Junttirusketusta hankkimassa

Perheemme johtava rusketusasiantuntija, 16-vuotias tyttäremme, nimesi Peten rusketusrajat (selkeät rusketusrajat käsivarsissa ja muuten valkoista)junttirajoiksi (engl. farmer's tan). Pete yritti kyllä brändätä rusketusta uudelleen vähän paremmankuuloiseksi biker's taniksi, mutta ei mennyt läpi. Ihan hyvä niin, onhan niillä selkeä ero kun rusketusrajojen määrittelyihin tarkemmin tutustuu; toinen termi liittyy ammattiin ja toinen vapaa-aikaan. Tytär itse on juuri nytkin hankkimassa sitä täydellistä rusketusta makailemalla auringossa. Ja olen kyllä varoittanut ottamasta sitä liikaa.

Peten kanssa aloitimme aamun tänään Oittaalla uimalla nelisenkymmentä minuuttia, ja niin tuli sunnuntaista jo meljäs uintipäivä peräjälkeen:; torstaina uimme Märskyssä ja tänään, eilen ja toissapäivänä Oittaalla avovedessä. Tänään tuntui uinti jo tosi kivalta, varsinkin kun muistin ottaa mukaan ihoöljyä ja sain sen avulla tiukan märkkärin kunnolla paikalleen. Uintivauhti on meillä melko sama, mutta toinen meistä ei ui suoraan. Nyt pitäisi vaan tietää, kumpi. Kumpikaan ei tunnustanut, vaikka molemmat huomasimmekin, että yhtäkkiä välillämme olikin 10-15 metriä vaikka juuri hetkeä ennen uimme rinnakkain. Olen nyt ottanut tavaksi katsoa suuntaa joka kolmannella hengityksellä, ja se tuntuu sujuvan hyvin.

Uinnin ja pienen tankkaustauon jälkeen starttasimme pitkälle pyörälenkille. Tavoitteena oli ajaa useampi tunti lähellä kisavauhtia. Pete oli katsonut kivan reitin valmiiksi, mutta ihan ekalla en löytänyt oikeita teitä. Pete meni menojaan edellä, ja ajoi reilun tunnin pitempään muutenkin. Mäkien ja tuulien vuoksi kolmen ja puolen tunnin lenkin keskariksi jäi vähän alle 26 km/h. Melko hidasta siis. Kaikki toimi kyllä hyvin ja mukana oli riittävästi nestettä ja energiaa. Kolme pulloa (750 ml) sain tyhjäksi. Vartin välein join, joka 45. minuutti otin lisäksi geelin. Uusi pulloteline toimi hyvin, ja sain vauhdissa otettua täyden pullon tyhjentyneen tilalle. Pidin tyhjää pulloa suussa, otin satulan takaa täyden pullon ja laitoin sen telineeseen, ja sitten vielä laitoin sen tyhjän pullo suusta taakse. Oli helpompaa kuin luulinkaan. Matkan varrella ajoi Hartsakin vastaan. Joku kiukkuinen pakukuski tööttäsi Lepsämässä, ilmeisesti koska en ajanut kevyen liikenteen väylällä, ja yksi Viron kilvissä ollut auto tuli vastaan keskellä tietä. Muuten kampien pyörittämisen monotonisuuden katkaisivat vain säännölliset juoma- ja geelitauot ja satunnaiset pienet rullailut alamäessä.

Pyöräilyn jälkeen lukitsin pyörän auton katolle ja kävin juoksemassa puolisen tuntia Oittaan metsissä. Ostin lauantaina uudet lenkkarit, Brooks PureFlow't, ja ne tuntuivat mukavan pehmeiltä. Toivottavasti vasemman päkiän iho säilyy nyt ehjänä uusilla kengillä! Se olisi aika paha, jos vika olisikin jalassa eikä kengissä.

Väriä tarttui pintaan hellepäivän aikana, vaikka rasvaa laitettiinkin. Nyt kotisohvalla pötköttelee siis pari entistäkin juntimman näköistä kuntoiijatriathlonistia!