakemassa numerot käsivarsiin ja kämmenselkiin ja sitten veimme pyörät telineisiin. Loppuajan nautimme varjosta ja moikkailimme tuttuja, joita tänä vuonna olikin paljon enemmän kuin viime vuonna. Kymmenen minuuttia ennen kisan alkua lähdimme rantaan märkäpuvut päällä.

Uinnin lähtö oli tänä vuonna järjestetty tosi kivasti; naisille ja miehille oli omat lähtökarsinat ja sainkin uida ihan rauhassa ekalle poijulle saakka. Sen jälkeen oli vähän ahtaampaa, ja pari kertaa joku ui jalkojen päältä. Pidin yllä mukavalta tuntuvaa matkavauhtia, ja pian olinkin taas rannassa. Lasit pysyivät hyvin päässä ja kirkkaina, niitä ei tarvinnut justeerata kertaakaan. Toisen poijun jälkeen sain itseni kiinni ajattelemasta, että eihän mun kannata lähteä uidessa ohittamaan, koska kaikki ohittavat minut pyörällä kuitenkin. Vähän positiivisempaa ajattelua olisi tarvittu! Uintimatka oli kuulemma tänä vuonna oikeasti 1500 metriä, kun se ainakin viime vuonna oli alimittainen. Uintiaikani 29:53, kolmisen minuuttia hitaampi kuin viime vuonna.

Pete oli uinut minua 6 sekuntia nopeammin ja oli juuri lähdössä fillariosuudelle kun tulin vaihtopaikalle. Äkkiä vaihdoin uimalasit rilleihin, laitoin kypärän päähän ja lähdin menemään. Ylämäkivoittoisen alun otin ehkä vähän liian kovaa, kun alkoi puuskututtaa. Himmasin vähän vauhtia ja pyörittelin menemään. Pian huomasin Tapsan taluttavan pyörää, kun ketju oli katkennut ja pari kilsaa myöhemmin ohitin Peten, jolta oli irronut toinen kampi. Voi harmitus!

Pyöräosuudella moni meni taas ohi, mutta onneksi juotavaa oli nyt tuplasti enemmän kuin viime vuonna. Kaikki meni. Huoltopaikoilla kaadoin päälleni vettä, puolivälissä otin yhden geelin. Sellaista ylös-alas -menoa se oli ja aina välillä joku meni ohi. Vaihtoon tullessa tippui pumppu. Pyörällä vierähti 1:33:26, ajasta tippui seitsemisen minuuttia viime vuoteen verrattuna.

Juoksuosuus oli aika samanlaista raastoa armottomassa helteessä kuin viime vuonna. Pahimmat ylämäet kävelin, muuten juoksin mutta hitaasti. Puolivälissä jaksoin vielä hymyillä Petelle toisin kuin viime vuonna. Vähän puolimatkan jälkeen löysin myös kivan juoksuporukan, ja yhdessä juoksimmekin sitten maaliin saakka. Välillä teki tiukkaa pysyä vauhdissa, mutta niin vain hoin mielessäni mantraani ja roikuin mukana. Ennen viimeistä kamalaa ylämäkeä sovimme, että ylitämme maaliviivan samaan aikaan ja niin teimme. Kyllä oli mahtava fiilis! Kiitos Sanna ja Terhi!

Maalissa!

Juoksuun meni minulla aikaa 1.12:28, ja vaikka se on noin viisi minuuttia vähemmän kuin viime vuonna, vielä on varaa parantaa! Loppuaikani oli 3:15:47. Viime vuoden aika parani noin yhdeksän minuuttia, vaikka uintimatka oli pitempi. Olen tosi tyytyväinen!

Peteä kyllä ketutti kammen irtoaminen kisassa, mutta toiseen potenssiin ketutus nousi vasta kotona, kun hän sai kammen paikalleen kisassa mukanaan olleilla työkaluilla. Olisi kuulemma kannattanut vähän tarkemmin katsoa, mikä siinä oikein oli vikana. Ainakin ennen seuraavaa kisaa meillä on kammetkin tsekattu ja kiristetty...

Tuuria meillä oli, kun voitimme molemmat arvonnoissa. Pete sai jonkun suolasirottimen ja minä vesilämpömittarin. Sille onkin mökillä käyttöä!