Kotimatka kuvina

Unohdin hankkin seutulipun ajoissa, ja niinpä piti tänään mennä töihin pyörällä. Työmatkalla fiilistelin maisemia ja ihania kesän tuoksuja. Mieleen tuli, että voisin ottaa kuvia matkan varrelta. Niinpä toteutin idean kotimatkalla. Sehän on mukavampi suunta muutenkin!

Matka alkaa kellarin autohallista, jossa minulla on pyöräpaikka. Pyöriä on kahdessa kerroksessa, yleensä on hyvin tilaa. Pumppukin on talon puolesta.



Työpaikkani on Sanomatalossa Helsingin keskustassa. Vieressä on Kiasma, tien toisella puolella Eduskuntatalo ja vastapäätä uusi Musiikkitalo. Ensi viikolla avattava kevyen liikenteen Baana lähtee Kiasman kulmalta. Tänä aamuna siellä oli useita asfalttikoneita valmiina hommiin. Illalla oli vielä yksi jäljellä, näkyy vähän huonosti kuvassa. Kiasman kulma näkyy kuvassa vasemmalla ja Musiikkitalo oikealla.



Matka jatkuu Finlandia-talon editse Töölönlahdelle.





Vasta Helsinginkatua ylitettäessä joutuu autojen kanssa tekemisiin. Tässä saakin olla tarkkana, aina tulee muutama päin punaisia.



Olympiastadion ja sinne johtava hieno ylämäki! Oikealla näkymättömissä Uimastadion.



Nordeskiöldinkadun ylitse päästäkseni joudun yleensä aina odottamaan valoissa. Rakenteilla on Auroran silta, jota pitkin nämä valot saa jatkossa ohitettua. Vain kesäisin kuitenkin, mikäli tämä blogijuttu pitää paikkansa. Minusta tuo silta on kaikkine puutteineenkin tosi hieno juttu!



Laakson ratsastuskentän ohi



keskuspuistoon.



Pikku-Huopalahdessa ollaan sillankorjaushommissa.



Huopalahdentien alku on toinen varma pysähdyksen paikka aamuin illoin, ja täälläkin tulee aina pari autoa päin punaisia.



Munkkiniemen puistotiellä tuoksuu aamuisin ihanasti korvapuustille, varmaan leipovat niitä jossain kahvilassa. Iltapäivällä oli melko paljon kesäistä porukkaa liikkeellä.



Munkinpuisto on hieno, talvisin väyliä ei vaan kamalan nopeasti aurata. Onneksi se ei haittaa näillä keleillä.



Mukava alamäki sillalle, jossa on usein paljon onkijoita. Hienosti on asfalttiin maalattu havainnolliset ja tuiki tarpeelliset nuoletkin. Väylä on kapea, ja pyöriä ja jalankulkijoita liikkeellä paljon.



Nyt ollaan jo luonnonsuojelualueella, tien päässä upea Villa Elfvik. Sen pihalla vietimme joitakin vuosia sitten tosi mukavia Laajalahden perhepäivähoitajien järjestämiä kevätjuhlia. Näytti tänäänkin olevan piknikpöytä katettuna.



Tämä näkymä oli ehdottomasti kotimatkan kohokohta. Laajalahden kyytöt ne siellä laiduntavat. Parinsadan maetrin päässä jylisee Kehä I, Suomen vilkkaimmin liikennöity tie. Meidän mökkitienkään varrella ei enää ole lehmiä, onneksi sentään työmatkalla niitä voi ihailla.





Vihdoinkin kotikadulla! Työmatkapyöräily oli tänäänkin hieno kokemus. Ei pääse bussissa tai junassa samoihin tunnelmiin. Ja säästin sen kahdeksan euroa ja risat.