sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Hiihtoa hameessa

Aamukymmeneltä lähdimme Peten kanssa hiihtämään Oittaalta Solvallaan, kun treeniohjelmassa oli molemmilla kolmen tunnin pk-hiihto. Lämpötila on täällä ollut nollan vaiheilla, ja räntää sataa. Keli ei siis ollut ihan paras mahdollinen, mutta luottavaisina lähdettiin hiihtelemään. Hiihdimme molemmat omaa vauhtia, ja niinpä Pete paineli heti alkumatkasta omille teilleen. Hän oli kuulemma joutunut aukomaan latua pitkät pätkät Solvallan ladulla, eikä Solvallan päässä olevaa ympyrälatua oltu vielä ajettu tai edes hiihdetty kertaakaan. Niin se jäi häneltäkin kiertämättä.

Juuri kun olin hiihtänyt puolitoista tuntia tuli Pete vastaan. Käännyin takaisin siis jo jonkin verran ennen Solvallaa, ja pidimme siinä pienen patukka- ja juomatauon. Pete otti kuvankin:



Hamosessa on kätevä vetskari, jonka voi avata myös alhaalta ylös. Se on hyvä, koska tiukimmissa alamäissä jouduin tänäänkin auraamaan, ja muuten hame olisi tiellä. Hameen myötä jouduin ostamaan myös uudet hiihtohousut, koska vanhat olivat väärän väriset ja -malliset ja lepattivat alamäissä. Olen nyt käynyt muutamalla juoksulenkilläkin hameen kanssa, ja olen siihen tosi tyytyväinen, kun myös takapuoli pysyy lämpimänä. Amerikassa talviliikkumiseen sopivia hameita oli myynnissä mm. Lululemonissa ja Athletassa. Molemmissa nettikaupoissa näyttää jo olevan aika keväinen meininki, joten tämän talven hameet on taidettu jo myydä. Lolen hameen ostin Salt Lake Running Companystä. Olen pessyt sen koneessa ja kuivattanut kuivarissa. Hyvin näyttää pitävän muotonsa ja ominaisuutensa.

Ensimmäistä kertaa hiihdin ajolasit päässä. Ne suojaavat silmiä normaaleja silmälaseja paremmin sateelta ja viimalta. Alkumatkasta niillä näki tosi hyvin, mutta sitten räntä ja huurre tekivät tehtävänsä. Lasit huurtuvat helposti, koska niissä on kahdet lasit päällekkäin; ns. adapterit silmälasivahvuuksilla ja sitten vielä nuo värilinssit. Toiaalta huurteen määrä näytti aika hyvin korreloivan sykkeen kanssa. Vaikka vauhti oli hidas, syke pysyi melko korkealla raskaan kelin ja huonohkon pidon vuoksi. Olisi vaan pitänyt hiljentää vauhtia, mutta niin hiljaa menin ettei se oikein tuntunut mahdolliselta. Solvallasta Oittaalle päin on vähän enemmän alamäkeä, joten hiihdin Oittaalla vielä pienen sakkokierroksen saadakseni kolme hiihtotuntia täyteen.

5 kommenttia:

  1. Loistava hamonen! Olisipa ollut edes jotakin tuollaista omalla lenkillä... :D

    VastaaPoista
  2. Minä oon vähän suunnitellu tuommoisen ompelua,vähän vaatii vaan tuotekehittelyä, että pysyisi paikallaan eikä nousisi. Helpompi tuommoinen on ommella juoksukäyttöön, kuin luisteluhiihtoon. Mitäs jos alkaisit maahantuojaksi? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen varmaan käsistään kätevä itsekin ompelisi. Tuo pysyy mukavasti paikallaankin eikä edes kierry.

      Enpä taida alkaa maahantuojaksi, Yhdysvalloista tuoduilla tavaroilla on aika kovat tullit ja kulutkin olisivat kovat. Luulenpa, ettei kovinkaan moni olisi valmis maksamaan riittävästi.

      Poista
    2. Täytyy mun sitten alkaa tuotekehittelijäksi ;)

      Poista