Espoon Rantapuolikas 2.08.13
Pete lupasi ottaa kuvia, ja niitä tulikin lähes 100. Näytin hänelle aamulla, miten kamerasta saa otetut kuvat näkyviin ja se on selvästi vaikuttanut kuvien laatuun positiivisella tavalla. Oli mistä valita.
Pyöräilimme kimpassa viitisen kilometriä Otaniemeen puolikkaan lähtöpaikalle. Aamulla ilma oli vielä kylmä, mutta Otaniemessa vähän lämmiteltyäni aurinkokin tuli esiin päätin juosta lyhythihaisella paidalla. Alunperin ajattelin jättää sen alle pitkähihaisen, mutta oli hyvä että jätin sen pois, kuumahan ja hikikin siinä olisi tullut. No okei, vähän hiki tuli lyhyilläkin hihoilla.
Juoksun lähtö oli yhdeltätoista. Ennen sitä oli lämmittelyjumppa, johon en osallistunut. Maratonkoulun Enska Hakala sanoi, että pahimmillaan alkujumpassa voi hukata liian paljon juoksua varten tankatuista hiilihydraateista. Tankkaus minun tapauksessani tarkoitti kyllä vaan sitä, että olin syönyt pari ylimääräistä palaa valkoista leipää. Mukaan otin pari geeliä, ja olin päättänyt pysähtyä jokaisella juomapisteellä.
Juoksuvauhtiakin olin tietysti etukäteen vähän pohtinut. Koska minulla ei vielä ole mittaria, josta sen tarkasti näkisi, päätin juosta sykkeen mukaan kuten lenkeilläkin ja aikaisemmilla puolikkailla. Tavoitteena oli parantaa parin vuoden takaista ennätystä 2.10. Ensimmäiset kilsat taittuivat hieman alle kuuden minuutin, myös se ensimmäinen jossa oli jonkinmoinen mäki. Oli kiva, kun tunsin juoksureitin pääosin jo ennestään, tiesin missä ei kannata hötkyillä.
Pete tuntui ehtivän Jopollaan joka paikkaan. Tämän kuvan hän nappasi noin kuuden kilsan kohdalla:
Alkumatka seuraili Länsiväylää, ja yhdeksän kilsan kohdalla pääsimme juoksemaan rantaan hiekkateitä. Reitti oli melko tasainen ja ihan koko matkan sain juosta omaa vauhtia. Porukkaa tuli takaa ohi ensimmäisen kympin aikana ihan jatkuvasti, mutta koska sykkeet olivat ihan hyvät, en lähtenyt kenenkään perään. Mieli olisi kyllä ehkä vähän tehnyt.
Geelin otin toisella ja neljännellä juomapaikalla. Ne oli hyvin merkitty 100 metriä etukäteen, joten sen ällöttävän tahnan ehti juuri ja juuri niellä ennenkuin sai vettä kyytipojaksi. Kävelin jokaisella juomapaikalla noin 50 metriä, että sain mukin juotua tyhjäksi, ja onneksi kertaakaan ei ollut vaikea lähteä uudelleen taas juoksemaan.
Wesntendissä näin ihanasti kannustavan
Sisukkaan, joka huusi että "Pia reippaasti nyt niin pääset maaliin reilusti alle tavoitteen". Siitä sain taas vähän lisää virtaa, eikä maaliinkaan sitä enää montaa kilometriä ollut. Minusta ainakin tuntui, että pystyin vähän lisäämään vauhtia. Pete oli taas kytiksellä noin puolen kilsan päästä ja jätti armeliaasti lantion tässä vaiheessa todennäköisesti jo melko huonon asennon kuvan ulkopuolelle.
Viimeinen juoma-asema oli Nokian pääkonttorin kulmalla, kun juuri olin ehtinyt ajatella että kuivin suin pitää varmaan maaliin pyristellä ja vielä on se yksi iso mäkikin tulossa. Hyvään aikaan siis sain napattua vielä kaksi mukillista vettä. Pete kertoi myöhemmin, että siellä oli jo melko väsyneenkin oloista porukkaa. Itse olin tietenkin vielä ihan särmänä...
Viimeisen ylämäen jälkeen matka maaliin olikin alamäkeä ja tasaista, ja 20 kilometrin kyltin kohdalla yritin vielä vähän kiristää vauhtia. Jo alkumatkasta ymmärsin, ettei kahden tunnin hätyyttely ole realistista, mutta ennätykseen on ihan hyvät mahdollisuudet. Otaniemen urheilukentällä oli jo tosi mahtavat fiilikset, kun maaliin oli enää kolmisensataa metriä:
Koko ajan etenin positiivisella mielellä ja yritin pitää mielessä sen, miten onnellinen olen siitä että voin taas juosta. Pari vuotta vierähti vähän muissa hommissa, mutta nyt se selkä alkaa raas kestää juoksemistakin. Nyt sitä vähän kolottaa taas, mutta huomenaamuksi on varattu osteopaattinen hoito, joten eiköhän tästä ihan hyvin toivuta taas treenaamaan! Hieno juoksupäivä ja hyvä tulos! Kiitos järjestäjille sekä kaikille kannustajille matkan varrella ja täällä blogosfäärissä!
Vau, onnittelut. Tosi hienoo, että aika parani vähemmälläkin juoksuharjoittelulla. Kyllä ne muutkin lajit juoksuvauhtia ja -kuntoa vissiin sitten nostaa.
VastaaPoistaJa tosi hienoja kuvia, sää oot niin pirteen ja energisen näköinen aina kuvissa. =)
Hyvä Pia! Hieno juoksu ja raportti.
VastaaPoistaOnneksi olkoon! Helpolta näytti, ainakin kuvissa!!!
VastaaPoistahieno juttu, että sait ennätyksen rutistettua ilman kummempia vaikeuksia- selkä sellaisia!
VastaaPoistaHyvä, hyvä!
Onnea! Hieno suoritus, ja hymyillen vielä :)
VastaaPoistaHienoo Pia! Joo oot kyllä tosi iloinen ja hymyileväinen noissa kuvissa verrattuna siihen, miltä itte aina näytän :) Onnea onnea.
VastaaPoistaJaanaba, kiitos! Mikään aerobinen ei varmaan mene hukkaan. Ja pysyy paikat kunnossa kun treenaa monipuolisesti. Pete onnistui kyllä tänään kuvissa!
VastaaPoistaKiitos Martsa!
Jupis, helpohkolta se kyllä tuntuikin, vaikka päikkärit piti ottaa kun pääsin kotiin. Helppous johtui varmaan mun tosihyvästä treeniohjelmasta!
Päivikki, selkä ei onneksi kipuile yleensä juostessa vaan vasta sen jälkeen. Hyvä ettei mennyt jalat alta tai tullut sietämättömiä kipuja, silloin olisin keskeyttänyt.
Terpu, kiitos!
Laura, yritin tsempata aina kun näin Peten ja kameran. Ja oli oikeasti niin kiva päivä juosta, että hymyilitti ihan senkin takia. Huomasin että jotkut katsojatkin kommentoivat hymyileviä ilmeitä. Kiitos!
Onneks olkoon uudesta ennätyksestä.
VastaaPoistaTällä kaudella olet tainnut rikkoa kaikki entiset ennätykset! Hyvää kehitystä.
Kiitos Hartsa! Enpäs ollutkaan tullut ajatelleeksi, että kaikki enkat ovat menneet uusiksi. Niin voi käydä, kun alkaa vasta nelikymppisenä sporttailemaan, eikä ole mitään kammonoteerauksia nuoruusvuosilta vastassa... Toivottavasti kehitys jatkuu hyvänä ensi vuonna.
VastaaPoistaJee, onnea Pia! Hienosti vedetty hymyillen ja hyvissä voimissa! :)
VastaaPoistaKiitos Ninni! Seuraavaksi pitää varmaan kokeilla kymppiä vähän erilaisella ilmeellä eli räkä poskella...
VastaaPoistaOnnea! Kuvien perusteella näyttäisi olleen aika hyvä meininki. :)
VastaaPoistaKiitos Iina!
VastaaPoista