Harvoin jää mistään ostoprosessista hyvä mieli,mutta RoadID tuntuu osaavan hommansa. Kun olin jo kirjoitellut tarvittavat tekstit ja muistaakseni jo maksanutkin tuotteet, RoadID kertoi lahjoittavansa tietyn summan jokaisesta ostoksesta hyväntekeväisyyteen. Niinpä minäkin sain valita muutamista vaihtoehdoista sen, jolle haluan tuon pienen lahjoituksen ohjata. Se tuntui kivalta. Seuraavassa vaiheessa olisin voinut vielätehdä itse uuden lisälahjoituksen jollekin niistä samoista järjestöistä. Ehkä tässä on nyt löydetty se kuuluisa win-win-win -tilanne, jossa kaikki voittavat. Toimintamalli sopii hyvin RoadID:n brändiin, järjestöt saavat tukea ja ostajalle jää hyvä mieli.
Ja hei, sinäkin "voitat", sillä tänään Edward RoadID'stä laittoi minulle meiliä ja lähetti siinä alennuskoodin jaettavaksi ystäville. Koodilla ThanksPia13122493 saa tilauksesta yhden dollarin alennusta. Koodi toimii 30 päivää, ja alennuksen saa 20 ensimmäistä. Tässä linkki kauppaan. Meilissä oli jopa esimerkkitwiitti ja -meili ystäville lähetettäväksi. Helpoksi on tehty jakaminen, jopa niin että laitoin jo sen tweetinkin menemään. Saa nähdä, seuraako siitäkin vielä jotain mukavaa ja yllättävää.
Markkinointi-ihmisenä voin ihastelen sitä, miten pienillä mutta tärkeillä asioilla minustakin on tehty RoadID'n suosittelija. Taitavaa markkinointia!
lauantai 31. maaliskuuta 2012
torstai 29. maaliskuuta 2012
Uusia juttuja
Nautin uusien asioiden tekemisestä, on aina hienoa tehdä asioita ensimmäistä kertaa. Pari ihkauutta asiaa on nytkin onneksi näköpiirissä. Moni blogituttuni on kirjoittanut kahvakuulista, ja niinpä minäkin tartuin tilaisuuteen kun töissä näin mainoksen kahvakuulakurssista. Se järjestetään parin viikon päästä ja kestää puolitoista tuntia. Eiköhän siinä ajassa opi ainakin perusliikkeet. Voisihan sitä vaikka mökille pari kahvakuulaakin ostaa, jos laji oikein kunnolla kolahtaa. Saa nähdä!
Toinen uusi asia elämässäni on suunnistus. Partiossa olen sitä viimeksi harrastanut yli parikymmentä vuotta sitten, ja viime syksynä kävin kerran ystävän kanssa iltarasteilla. Nyt on taas into päällä ja huhtikuussa pääsen etsimään rasteja metsästä taas hyvässä seurassa. Kompassin voisin ehkä hankkia, emitin saa vuokrattua ja kartan ostettua eikä muuta varmaankaan tarvita.
Maastopyörän hankinta saattaa sekin tulla eteen lähiaikoina. Luovun ehkä samassa yhteydessä Focus-hybridistäni, koska työmatkat voisin hyvin ajaa joko maasto- tai maantiepyörällä kelien ja valitun reitin mukaan. Talvella maastopyörä olisi varmaankin aika paljon Focusta mukavampikin menopeli. Viimeistään seikkailukisoissa kaudella 2013 maastopyörälle olisi käyttöä, ja sitä ennen olisi hyvä hankkia mahdollisimman paljon ajokokemusta. Mökilläkin lähimaastossa on paljon metsänhoitoteitä ja miksei polkujakin, joilla maastopyörä olisi omiaan. Vielä en yhtään tiedä, millainen pyörä olisi minulle hyvä mutta eiköhän se tästä ala selvitä.
Tilasin tänään Petrille, Atelle ja minulle RoadID't. Aika monta kertaa juoksu- tai pyörälenkillä olen havahtunut siihen, että henkilöllisyyteni selvittäminen on hankalaa, jos minulle sattuu jotain enkä pysty itse puhumaan. Olen jo jonkin aikaa seurannut RoadID'tä facebookissa, ja siellä on tämän tästä tarinoita siitä, kuinka RoadIDstä on ollut kantajalleen hyötyä erilaisissa ikävissä tilanteissa. Omaani tuli nimeni, syntymävuosi ja Peten puhelinnumero. Lisäksi kirjoitin siihen "No medical history" ja viimeiselle riville "No sissy moments". Englanniksi siksi, että sitä voi sitten käyttää matkoillakin.
Toinen uusi asia elämässäni on suunnistus. Partiossa olen sitä viimeksi harrastanut yli parikymmentä vuotta sitten, ja viime syksynä kävin kerran ystävän kanssa iltarasteilla. Nyt on taas into päällä ja huhtikuussa pääsen etsimään rasteja metsästä taas hyvässä seurassa. Kompassin voisin ehkä hankkia, emitin saa vuokrattua ja kartan ostettua eikä muuta varmaankaan tarvita.
Maastopyörän hankinta saattaa sekin tulla eteen lähiaikoina. Luovun ehkä samassa yhteydessä Focus-hybridistäni, koska työmatkat voisin hyvin ajaa joko maasto- tai maantiepyörällä kelien ja valitun reitin mukaan. Talvella maastopyörä olisi varmaankin aika paljon Focusta mukavampikin menopeli. Viimeistään seikkailukisoissa kaudella 2013 maastopyörälle olisi käyttöä, ja sitä ennen olisi hyvä hankkia mahdollisimman paljon ajokokemusta. Mökilläkin lähimaastossa on paljon metsänhoitoteitä ja miksei polkujakin, joilla maastopyörä olisi omiaan. Vielä en yhtään tiedä, millainen pyörä olisi minulle hyvä mutta eiköhän se tästä ala selvitä.
Tilasin tänään Petrille, Atelle ja minulle RoadID't. Aika monta kertaa juoksu- tai pyörälenkillä olen havahtunut siihen, että henkilöllisyyteni selvittäminen on hankalaa, jos minulle sattuu jotain enkä pysty itse puhumaan. Olen jo jonkin aikaa seurannut RoadID'tä facebookissa, ja siellä on tämän tästä tarinoita siitä, kuinka RoadIDstä on ollut kantajalleen hyötyä erilaisissa ikävissä tilanteissa. Omaani tuli nimeni, syntymävuosi ja Peten puhelinnumero. Lisäksi kirjoitin siihen "No medical history" ja viimeiselle riville "No sissy moments". Englanniksi siksi, että sitä voi sitten käyttää matkoillakin.
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Viisi viikkoa
Viisi viikkoa ehti vierähtää niin, ettemme ehtineet mökille ollenkaan. Nyt viikonloppuna ehdimme sinne, ja olihan se kivaa vaihtelua tähän kiireiseen kaupunkielämään. Onneksi ei ollut kuolleita eläimiä nurkissa, kärpäsiä lukuunottamatta. Niitä olikin todella paljon, eniten ikkunoiden välissä. Mistäköhän ne sinnekin pääsevät? Kevätpurot lorisivat ja pari joutsentakin nähtiin, ehkä jopa se sama pariskunta kuin aikaisempina kesinä. Kesän mökkihommia ole alkanut pikkuhiljaa kirjoittaa muistiin yhä pitenevälle listalle. Lähinnä maalaushommia sisällä ja ulkona, parkkipaikan kitkemistä, soran levittämistä ja omenapuiden istuttamista. Ehkä ne hommat nyt tulee tehtyä kun ne on oikein listattu.
Suomusjärvellä Agrimarketkin on muuttanut nimensä S-Raudaksi. Nimi oli tosin muuttunut vasta kassakuittiin, mutta kai ne kyltitkin vaihtuvat kevään kuluessa. Kauppareissulla kuulimme senkin, ettei meidän kylällä ole enää lehmiä. Ei niitä pariin vuoteen ole ulkona näkynytkään, mutta kaupunkilaisena luulin etteivät ne vaan pääse ulos.
Pari sairaspäivää osui viime viikolle, eivätkä ne määrät muinakaan päivinä niin kamalan isoja olleet. Veikkaanpa, että treenitunnit lähtevät hyvään nousuun parin viikon sisällä, kun ulkopyöräilykausi vihdoinkin alkaa!
ma juoksu 1 h
ti pilates 45 min, spinning 1 h
ke sairas
to sairas
pe uinti 50 min
la juoksu 40 min, lihaskunto 10 min
su uinti 1 h
yhteensä 5 h 25 min
Suomusjärvellä Agrimarketkin on muuttanut nimensä S-Raudaksi. Nimi oli tosin muuttunut vasta kassakuittiin, mutta kai ne kyltitkin vaihtuvat kevään kuluessa. Kauppareissulla kuulimme senkin, ettei meidän kylällä ole enää lehmiä. Ei niitä pariin vuoteen ole ulkona näkynytkään, mutta kaupunkilaisena luulin etteivät ne vaan pääse ulos.
Pari sairaspäivää osui viime viikolle, eivätkä ne määrät muinakaan päivinä niin kamalan isoja olleet. Veikkaanpa, että treenitunnit lähtevät hyvään nousuun parin viikon sisällä, kun ulkopyöräilykausi vihdoinkin alkaa!
ma juoksu 1 h
ti pilates 45 min, spinning 1 h
ke sairas
to sairas
pe uinti 50 min
la juoksu 40 min, lihaskunto 10 min
su uinti 1 h
yhteensä 5 h 25 min
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Vai sittenkin allergiaa
Pari päivää meni lepäillessä, ja onneksi tänään olo oli jo niin paljon parempi, että menin töihin. Ei sitä kotona makaamistakaan montaa päivää jaksa! Aamulla työmatkalla aloin miettiä, että olen aika monesti tullut kipeäksi juuri maaliskuussa pitkän talven jälkeen. Mitä jos tauti ei olekaan flunssaa, vaan voimakas reaktio lepän siitepölyyn? Yhden löytämäni artikkelin mukaan allergian erottaa flunssasta kutina, ja sitä kyllä on varsinkin silmissä ja kurkussa. Siitepölytiedotteen mukaan Etelä-Suomessa on lepän siitepölyä jo kohtalaisesti ilmassa, eli sekin täsmää. Tunnen oloni vähän hölmöksi, sillä olisin ilmeisesti voinut välttää kaksi kurjaa päivää aloittamalla allergialääkityksen pari viikkoa sitten. Miten se kevät taas pääsi yllättämään?
Käväisin apteekissa ostamassa antihistamiinia, nenäsumutetta ja silmätippoja. Maanantaiksi sain ajan työpaikkalääkärille, jolta toivottavasti saan vähän tehokkaammat dropit tai ainakin näitä nykyisiä lisää reseptillä. Aikaisempina vuosina oireet ovat pysyneet lääkkeillä ihan hyvin kurissa, mutta silti haluaisin kysellä vähän myös siedätyshoidosta. Ainakin Kauramoottori on siitä kivasti kirjoitellut, vaikuttaa vaan aika hintavalta kokonaisuudelta eikä tehoa kuin kolme vuotta [Korjaus: hoito kestää kolme vuotta, vaikutus jopa kymmenen]. Olen allerginen lepän ja koivun siitepölyjen lisäksi parille heinälle ja hajusteille, korianterille, kuminalle sekä tomaatille ja perunalle mutta vain raakana. Niin ja tietenkin jollekin hartsille, jota on mm. kaikissa purukumeissa ja kuusen pihkassa eli purkkaa ei mässytetä eikä kuusen ympärillä kirmailla sisätiloissa edes jouluna. Lapsiparat ovat jääneet paljosta paitsi.
Parantuneesta olosta innostuneena kävin Tapiolassa uimassa vajaan tunnin, 2000 m. Lajinomaista treeniä tuli ihan mukavasti, oli sen verran porukkaa radalla. Kuntopiirin jätin kuitenkin väliin, kun on tässä vähän kuitenkin sairasteltu.
Käväisin apteekissa ostamassa antihistamiinia, nenäsumutetta ja silmätippoja. Maanantaiksi sain ajan työpaikkalääkärille, jolta toivottavasti saan vähän tehokkaammat dropit tai ainakin näitä nykyisiä lisää reseptillä. Aikaisempina vuosina oireet ovat pysyneet lääkkeillä ihan hyvin kurissa, mutta silti haluaisin kysellä vähän myös siedätyshoidosta. Ainakin Kauramoottori on siitä kivasti kirjoitellut, vaikuttaa vaan aika hintavalta kokonaisuudelta eikä tehoa kuin kolme vuotta [Korjaus: hoito kestää kolme vuotta, vaikutus jopa kymmenen]. Olen allerginen lepän ja koivun siitepölyjen lisäksi parille heinälle ja hajusteille, korianterille, kuminalle sekä tomaatille ja perunalle mutta vain raakana. Niin ja tietenkin jollekin hartsille, jota on mm. kaikissa purukumeissa ja kuusen pihkassa eli purkkaa ei mässytetä eikä kuusen ympärillä kirmailla sisätiloissa edes jouluna. Lapsiparat ovat jääneet paljosta paitsi.
Parantuneesta olosta innostuneena kävin Tapiolassa uimassa vajaan tunnin, 2000 m. Lajinomaista treeniä tuli ihan mukavasti, oli sen verran porukkaa radalla. Kuntopiirin jätin kuitenkin väliin, kun on tässä vähän kuitenkin sairasteltu.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Lenssussa
Viikko lähti kivasti käyntiin, kun maanantaina kävin juoksemassa reilun 9 kilsan lenkin. Loskaa oli tiellä vain paikka paikoin, hiekoitussoraa puolestaan ihan joka paikassa. Juoksun jälkeen selkä tuntui vähän jäykältä, ei pitäisi varmaan heti suikun jälkeen lösähtää sohvalle makaamaan...
Eilen töiden jälkeen alkoi vähän päätä särkeä ja kurkku tuntui aralta. Mittasin kuumeenkin, ja kun sitä ei ollut, lähdin spinningiin. Nyt muistin ottaa pyöräilyshortsit mukaan, ja spinnailu tuntuikin paljon mukavammalta kuin lauantaina. Sykemittarin patterinkin sain vaihdettua ja pääsin seuraamaan ihan livenä, miten syke nousi ja laski kuvitteellisten mäkien mukaan. Ajelin takarivissä ja sieltä näki hyvin miten parikymmentä seurakaveria polki ihan samaan tahtiin hyvän musiikin tahdissa. Jotain maagista siinä hyvässä spinningtunnissa on!
Viime yönä nukuin vähän huonosti, ja alkuillasta piti pari kertaa nousta niistämään. Heräsin kuitenkin kuudelta kuten aina arkisin ja vähnä kipeästi olosta huolimatta lähdin töihin. Vajaan tunnin ehdin olla töissä, kunnes olo alkoi tuntua niin huonolta että päätin lähteä kotiin. Edelleenkään ei ole kuumetta, heikko olo vaan. Päätä ja kurkkua särkee ja nenä vuotaa. Koko päivä on mennyt sohvalla lepäillessä. Taitaa nyt tulla parin päivän tauko treeneihinkin.
Eilen töiden jälkeen alkoi vähän päätä särkeä ja kurkku tuntui aralta. Mittasin kuumeenkin, ja kun sitä ei ollut, lähdin spinningiin. Nyt muistin ottaa pyöräilyshortsit mukaan, ja spinnailu tuntuikin paljon mukavammalta kuin lauantaina. Sykemittarin patterinkin sain vaihdettua ja pääsin seuraamaan ihan livenä, miten syke nousi ja laski kuvitteellisten mäkien mukaan. Ajelin takarivissä ja sieltä näki hyvin miten parikymmentä seurakaveria polki ihan samaan tahtiin hyvän musiikin tahdissa. Jotain maagista siinä hyvässä spinningtunnissa on!
Viime yönä nukuin vähän huonosti, ja alkuillasta piti pari kertaa nousta niistämään. Heräsin kuitenkin kuudelta kuten aina arkisin ja vähnä kipeästi olosta huolimatta lähdin töihin. Vajaan tunnin ehdin olla töissä, kunnes olo alkoi tuntua niin huonolta että päätin lähteä kotiin. Edelleenkään ei ole kuumetta, heikko olo vaan. Päätä ja kurkkua särkee ja nenä vuotaa. Koko päivä on mennyt sohvalla lepäillessä. Taitaa nyt tulla parin päivän tauko treeneihinkin.
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Tehoviikko
Päättyneen viikon treenimääristä eiliselle osui lähes puolet, joten tänään lepäilen vaan ja menen vasta huomenna juoksemaan. No ehkä iltapäivällä käväisen Plantagenissa ostamassa parvekkeelle narsisseja, kun on niin mahtavan keväinen ilma.
Eilen aamulla lähdin Peten seuraksi ja emännäksi työpaikan kuntosalille, tavoitteena hänellä oli ajaa Wattbike-pohjat 20 minuutin testillä. Hyvin se testi sujui, ja minäkin sain kuntosaleilun lomassa luettua muutaman lehden. Oma treenini oli aika kevyt ja lyhyt, koska iltapäivällä edessä oli vielä HelTrin kahden tunnin spinning, josta vajaa tunti tehtiin vetoja maksimialueella. Pari virhettä tein kyllä: unohdin ottaa mukaan pyöräilyshortsit ja sykemittarin. Sykemittarista ei kyllä olisi juurikaan ollut hyötyä, koska se ei toimi. On ilmeisesti patterit loppu. Aamupäivän kuntosalikeikalta päälle jääneissä juoksushortseissa ajaminen oli epämiellyttävää, ja ajelinkin putkelta aina kun mahdollista.
Spinningin jälkeen ehdin olla kotona reilut puolisen tuntia, kunnes lähdettiin uintitreeneihin Malmille. Uimme 2300 metriä ja verrat päälle, ja oikeastaan vain potkudrillit tuntuivat vähän pahalta. Yllättävän hyvin se uinti siis sujui vaikka jalat olivatkin väsyneet. Lopussa uimme pari mukavaa sarjaa: 4x150 m matkavauhtia 15 sek palautuksilla ja lopuksi 8x50 m joka toinen vinsta rennosti kovaa (III) ja joka toinen 25 m täysiä (IV) 25 m kevyesti. Vinstojen välissä 20 sek palautukset.
Tälläinen oli tämä kahden lepopäivän viikko:
ma lepo
ti wattbike 40 min, core 35 min
ke juoksu 40 min
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h
la core 20 min, spinning 2 h, uinti 1 h
su lepo
Yhteensä 7h 15 min
Eilen aamulla lähdin Peten seuraksi ja emännäksi työpaikan kuntosalille, tavoitteena hänellä oli ajaa Wattbike-pohjat 20 minuutin testillä. Hyvin se testi sujui, ja minäkin sain kuntosaleilun lomassa luettua muutaman lehden. Oma treenini oli aika kevyt ja lyhyt, koska iltapäivällä edessä oli vielä HelTrin kahden tunnin spinning, josta vajaa tunti tehtiin vetoja maksimialueella. Pari virhettä tein kyllä: unohdin ottaa mukaan pyöräilyshortsit ja sykemittarin. Sykemittarista ei kyllä olisi juurikaan ollut hyötyä, koska se ei toimi. On ilmeisesti patterit loppu. Aamupäivän kuntosalikeikalta päälle jääneissä juoksushortseissa ajaminen oli epämiellyttävää, ja ajelinkin putkelta aina kun mahdollista.
Spinningin jälkeen ehdin olla kotona reilut puolisen tuntia, kunnes lähdettiin uintitreeneihin Malmille. Uimme 2300 metriä ja verrat päälle, ja oikeastaan vain potkudrillit tuntuivat vähän pahalta. Yllättävän hyvin se uinti siis sujui vaikka jalat olivatkin väsyneet. Lopussa uimme pari mukavaa sarjaa: 4x150 m matkavauhtia 15 sek palautuksilla ja lopuksi 8x50 m joka toinen vinsta rennosti kovaa (III) ja joka toinen 25 m täysiä (IV) 25 m kevyesti. Vinstojen välissä 20 sek palautukset.
Tälläinen oli tämä kahden lepopäivän viikko:
ma lepo
ti wattbike 40 min, core 35 min
ke juoksu 40 min
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h
la core 20 min, spinning 2 h, uinti 1 h
su lepo
Yhteensä 7h 15 min
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Wattbike-testi
Tammikuussa yritin ihan ensimmäisen kerran tehdä Wattbikella 20 minuutin testin. Silloin lähdin tapani mukaan ajelemaan ihan liian kovaa ja jaksoin vain 10 minuuttia - oijoi! Tänään lyhensin vähän alkuverraa ja lähdin polkemaan testiä kymmenen minuutin polkemisen jälkeen.
Jaoin ajan mielessäni neljään viiden minuutin blokkiin. Ekat viisi minuuttia ajelin melko rauhallisesti, ja watit pysyivät 130-140 kieppeillä. Wattbiken näytöllä näkyy koko myös wattien keskiarvo,ja niinpä seuraavat viisi minuuttia keskityin siihen, että ajelin koko ajan siihenastista keskiarvoa isommilla tehoilla. Kymmenen minuutin jälkeen nostin edelleen intensiteettiä ja vikat viisi minuuttia ajoin täysillä. Hiki virtasi ja viimeiset minuutit tuntuivat tosi tosi pitkiltä. Läähätin ja melkein läkähdyin, mutta tällä kertaa oli tosi hyvä fiilis, kun jaksoin loppuun saakka ja sain kunnon tuloksen.
Keskiarvowatit olivat 167. Kun sen jakaa 1,05:llä ja vielä painollani, osuu pyöräkuntoni taulukossa tällä hetkellä kohtuullisen (moderate) alalaidalle. Eipä huono! Tämän verran dataa siitä Wattbikesta irtosi:
Power average 167 W
Power peak 258 W
Left/right 49 %/ 51%
Cadence 93 rpm
Cadence peak 107 rpm
Distance 11520 m
Kuukauden-kahden päästä testaillaan uudelleen!
Jaoin ajan mielessäni neljään viiden minuutin blokkiin. Ekat viisi minuuttia ajelin melko rauhallisesti, ja watit pysyivät 130-140 kieppeillä. Wattbiken näytöllä näkyy koko myös wattien keskiarvo,ja niinpä seuraavat viisi minuuttia keskityin siihen, että ajelin koko ajan siihenastista keskiarvoa isommilla tehoilla. Kymmenen minuutin jälkeen nostin edelleen intensiteettiä ja vikat viisi minuuttia ajoin täysillä. Hiki virtasi ja viimeiset minuutit tuntuivat tosi tosi pitkiltä. Läähätin ja melkein läkähdyin, mutta tällä kertaa oli tosi hyvä fiilis, kun jaksoin loppuun saakka ja sain kunnon tuloksen.
Keskiarvowatit olivat 167. Kun sen jakaa 1,05:llä ja vielä painollani, osuu pyöräkuntoni taulukossa tällä hetkellä kohtuullisen (moderate) alalaidalle. Eipä huono! Tämän verran dataa siitä Wattbikesta irtosi:
Power average 167 W
Power peak 258 W
Left/right 49 %/ 51%
Cadence 93 rpm
Cadence peak 107 rpm
Distance 11520 m
Kuukauden-kahden päästä testaillaan uudelleen!
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Ennätyksiä
Peten kanssa teimme eilen uudet ennätykset Heltri-cupin 400 m uinneissa. Pääsin tavoitteeseeni eli alle seitsemän minuutin niukin naukin (6.59), ja Petekin paransi ennätystään lähes parikymmentä sekuntia. Lähdin uimaan ihan liian kovaa, ja viimeiset 300 m olivatkin selviytymistaistelua. Valmentajan hyvä neuvo kisan jälkeen oli lisätä tehoharjoittelua. On kai pakko ottaa se kello mukaan treenaamiseen. Toisaalta on ihan hyvä tietää, että osaan uida kovaakin, tosin vain harmillisen lyhyen matkan!
Perheen uintitähti oli kuitenkin poikamme Atte. Ei riitä, että voittaa äitinsä shakissa, Monopolissa ja pituudessa, omaa punaisen vyön taekwondossa ja vieläpä lukee pitkää matikkaa lukiossa (minulla oli lyhyt). Pitää vielä uidakin 400 m reilusti alle seitsemän minuutin (6.38) ihan ensimmäisellä yrittämällä. Jos en olisi niin iloinen hänen puolestaan, alkaisi varmaan oma ikä ja hitaus harmittaa! Ehkä se meidän perheen suurin triathlon-toivo sittenkin on vasta seuraavassa polvessa.
Eilistä kevyttä päivää kompensoin tänään ajamalla lähes kolmen tunnin pyörälenkin. Melko loskaista oli ja eteneminen hidasta, mutta nyt pysyin pystyssä koko reissun Espoosta Kirkkonummelle ja takaisin. Tässä yhteenveto koko viikon kuntoiluista:
ma lepo
ti pilates 45 min, spinning 1 h
ke juoksu 48 min, core 22 min
to uinti 1h 10 min
pe kuntopiiri 1 h
la uinti 15 min
su pyöräily 2 h 50 min
yhteensä 8 h 10 min
Perheen uintitähti oli kuitenkin poikamme Atte. Ei riitä, että voittaa äitinsä shakissa, Monopolissa ja pituudessa, omaa punaisen vyön taekwondossa ja vieläpä lukee pitkää matikkaa lukiossa (minulla oli lyhyt). Pitää vielä uidakin 400 m reilusti alle seitsemän minuutin (6.38) ihan ensimmäisellä yrittämällä. Jos en olisi niin iloinen hänen puolestaan, alkaisi varmaan oma ikä ja hitaus harmittaa! Ehkä se meidän perheen suurin triathlon-toivo sittenkin on vasta seuraavassa polvessa.
Eilistä kevyttä päivää kompensoin tänään ajamalla lähes kolmen tunnin pyörälenkin. Melko loskaista oli ja eteneminen hidasta, mutta nyt pysyin pystyssä koko reissun Espoosta Kirkkonummelle ja takaisin. Tässä yhteenveto koko viikon kuntoiluista:
ma lepo
ti pilates 45 min, spinning 1 h
ke juoksu 48 min, core 22 min
to uinti 1h 10 min
pe kuntopiiri 1 h
la uinti 15 min
su pyöräily 2 h 50 min
yhteensä 8 h 10 min
lauantai 10. maaliskuuta 2012
Kisapäivä
Tällä viikolla on onneksi jo alkanut väsyttää jo ennen kymmentä illalla ja vuorokausirytmi onsen myötä palautunut ennalleen. Niinpä olen jaksanut tehdä kaikki viikon treenitkin, eikä mitään ole tarvinnut jättää väliin. Eniten Amerikkaan matkustamisessa etukäteenkin jo mietityttää se, kuinka kroppa sopeutuu kotona taas uuteen rytmiin. Sinnepäin matkustaessa sopeutuminenon helpompaa, kun kaikki jännittävä on vielä edessä. Kotiin tullessa matka on ohi, väsyttää ja arki alkaa taas.
Tänään on vuorossa HelTri Cupin uinti 400 m. Viime vuonna paransin toissavuotista aikaani puoli minuuttia, kun loppuaika oli 7.10. Ihan yhtä isoon parannukseen en tänä vuonna usko, mutta alle seitsemän minuutin aikaa lähden tavoittelemaan. Torstaina uin satasen vetoja,ja niihin kaikkiin noin 1.40 minuuttia, saa nähdä kuinka hyvin tänään jaksan puristaa.
Ensimmäistä kertaa osallistuessani Heltri Cupin uintiin vuonna 2010 en tuntenut juuri ketään muista kisaajista, ja Pete oli mukana kuvaamassa. Jännitti aika lailla, en ollut edes kokeilllut etukäteen minkälaista aikaa voisi olla odotettavissa. Viime vuonna Petekin oli mukana uimassa, ja minä uinnin lisäksi mukana järjestämässä kisoja. Tänä vuonna meidän kahden lisäksi starttilistalla on myös poikamme Atte. Niin se triathlon tartttuu!
Vaikka tuttuja on enemmän ja perhettäkin mukana, vähän silti jännittää. Taidan olla aikamoinen pingottajatyyppi.Ja toivottavasti tänä vuonna saan sen kamerankin esiin laukusta.
Tänään on vuorossa HelTri Cupin uinti 400 m. Viime vuonna paransin toissavuotista aikaani puoli minuuttia, kun loppuaika oli 7.10. Ihan yhtä isoon parannukseen en tänä vuonna usko, mutta alle seitsemän minuutin aikaa lähden tavoittelemaan. Torstaina uin satasen vetoja,ja niihin kaikkiin noin 1.40 minuuttia, saa nähdä kuinka hyvin tänään jaksan puristaa.
Ensimmäistä kertaa osallistuessani Heltri Cupin uintiin vuonna 2010 en tuntenut juuri ketään muista kisaajista, ja Pete oli mukana kuvaamassa. Jännitti aika lailla, en ollut edes kokeilllut etukäteen minkälaista aikaa voisi olla odotettavissa. Viime vuonna Petekin oli mukana uimassa, ja minä uinnin lisäksi mukana järjestämässä kisoja. Tänä vuonna meidän kahden lisäksi starttilistalla on myös poikamme Atte. Niin se triathlon tartttuu!
Vaikka tuttuja on enemmän ja perhettäkin mukana, vähän silti jännittää. Taidan olla aikamoinen pingottajatyyppi.Ja toivottavasti tänä vuonna saan sen kamerankin esiin laukusta.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Pientä seikkailua!
Amerikan-matka ja varsinkin sitä seurannut aikaeroväsymys tekivät melkoisen loven kuluneiden kahden viikon treenitunteihin. Torstaina jo luulin, että kaikki on kunnossa, mutta väsymys iskikin kunnolla vasta perjantaina. Siksi jätin kuntopiirinkin väliin, toki tietoisena siitä että pidot tuntuvat kahden väliviikon jälkeen raastavilta. Nyt on kuulemma edetty jo kahdeksaan minuuttiin, joten tärinää on tiedossa ensi perjantaina!
Tässä menneiden parin viikon treenit. Vaikka tunteja on vähän, suunta on kuitenkin nousujohteinen!
ma lepo
ti pilates 45 min, wattbike 40 min
ke kuntosalicircuit 50 min
to matka
pe lepo
la jooga 55 min, uinti 30 min
su juoksu 35 min, kuntopiiri 25 min
yhteensä 4 h 40 min
ma kuntopiiri 30 min
ti lepo
ke matka
to uinti 50 min
pe lepo
la uinti 1 h, 1 h 15 min rogaining
su työmatkapyöräily 1 h 40 min
yhteensä 5 h 15 min
Amerikan jooga- ja uintipaikka. Eikös olekin hienot maisemat!
Eilen lauantaina oli seikkailu-urheilutiimi MamAdventuren tapaaminen, joka alkoi reilun tunnin rogainingilla. Illan emäntä Jola oli tehnyt radan lähimaastoon, ja kiersin sitä yhdessä uuden tuttavuuden Ainon kanssa. Keli oli kuin tehty ulkona liikkumiseen, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpökin taisi olla plussan puolella. Vähän liukasta toki oli, nastalenkkarit olisivat olleet kelpo kengät siihen keliin. Saunan jälkeen istuimme ruokapöytään, ja maistoin elämäni ensimmäisen kerran kalakukkoa. Hyvää oli! Juttu lensi, ja alustavia suunnitelmia tehtiin jo kaudelle 2013, ehkäpä saan ylennyksen menossa mukana-porukasta ihan kunnon seikkailijaksi! Tosi mukava ja innostava ilta, josta iso kiitos Jolalle ja kaikille mukanaolleille!
Tänään oli poikkeuksellisesti työpäivä, ja lähdin matkaan pyörällä. Parin kilsan ajamisen jälkeen kaaduin oikealle kyljelleni yhdessä mutkassa. Eturengas vaan katosi alta röpelöisellä jäällä ja siinähän mätkähdettiin. Vauhtia ei onneksi ollut paljon, mutta lonkka on nyt vähän arka, on varmaan iso mustelma tulossa. Kotimatkalla ajoin vähän pitempää reittiä Kuusi- ja Lehtisaaren kautta, ja siellä tiet olivatkin vähän paremmassa kunnossa. Matkalla psyykkasin itseäni, että liukkaalla ja epätasaisella ajaminen on tosi hyvää pyöränhallintatreeniä. Aika helposti alan liukkaalla jännittää käsiä ja puristaa ohjaustankoa; huono tapa, josta yritän päästä eroon mentaaliharjoittelulla ;)
Tässä menneiden parin viikon treenit. Vaikka tunteja on vähän, suunta on kuitenkin nousujohteinen!
ma lepo
ti pilates 45 min, wattbike 40 min
ke kuntosalicircuit 50 min
to matka
pe lepo
la jooga 55 min, uinti 30 min
su juoksu 35 min, kuntopiiri 25 min
yhteensä 4 h 40 min
ma kuntopiiri 30 min
ti lepo
ke matka
to uinti 50 min
pe lepo
la uinti 1 h, 1 h 15 min rogaining
su työmatkapyöräily 1 h 40 min
yhteensä 5 h 15 min
Amerikan jooga- ja uintipaikka. Eikös olekin hienot maisemat!
Eilen lauantaina oli seikkailu-urheilutiimi MamAdventuren tapaaminen, joka alkoi reilun tunnin rogainingilla. Illan emäntä Jola oli tehnyt radan lähimaastoon, ja kiersin sitä yhdessä uuden tuttavuuden Ainon kanssa. Keli oli kuin tehty ulkona liikkumiseen, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpökin taisi olla plussan puolella. Vähän liukasta toki oli, nastalenkkarit olisivat olleet kelpo kengät siihen keliin. Saunan jälkeen istuimme ruokapöytään, ja maistoin elämäni ensimmäisen kerran kalakukkoa. Hyvää oli! Juttu lensi, ja alustavia suunnitelmia tehtiin jo kaudelle 2013, ehkäpä saan ylennyksen menossa mukana-porukasta ihan kunnon seikkailijaksi! Tosi mukava ja innostava ilta, josta iso kiitos Jolalle ja kaikille mukanaolleille!
Tänään oli poikkeuksellisesti työpäivä, ja lähdin matkaan pyörällä. Parin kilsan ajamisen jälkeen kaaduin oikealle kyljelleni yhdessä mutkassa. Eturengas vaan katosi alta röpelöisellä jäällä ja siinähän mätkähdettiin. Vauhtia ei onneksi ollut paljon, mutta lonkka on nyt vähän arka, on varmaan iso mustelma tulossa. Kotimatkalla ajoin vähän pitempää reittiä Kuusi- ja Lehtisaaren kautta, ja siellä tiet olivatkin vähän paremmassa kunnossa. Matkalla psyykkasin itseäni, että liukkaalla ja epätasaisella ajaminen on tosi hyvää pyöränhallintatreeniä. Aika helposti alan liukkaalla jännittää käsiä ja puristaa ohjaustankoa; huono tapa, josta yritän päästä eroon mentaaliharjoittelulla ;)
torstai 1. maaliskuuta 2012
Kohteliaat amerikkalaiset
Amerikkalaiset ovat todella kohteliaita ja ainakin näennäisesti kiinnostuneita muista ihmisistä. Ihan muutamankin päivän jälkeen eron Suomeen huomaa. Esimerkiksi kun olimme siskon kanssa joogassa, ohjaaja sanoi meille ohimennessään "good job, you guys". Oli varmaan huomannut, että olimme siellä ensi kertaa. Uimahallissa uin vähän aikaa yksin radalla, ja toinen uimari hyppäsi radalle vasta kysyttyään minulta siihen luvan. Melkein kaikissa kaupoissakin sai koko ajan olla kertomassa, mistä on kotoisin ja miksi on nyt Utahissa. Onhan se joskus vähän rasittavaakin jo useamman kerran päivässä kertoa kaikki samat jutut, mutta useimmiten jutteluista jäi hyvä mieli. Tänään työmatkalla piti vain päätellä vieruskaverin kehonkielestä (tiukempi ote repusta, katse minuun sivusilmällä), että hän aikoo jäädä pois seuraavalla pysäkillä.
Matka Salt Lake Citystä kotiin sujui melkein yhtä hyvin kuin menomatkakin, olin perillä vain puoli tuntia aikataulusta myöhässä. Yhtä asiaa jäin ihmettelemään: miten ihmeessa sämpylä, jossa on täytteenä juustoa (tai jotain juustoa muistuttavaa tahnaa) ja aurinkokoivattua tomaattia voi säilyä lähes vuoden. Sain sellaisen käteeni lämmitettynä koneessa, eikä se tosiaan maistunut hyvältä - varsinkaan huomattuani päiväyksen. Kesken jäi. Onneksi mukana oli myös omia eväitä.
Pitkän lennon jälkeen oli vähän vaikea saada kenkiä jalkaan, niin turvoksissa ne olivat. Viimeksi samanlaista turvotusta oli muistaakseni raskausajan loppupuolella; nilkat olivat kuin elefantilla. Jotta ihan koko viikko ei menisi ihan lepäillessä, kävin tänään Tapiolassa uimassa pari kilometriä. Nopeiden radalla oli taas ihan normiruuhka, mutta yksin en viitsinyt lähteä ajelemaan Mäkelänrinteeseen saakka.
Ihanaa olla taas kotona. Tavallinen arki on parasta!
Matka Salt Lake Citystä kotiin sujui melkein yhtä hyvin kuin menomatkakin, olin perillä vain puoli tuntia aikataulusta myöhässä. Yhtä asiaa jäin ihmettelemään: miten ihmeessa sämpylä, jossa on täytteenä juustoa (tai jotain juustoa muistuttavaa tahnaa) ja aurinkokoivattua tomaattia voi säilyä lähes vuoden. Sain sellaisen käteeni lämmitettynä koneessa, eikä se tosiaan maistunut hyvältä - varsinkaan huomattuani päiväyksen. Kesken jäi. Onneksi mukana oli myös omia eväitä.
Pitkän lennon jälkeen oli vähän vaikea saada kenkiä jalkaan, niin turvoksissa ne olivat. Viimeksi samanlaista turvotusta oli muistaakseni raskausajan loppupuolella; nilkat olivat kuin elefantilla. Jotta ihan koko viikko ei menisi ihan lepäillessä, kävin tänään Tapiolassa uimassa pari kilometriä. Nopeiden radalla oli taas ihan normiruuhka, mutta yksin en viitsinyt lähteä ajelemaan Mäkelänrinteeseen saakka.
Ihanaa olla taas kotona. Tavallinen arki on parasta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)