sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Pientä seikkailua!

Amerikan-matka ja varsinkin sitä seurannut aikaeroväsymys tekivät melkoisen loven kuluneiden kahden viikon treenitunteihin. Torstaina jo luulin, että kaikki on kunnossa, mutta väsymys iskikin kunnolla vasta perjantaina. Siksi jätin kuntopiirinkin väliin, toki tietoisena siitä että pidot tuntuvat kahden väliviikon jälkeen raastavilta. Nyt on kuulemma edetty jo kahdeksaan minuuttiin, joten tärinää on tiedossa ensi perjantaina!

Tässä menneiden parin viikon treenit. Vaikka tunteja on vähän, suunta on kuitenkin nousujohteinen!

ma lepo
ti pilates 45 min, wattbike 40 min
ke kuntosalicircuit 50 min
to matka
pe lepo
la jooga 55 min, uinti 30 min
su juoksu 35 min, kuntopiiri 25 min

yhteensä 4 h 40 min

ma kuntopiiri 30 min
ti lepo
ke matka
to uinti 50 min
pe lepo
la uinti 1 h, 1 h 15 min rogaining
su työmatkapyöräily 1 h 40 min

yhteensä 5 h 15 min

Amerikan jooga- ja uintipaikka. Eikös olekin hienot maisemat!


Eilen lauantaina oli seikkailu-urheilutiimi MamAdventuren tapaaminen, joka alkoi reilun tunnin rogainingilla. Illan emäntä Jola oli tehnyt radan lähimaastoon, ja kiersin sitä yhdessä uuden tuttavuuden Ainon kanssa. Keli oli kuin tehty ulkona liikkumiseen, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpökin taisi olla plussan puolella. Vähän liukasta toki oli, nastalenkkarit olisivat olleet kelpo kengät siihen keliin. Saunan jälkeen istuimme ruokapöytään, ja maistoin elämäni ensimmäisen kerran kalakukkoa. Hyvää oli! Juttu lensi, ja alustavia suunnitelmia tehtiin jo kaudelle 2013, ehkäpä saan ylennyksen menossa mukana-porukasta ihan kunnon seikkailijaksi! Tosi mukava ja innostava ilta, josta iso kiitos Jolalle ja kaikille mukanaolleille!

Tänään oli poikkeuksellisesti työpäivä, ja lähdin matkaan pyörällä. Parin kilsan ajamisen jälkeen kaaduin oikealle kyljelleni yhdessä mutkassa. Eturengas vaan katosi alta röpelöisellä jäällä ja siinähän mätkähdettiin. Vauhtia ei onneksi ollut paljon, mutta lonkka on nyt vähän arka, on varmaan iso mustelma tulossa. Kotimatkalla ajoin vähän pitempää reittiä Kuusi- ja Lehtisaaren kautta, ja siellä tiet olivatkin vähän paremmassa kunnossa. Matkalla psyykkasin itseäni, että liukkaalla ja epätasaisella ajaminen on tosi hyvää pyöränhallintatreeniä. Aika helposti alan liukkaalla jännittää käsiä ja puristaa ohjaustankoa; huono tapa, josta yritän päästä eroon mentaaliharjoittelulla ;)

4 kommenttia:

  1. Toivotaan, ettet todellakaan satuttanut itseäsi tuon pahemmin!

    VastaaPoista
  2. Päivi, ei tässä mitään mustelmia kummempaa. Onneksi oli hiljainen vauhti ja kengät irti polkimista. Olen melkoinen nyhverö nyt liukkailla... Voi kun ois jo kuivaa asfalttia ja maantiepyörä alla!

    VastaaPoista
  3. Auts tuo kaatuminen! Oulussa on kans keskustassa tiet melkoista röpelöä. Siihen yhdistettynä auringon laskeminen, minun mielestä liian myöhään syttyvät katuvalot ja poskille vuotavat silmät, niin välillä on tosi vaikea nähdä niitä uria. Meinasin horjahtaa pahasti, mutta pysyin pystyssä. Säikähdin. Ja puristin varmasti tankoa sen jälkeen ainakin neljä kertaa lujempaa ;)

    VastaaPoista
  4. Ammi, auts tosiaan. Tänään on olkapääkin vähän kipeä, varsinkin kättä nostaessa. Parin päivän päästä meinaan kokeilla uudelleen! Tsemppiä sinnekin tasapainoiluun!

    VastaaPoista