Niin vaan tuli kyynärpää (ei oma) nenään tänään Heltri cupin 1500 metrin uinnissa Kuusijärvellä. Sattui jonkin aikaa eikä sentään verta tullut, mutta meinasi kyllä tulla "sissy moment". Kauheasti ei ole tullut hittiä aikaisemmin uinnissa, mutta nyt tuli sitten kerralla enemmän. Osuma tuli ensimmäisen kierroksen loppupuolella. Kisan alussa olin päässyt heti hyvään peesiin, mutta kadotin ne hyvät jalat ennen kääntöpoijua. Ensimmäisen kierroksen aikana alkoi sataa. Kova sade tuntui jännästi selässä, kun pisarat rummuttivat märkäpukua. Kierrosten välissä piti kiertää rannassa oleva mänty ja tuoli. Pete oli nähnyt hienon sateenkaaren rannalta lähtiessään toiselle kierrokselle, minulta se meni kokonaan ohi.
Kokeilin Hartsan hyväksi havaitsemaa hengitysrytmiä 3-2, ja se tuntuikin tosi hyvältä. Rytmi pysyi, ja sain hyvin happea. Siinä oli myös aika helppo pitää silmällä vieressä uivia ja toisaalta myös suunnistaa. Voi tietenkin olla, että ihan yhtä suoraan en uinut kuin tavallisemmalla 3-3 tahdilla. Täytyypä harjoitella edelleen sitä suoraan uimista.
Kisan jälkeen uin vielä yhden verryttelykierroksen. Siihen mennessä sade oli tauonnut ja järvi tyyntynyt. Jotain maagista siinä tyynessä järvessä uimisessa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti