Atte sai Puolustusvoimista kutsun kutsuntoihin ensi syksynä. Muistan miten vasta ihan vähän aikaa sitten äitikaverien kanssa naureskeltiin, että kyllä ne pojat armeijassa sitten oppivat kuivaksi, nukkuvat koko yön omassa sängyssään ja pärjäävät ilman tuttia ja/tai äitiä. Ja näinhän se näyttää olevan! Yhtä luopumista on tämä murrosikäisen nuoren vanhemman homma. Ja toisaalta tietenkin myös pakahduttavia onnen hetkiä, kun saa seurata nupullaan olevan oman elämän alkamista lähietäisyydeltä, mutta silti koko ajan vähän kauempaa.
Postin tuomaan pakettiin ei liittynyt ihan yhtä suuria tunteita kuin Aten kirjeeseen, mutta sisältö oli siinäkin kiva: pari pyörän nopeusmittaria Sigmalta, kolme laatikkoa Gu-energiageelejä, elektrolyyttitabletteja, juomapullo sekä vielä yhdet irtohihat ja -lahkeet. Nopeusmittarit ostettiin, koska Petrillä on ollut vähän huonoa onnea tri-pyörän mittarinsa kanssa. Se ei toiminut kunnolla, kulutti kamalasti pattereita ja lopulta kadenssianturikin hajosi. Minä taas ajattelin ensin, etten tarvitse tri-pyörään omaa mittaria vaan pärjään sykemittarin datalla. Kun Petri sitten oli hyvää mittaria tilaamassa (siinä on langaton kadenssianturikin), päätin kuitenkin haluta samanlaisen. Kohta meillä on varmaan samanlaiset tuulipuvutkin... Ai mutta justhan me tilattiin ne HelTrin samanlaiset pyöräkamppeet!
Kolmas positiivinen juttu oli kirje vakuutusyhtiöltä. Triathlonharjoittelun ja -kisat kattava tapaturmavakuutukseni on nyt voimassa. Nyt saisivat jo maantie- ja avovesiuintikaudet alkaa!
Tällä viikolla olen päässyt treenailemaan ohjelman mukaan. Tosi mahtavaa, kun jaksaa taas uida, pyöräillä ja juosta ihan normisti sen sijaan että makaa aloitekyvyttömänä ja haluttomana kotisohvalla. Oli ihan kamalaa, kun ei päässyt liikkeelle eikä jaksanut tehdä mitään. Hetken ehdin jo miettiä, että olenko oikeasti kipeä vai pelkästään laiska.
Tuo kutsu puolustusvoimilta, se on jotenkin vähän raastavaakin... varsinkin lähtö sitten. En tiedä miten kauas Atte joutuu kotoaan, meillä kun mennään vähintään n. 300 km:n päähän. Minua kovasti riipaisi Villen lähtö, kun oikeastaan tiesin, ettei tuu enää kottiin takaisin. Meillä kutsuntakirjeen saikin vuorostaan Venla ;)
VastaaPoista