Rykäsy tärkeänä päivänä

Meillä oli eilen 19-vuotishääpäivä. Yhtä kaunis mutta vähän viileä päivä taisi olla myös 5.6.1993. Samalle päivämäärälle sattui tänä vuonna HelTri cupin Rykäsy, ja lähdimme kisaan molemmat. Poikamme lähti kuvaajaksi, ja niinpä meillä on paljon kuvamateriaalia.



Lähdimme Kuusikselle hyvissä ajoin, jotta ehtisimme verrytellä kunnolla. En tainnut lopulta verrytellä ollenkaan, vaan aika meni tuttujen kanssa jutellessa. Nyt varasin kunnolla aikaa märkäpuvun pukemiseen, ja sainkin sen hyvin päälle. Ennen uinnin starttia kävin uimassa parisataa metriä.

Kun kisa alkoi, lähdin uimaan melko takaa, ja alkuhässäkän jälkeen sain melkein koko matkan uida ihan rauhassa. Keskityin liukuun ja pitkiin vetoihin. Olin päättänyt, että tällä kertaa en vedä itseäni piippuun heti uinnissa. Viime vuoteen verrattuna uin muutaman sekunnin nopeammin. Ilmeisesti matka oli kuitenkin tänä vuonna hieman pitempi, ja viimeisellä suoralla ohitin punaiset poijutkin ohjeiden mukaan järven puolelta, mistä siitäkin taisi tulla vähän lisämetrejä.



Tässä olen nousemassa vedestä uintiosuuden jälkeen vaaleanpunaisessa lakissa:



Pyöräosuudella oli sama käsikirjoitus kuin aikaisemmissakin kisoissa. Porukkaa tuli ohi lähes koko matkan ajan. Kaikilla ei tainnut peesikielto olla tiedossa, sen verran tiiviitä porukoita ohitse viiletti. Pyöräaikaa ei oikein voi mihinkään verrata, koska reitti oli uusi. Sen kuitenkin ilokseni huomasin, että keskinopeus oli yli 30 km/h.

Etualalla Pete tri-pyörällään:



ja sitten minä



Juoksuvaihto meni nopeasti, en laittanut edes sukkia jalkaan. Lenkkareissani on sellaiset kätevät nauhat, joita ei tarvitse solmia. Juoksun alussa tuntui meno tutun raskaalta, mutta olo helpottui vähitellen. Jos laskin oikein, juoksuun meni reilut 28 minuuttia, ja se olisi nelisen minuuttia nopeampaa menoa kuin viime vuonna. Ihan kiva! Sen verran onnistunut oli vauhdinjako, että ainakin kuvittelin lopussa hieman kiristäväni vauhtia.

Kisa sujui ihan mahtavasti, ja allergiaoireetkin ovat kovasti helpottaneet. Nyt henki kulki, ja sain tehtyä omantasoiseni suorituksen.

Tänään kävimme muutaman kaverin kanssa Oittaalla uimassa nelisenkymmentä minuuttia. Bodominjärven vesi oli selvästi kylmempää kuin Kuusiksen. Heti rannassa se oli kylmintä, ja lämpeni vähän kun uimme pitemmälle. Parinkymmenen minuutin uimisen jälkeen käännyimme takaisin ulapalta. Parisataa metriä ennen rantaa tunsin, että vasemman käden sormet alkoivat kohmettua enkä enää saanut kunnolla otetta vedestä. Sormet eivät pysyneet yhdessä. Taisi olla ihan sopivan mittainen lenkki kylmässä vedessä.