Kolmistaan

Tänään oli oikein vanhemmuuden huippupäivä, kun saimme Peten kanssa Helsinki Triathlonin Rykäsyyn mukaan Aten, 17 v. Hän on kesällä käynyt vähän juoksemassa, ja ajanut pyörällä ensin kouluun ja nyt töihin. Pitemmille pyörälenkeille hän ei ole vielä lähtenyt mukaan, ehkäpä siksi että aika usein starttaamme jo aikaisin aamulla. Ilmeisesti treeniä on alla kuitenkin ihan riittävästi, koska hänen vauhtinsa oli reilusti nopeampaa kuin minun ja lähes yhtä nopeaa kuin Peten.



Kisassa uitiin 750 m, pyöräiltiin 19,5 km ja juostiin 5,4 km. Pidin sykemittaria vain pyörässä, enkä siksi vielä tiedä miten se oikein tulosmielessä meni. Uinnissa jäin ensimmäiselle poijulle uitaessa jonkun siksakkia uivan ihmisen taakse. Kummaltakaan puolelta ei oikein päässyt ohi ja koko ajan piti kurkistella, että missä se edellä uiva nyt menee. Vähän aggressiivisempi voisin ehkä vedessä olla, mutta se tuntuu vaikealta kun en ole sellainen muutenkaan. Ensimmäisen käännöksen jälkeen sain uitua rauhassa omaa vauhtia. Pyörällä tarkkailin sykettä ja juoksussa menin ihan fiiliksen mukaan, ja se fiilis oli hieno.

Rykäsy oli taas tosi mukava harjoituskisa, kiitos siitä toimitsijoille! Seuraava koitos onkin sitten kesän A-kisa Kiskossa reilun parin viikon päästä. Attekin kisaa siellä, tosin sprinttimatkalla. Pete on luvanunt tulla huoltajaksi. Osat vaihtuvat seuraavana viikonloppuna, kun lähdemme molemmat Joroisille kannustamaan Peteä puolimatkalla.