Toinen yritys maratonille

Elokuussa 2008 aloitin tämän blogin tavoitteena juosta 500 kilometriä ja arvioida sen jälkeen, olisiko juoksu minulle sopiva harrastus. Ilmoittauduin maratonkouluun ja pakotin Petenkin mukaan. Juoksin sen 500 kilsaa ja innostuin juoksemisesta. Tavoitteeksi asetin Helsinki City Marathonin 2009. Koko vuoden treenailin innokkaasti, mutta pari viikkoa ennen kisaa sain selkävaivoja, jotka myöhemmin paljastuivat välilevyn pullistumaksi. Maraton jäi silloin minulta juoksematta. Petri juoksi, ja kirjoitti siitä pienen tarinankin tähän blogiin.

Nyt nelisen vuotta myöhemmin on tullut hyvä hetki kokeilla uudelleen maratonia. Juoksutekniikkani ja keskivartalon lihakset ovat uskoakseni niin paljon paremmassa kunnossa, että selkä kestää maratonharjoittelun. Edelleen meinaan myös uida ja pyöräillä, ettei tämä touhu ihan yksitotiseksi menisi. Eilen ilmoittauduin Espoon rantamaratonille, joka juostaan 21.9.2013. Varsinkin maratonin loppupuoli on minulle hyvin tuttu, sillä olen juossut Rantapuolikkaan pari keraa ja asumme vain parin kilsan päässä kisakeskuksena toimivasta Otaniemen urheilukentästä. 

Viime vuoden rantapuolikkaalla sain hyvän kokemuksen jänisten kanssa juoksemisesta. Silloin alitin ensimmäisen kerran kaksi tuntia puolikkaalla. Rantamaratonilla jänikset pitävät yllä vauhtia aikatavoitteille 4:00, 4:15, 4:30, 4:45 ja 5:00. Olen alustavasti miettinyt, että menisin mukaan joko 4:30 tai 4:15 -ryhmään. Ehkä voisin aloittaa tuossa hitaammassa, jotta alun mäet menevät varmasti riittävän rauhallisesti. Lopun voin sitten juosta kovempaa, jos paukkuja riittää. Jos lähden jänisten matkaan, meinaan juosta siinä ihan heidän kantapäidensä tuntumassa, jotta vauhti on mahdollisimman tasaista.

Tankkauksen ajattelin tehdä samalla tavalla kuin ennen Joroisia. Kisoja edeltävät päivät syön ja juon normaalisti (hyvin), ja lisäksi torstaina juon aamu- ja iltapäivällä puoli litraa mehua, johon olen sekoittanut desin maltoa. Ihmeen helposti se juoma upposi viimeksi. Missään vaiheessa ei tullut liian täyttä oloa, ja kisassa kulki kivasti. Toivottavasti nyt käy samoin.

Mukaan kisaan otan geelejä, tarvittavat juomat nappaan kisan huoltopisteistä. Niitä näyttää olevan vajaan viiden kilsan välein. Muutamalla pitkällä lenkillä ennen maratonia ehdin vielä testailla eri geelejä ja niiden ottofrekvenssejä.

Kaitalammella

Olin ilmoittautunut tämänpäiväiseen Pitkäjärven yliuintiin, mutta koska vedessä oli vielä eilen runsaasti sinilevää, päätin jättää sen väliin. Ilmeisesti vesi olisi sittenkin ollut uintikelpoista, sillä yliuintiin osallistui 35 uimaria ja Metrossa oli siitä pieni juttukin.

Jotain piti kuitenkin täksi päiväksi keksiä, ja lähdin uimaan Kaitalammelle. Olen jo jonkun aikaa seuraillut Facebookissa Kaitalampi Open Water -ryhmän postauksia, ja menin nyt ensimmäistä kertaa mukaan porukkauinnille. Meitä oli kymmenisen innokasta lähdössä veteen klo 14:n maissa. Vesi oli 22-asteista, joten uin ilman märkäpukua. Ei tuntunut kylmältä vesi lainkaan, mutta kyllä Kaitalammessakin jotain pieniä vihreitä hippuja näkyi. Uimme lähes koko järven päästä päähän, yhteensä 2200 metriä. Porukassa oli todella kovia uimareita ja sitten meitä muita. Rannalla oli paljon porukkaa hellepäivää viettämässä ja mm. grillailemassa.

Siinä uidessamme merivartioston helikopteri lenteli todella matalalla järvenkin yllä etsiessään  sairaskohtauksen saanutta marjastajaa. Hänet löydettiin onneksi nopeasti ja lennätettiin Meilahteen saamaan hoitoa. Tämänkin luin Metrosta. Aavistuksen stressaavaa oli se helikopterin säksätys ja lentely ihan yläpuolella, ja erämaafiilis jäi tällä kertaa puuttumaan. Hienoa tietysti, että apu oli lähellä ja marjastaja löytyi. Taitavia ovat tähystäjät, kun löytävät metsästä juuri sen yhden apua tarvitsevan henkilön satojen muiden joukosta.

Kaitalampi on nimensä mukaisesti kaita.

Levää!

Minulla ei tälle viikolle ole ollut treeniohjelmaa, vaan olen mennyt mukaan melkein kaikkiin Peten treeneihin ja vähän soveltanut eli lyhentänyt tai keventänyt niitä oman mieleni mukaan. Enimmäkseen olemme uineet mökkijärvessä, mutta on mukana ollut muutama pyörälenkkikin.

Tänään oli tavoitteena noin 30 minuutin uinti, tunnin pyöräily ja juoksua päälle. Lähdimme heti aamusta Oittaalle ja peilityynen järven aikaansaamat päänsisäiset riemunkiljahdukset vaihtuivat nopeasti kolossaaliseen pettymykseen, kun huomasimme sinilevää olevan järvessä todella runsaasti.

Jipii - tyyni järvi!

Uisitko tässä?

Nyt tiedetään, mitä se mönjä on ruotsiksi ja englanniksikin.

Pienen pohdinnan jälkeen päätimme jättää uinnin väliin ja siirtyä samantien pyöräilemään. Ajelimme molemmat omaa vauhtiamme Klaukkalan suuntaan puolisen tuntia ja samaa reittiä takaisin. Hellettä oli.

Pyöräilyn jälkeen Pete juoksi Oittaalta kotiin, ja minä kiersin talvella hiihtämäni reilun neljän kilsan lenkin juosten. Pahimmat (eli melkein kaikki) ylämäet kävelin, kun syke nousi liian korkealle eli yli aerobisen kynnyksen. Hikistä  puuhaa, mutta onneksi Oittaan metsästä näyttävät puuttuvan ne inhottavat, hien paikalle houkuttelemat pikkukärpäset, joita Kettulan metsät ovat pullollaan.

Samalla hiellä kävin vielä hakemassa ensihuollossa olleen maastopyöräni Lauttasaaresta. Atte heitti minut sinne autollaan, ja tämä reissu olikin ensimmäiseni hänen kyydissään. Ihan mallikkaasti meni ajelu. Kotimatkalla kiertelin hiljaista vauhtia hiekkateitä, ja oli kyllä hienoa ajella taas maastopyörälläkin.

Tapiolassa.

Toivottavasti levätilanne Pitkäjärvessä on vähän parempi kuin tänään Oittaalla, vaikka ilmeisesti sielläkin on viime päivinä sinilevää havaittu. Pitkäjärven yliuinti alkaa uimarannalta huomenna sunnuntaina klo 13. Suunnitelma B voisi olla uinti Kaitalammella, jos Pitkäjärvi on uintikelvoton.

Mätäkuun juttu

Hiljaista on täällä mökillä, kun Peten kanssa kaksistaan ollaan. Tähän pitänee varmasti pikkuhiljaa tottua nyt, kun lapset (kai he ovat minulle lapsia aina) ottavat yhä enemmän vastuuta omasta elämästään. Atte sai maanantaina ajokortin, ja kiertelee nyt autollaan kavereiden mökkejä ympäri Suomenmaata. Tyttären hyvä ystävä taas on lähdössä vuodeksi Australiaan sunnuntaina, eikä häntä saa mikään lähtemään Espoosta nyt, kun aika ystävän kanssa käy vähiin.

Parin lepopäivän jälkeen kävimme eilen  Peten kanssa uimassa pienen lenkin. Vesin on jäähtynyt 18-asteiseksi, joten märkäpuvulla piti mennä. Vesi tuntui aika kylmältä, oma olo taas siltä, että  palautuminen on sujunut mukavasti. Ensi sunnuntaina klo 13 menemme Pitkäjärven yliuintiin. Viime vuonna asetin tavoitteeksi uida sen ilman märkäpukua. Jos ne luvatut helteet nyt jäävät kokonaan tulematta, taitaa olla siihen vähän liian viileää. Uimaan mennään joka tapauksessa, märkäpuvulla tai ilman.

Eilen vein maastopyörän ensihuoltoon. Se olikin yllättävän paljon painavampi kuin tri-pyöräni, ja jotenkin jännästi kellahti auton katolle kumolleen. Naapurin avustuksella sain pyörän nostettua telineeseen. Kattoon ei jäänyt mitään jälkiä, onneksi.

Hups!

Ihan kommelluksitta ei sujunut minulta myöskään Joroisille valmistautuminen. Pari senttiä nostettu satula hiersi ikävästi, ja hiertymäkohdassa tulehtui karvatuppi. Tulehduskohdasta pääsi ihon alle tuikitavallinen bakteeri stafylokokki aureus, joka aiheutti herkkään paikkaan paiseen. Paise taas hankaloitti merkittävästi satulassa istumista. Varsinkin kun juuri samassa paikassa oli hiertymän aiheuttanut sauma. Joroisten kisa alkoi mielessäni näyttää jo melkoiselta kärsimysnäytelmältä ainakin pyöräilyn osalta.

Keskiviikkona kävin lääkärissä, joka teki diagnoosin, tyhjensi paiseen osittain, laittoi näytteen viljelyyn ja määräsi 10 päivän antibioottikuurin. Mätäkuu on mätäkuu kuulemma ihan syystä. Antibiootti auttoikin heti kipuun.

Vielä oli ratkaistavana satula-asia ja siinä pelastavaksi tri-kollegaksi osoittautui taas kerran Jupis. Häneltä sain lainaan ISM Adamon Time Trial -satulan. Sillä ehdin ajaa torstaina kerran Bodominjärven ympäri. Pienellä riskillä jouduin lähtemään puolimatkalle uudella satulalla, mutta vanha satula olisi ollut paljon huonompi vaihtoehto. Vaikkei mitään muutoksia ennen kisaa pitäisikään tehdä, nyt oli pakko.

Minulla kävi hyvä tuuri. Joroisilla satula tuntui ihan hyvältä, etenkin silloin kun istuin niin edessä kuin pystyin. Säästyin hiertymiltä, eikä kipeä kohta tuntunut ollenkaan ajaessa tai muutenkaan kisan aikana. Nyt kokeilen satulaa vielä pari viikkoa, ja voi olla että ajelen samalla tai ainakin samanlaisella satulalla myös jatkossa. Vanhaa satulaa en enää tolpan päähän pistä, se on ihan varma. Varmistukseksi olen jo antanut satulan poiskin, varaosiksi.

Finntriathlon 20.7.2013 5:49:29

Olipa mahtavat kisat Joroisissa! Puolimatkan kisa (1,9 km uintia, 90 km pyöräilyä ja 21,1 km juoksua) oli tämän vuoden päätavoitteeni, ja niinpä viime viikko oli treenillisesti jo melko kevyt. Kisaa edeltävät treenit eivät minulla koskaan tunnu menevän erityisen hyvin, ja olokin on ihmeellinen, kun ei tule treenattua päivittän kuten yleensä. Pikkuhiljaa ajatukset siirtyvät kilpailuun, ja jännitys alkaa nousta. Minulla se ilmeni esimerkiksi päänsärkynä torstaina ja perjantaina.

Kisainfot, tavaroiden jättämiset yms. sujuivat perjantaina Joroisilla melkein kommelluksitta. Vain kerran meinasin hermostua, kun huomasin vasta pyörän katsastuksessa, että pyörään kiinnitettävä numerolappu oli unohtunut hotelliin. Olin tätä ennen pitänyt ainoana vahvuutenani kilpailijana sitä, että olen ajoissa paikalla ja kaikki tavarat ovat mukana. Sinne meni sekin vahvuus! Ajoin eestaas hotellille hakemaan numerolappua ja sain onneksi pyörän katsastettua ajoissa.

Lauataina sujuva meno jatkui. Ainoastaan Atte kävi verraamassa järvessä, me Peten kanssa olisimme joutuneet odottamaan omia lähtöjämme verryttelyuinnin jälkeen useita kymmeniä minuutteja ja jätimme sen siksi väliin. Yksi aamusta mieleen jäänyt tuokiokuva on se, kun huikkasimme Atelle tsempit hänen ollessaan jo lähtökarsinassa jännittämässä. Jännitti pojan puolesta vanhempana ja omakin kisa.

Kaikki ryhmät pääsivät ajallaan uimaan, ja toiseksi viimeisenä me kaikki yli 3-kymppiset naiset. Alussa oli vähän kontaktia, mutta sitten uin varmaan niin paljon vasemmalle, että oli jo rauhallisempaa. Järvessä oli melkoinen aallokko. Pahiten se tuntui takasuoralla. Se vaikeutti suunnistamista melko paljon, ja aina välillä huomasinkin olevani monta kymmeniä metrejä optimireitistä sivussa. Uin muutenkin herkästi liikaa vasemmalle, joten myötäpäivään kierrettävä reitti ei ole minulle ihan optimi. Matkavauhtia pistelin kuitenkin menemään, ja samalla sain vähän vettäkin juotua, tahattomasti tosin. 

Vaihdossa ihmettelin, kun yksi mies pötkötteli voipuneena maassa, noinkohan pääsi ollenkaan jatkamaan matkaa?

Uintiaika 0:40:51

T1 0:04:53

T1. Kuva Timo Kananoja

Vaihdossa laitoin kypärän päähän ja sukat ja kengät jalkaan. Irtohihat, hanskat ja tuuliliivin olin ottanut varalta mukaan, mutta päätin lopulta pärjätä ilman niitä. Pyöräilyssä olin saanut ohjeen pitää syke anaerobisen kynnyksen (161) alapuolella, ja siinä onnistuin tosi hyvin.  Ehkä jopa vähän liiankin hyvin, kun keskisyke oli vain 150. Pyörän nopeusmittari ei toiminut, mutta sykemittariin olin laittanut automaattikierroksesi 5 kilsaa ja olin vauhtiin tyytyväinen, kun siihen useimmiten meni alle 10 minuuttia. Ja kun vielä tuntui hyvältä, en lähtenyt repimään. Olenko jo sanonut, että tykkään olla mukavuusalueella?

Lähes koko matkan ajoin 10 metriä edelläajavan takana. Sitä ihmettelin, kuinka moni lopetti polkemisen alamäessä, niissä oli kiva ohitella. Pyöräilyn aikana join suunnitellusti vajaat kolme pulloa urheilujuomaa. Mukana oli myös geelejä ja vaihdoin yhden tyhjentyneen pullon vesipulloon, mutta en sitten lopulta sitä tai niitä geelejä tarvinnutkaan. Aikaa varmaan säästyi hieman, kun ei tarvinnut räpeltää geelipussien kanssa. Kerran laitoin huulirasvaa, olen siitä vähän riippuvainen.

Pyöräaika 2:55:08
T2 0:05:18

Pyörällä. Kuva Timo Kananoja.

Toisessa vaihdossa vein pyörän telineeseen ja juoksin sisään Urheilutaloon vaihtamaan lenkkarit alle. Otin mukaan myös Spibeltin, johon olin laittanut neljä geeliä ja toisen purkin huulirasvaa. Kuivat sukatkin pussissa olisi ollut, mutta en vaihtanut niitä.

Juoksu tuntui heti alusta asti tosi hyvältä, ja vauhtikin oli ekoilla kilsoilla minulle kovaa (alle 5:30 min/km). Pari ensimmäistä kierrosta meni tosi mukavan tuntuisesti, kolmannella kierroksella alkoivat jalat vähän painaa. Ohitin silloin jo viimeisellä kierroksella olevan Aten, jolla juoksu näytti olevan jo melko vaikeaa. Tunsin, että rakkoa pukkaa taas päkiän reunaan, tosin nyt vähän eri paikkaan kuin HCR:llä.  Viimeisen kierroksen menin sisulla, ja yksi minut ohittanut seurakaveri oli Petelle sanonutkin, että minulla oli "tappajan katse". Toivottavasti ei kuitenkaan ihan niin pelottava, mutta keskittynyt olin. En viimeisellä stadionkierroksella ennen maalia kuullut edes omien miesteni kannustushuutoja.

Juoksussakin energiat riittivät hyvin loppuun saakka. Vessahätä vaivasi hieman alkukierroksilla, mutta ei niin pahasti, että olisi ollut pakko pysähtyä. Vähitellen se hävisi, eikä haitannut juoksua lopulta yhtään. Geelit nappasin toisella ja neljännellä kierroksella, ja taas täytyy kehua neljännellä kierroksella ottamaani GU:n Espresso Love -geeliä. Siinä on hyvä maku ja tujusti tuota ihanaa sallittua piristettä, kofeiinia. Olin oikein odottanut, että koska saan ottaa sen. Varmaan olin psyykannut itseni niin, että se avulla juoksu kulkee sitten sen viimeisenkin kierroksen. Ja niin kulkikin. Vain kaksi km-aikaa alkoi kutosella (6:00 ja 6:08).

Juoksu 2:03:21
Loppuaika 5:49:29
Sijoitus N45-49 9/25

Kisan jälkeen oli tosi kiva piipahtaa elpymisteltassa ja käydä sen jälkeen kylmässä suihkussa. Kamojen keräilyn jälkeen jäimme odottelemaan palkintojenjakoa. Aten sarjassa (M18-19) oli nimittäin vain kaksi osallistujaa, ja etukäteen oli jo tiedossa että mitali tulee jos maaliin pääsee. Aten loppuaika oli 5:42:59.

SM-mitalistit, M18-19

Pete sijoittui loppuajalla 5:14:25 sarjassaan M45-49 sijalle 40/107. Hänellä alkavat ajatukset  siirtyillä jo seuraavaan koitokseen eli Kalmarin Ironman-kisaan, joka järjestetään vajaan kuukauden kuluttua 17.8. Minä pääsen sinne mukaan huoltajaksi. Ensimmäinen Ironman-kisa on varmasti kiva kokemus, vaikkapa vain katsomon puolelta.

Nappiin meni siis kisa meiltä kaikilta, minulta jopa yläkanttiin. Suuri kiitos tästä kuuluu Jupikselle, jonka suunnittelemia harjoitusohjelmia olemme säntillisesti noudattaneet jo toista vuotta. Treenit on ollut helppo sovittaa arkeen, ja meillä on aika kiva tiimi kasassa. Nousujohteisesti on treenattu ja kisailtukin, kiva nähdä mihin tämä kaikki vielä johtaa.


Loppuun vielä yksi kehu ja kiitos: Joroisten henki oli taas hieno, ja tunsin sen! Parhaat kiitokset kisan järjestäjille, vapaaehtoisille, kanssakisaajille ja hurjasti kannustaneille uusille ja vanhoille tutuille!

Lomailua

Olemme mökkeilleet jo vajaan viikon Varsinais-Suomessa. Tyttären kanssa olemme maalanneet aitan katon alaosat ja verholaudat valkoisiksi, vielä pitäisi terassi maalata mustaksi ja sitten on taas siistin näköistä pari vuotta. Itse mökki valmistui vuonna 2002, ja ylläpitohommia alkaa nyt parin helpon vuoden jälkeen olla: etelän puolella hirsistä on alkanut maali hilseillä, antenni ei on rikki eivätkä kanavanippu B:n kanavat (MTV3, SubTV, Nelonen, Liv) näy, joku kaivon pumppukin on rikki ja siksi pesukoneen vedensaanti kestää ja kestää. Jääkaapin palaneen lampun sentään saimme itse vaihdettua. Koko ajan pitää jotain puuhailla, että paikat pysyisivät edes entisellään. Osan hommista voi onneksi ulkoistaa. Ei me ainakaan niitä antennijuttuja osata itse tehdä eikä kaivon pumppujakaan korjailla. Paitsi ehkä Pete.

Mökkiä suojatessa tuli kyllä vähän ikävä vanhaa broadsheet-kokoista Hesaria. Olisi selvitty vähemmällä teipillä.

Haalistunut valkoinen, ei menisi enää edes "tanskalaistyylisen huolettomasta".

Treenit ovat sujuneet vaihtelevasti. Lauantaina ajoimme viimeisen pitemmän pyörälenkin ennen Joroista. Reitti oli se meille tuttu Suomusjärvi-Kisko-Karjalohja-Sammatti, pituudeltaan 70 kilsaa. Tällä kertaa Fiskarsissa oli samaan aikaan antiikkimarkkinat, ja siksi liikennettä oli jonkun verran. Uusi ajoasento tuntui vähän erilaiselta käsissä ja satulan tietämillä, mutta jalat pyörivät hyvin.

Sunnuntaina kävin juoksemassa vetoja. Alku meni kyllä ihan hyvin, mutta loppua kohden vauhti hyytyi. Jälkiviisaana ajattelin, että olisi varmaan pitänyt edellispäivänä syödä ja varsinkin juoda paremmin. Lievää nestehukkaa epäilen jaksamattomuuden syyksi.  Illan uinti tehtiin mökkijärvessä ilman märkäpukuja. Se on vaan niin paljon kivempaa.

Tänään kävimme ajamassa pyörällä lyhyitä vetoja. Huomaamattani tein niitä pari enemmän kuin oli tarkoitus, toivottavasti ei niiden takia ole sitten koko lauantain kisa pilalla! Olin kerran aikaisemminkin ajanut vastaavan treenin, ja silloin vetoja piti tehdä viisi, ja tänään ohjelmassa oli kolme. Siitä se sekaannus varmaan johtui. Tässä pysähdyin tsekkaamaan oikean vetojen määrän puhelimesta, kun päässä oli vihdoinkin alkanut vähän raksuttaa:

Viisi vai kolme: kolme!

Siirrän suunnitellut treenit aina Outlookin kalenteriin, josta ne löytyvät tarvittaessa siis myös tien päällä.

Joroisille on luvattu aika viileää keliä. Tällä hetkellä Forecan ennusteen mukaan lämpötila on lauantaina 18 astetta, tuulta 5 m/s ja sadetta 83 %:n todennäköisyydellä. Tämänpäiväisen lenki olosuhteet olivat melkein samat: +15 astetta (lähtiessä), tuulta 6 m/s ja aurinkoista. Kylmä ei tullut, kun ajelin lyhyillä hihoilla ja shortseilla. Sade olisi tietysti voinut kaiken muuttaa. Jos Joroisilla on alle 16 astetta lämmintä, laitan sukat jalkaan jo ekassa vaihdossa ja jos sataa lisään varustukseen ainakin irtohihat, ehkä myös tuuliliivin.

Geeliostoksille pitäisi vielä loppuviikosta ehtiä, muuten alkaa kaikki olla kisaa varten valmista.

Rykäsy

Viime tiistaina oli Heltri Cupin toinen Rykäsy tänä vuonna, jossa matkana olivat noin 700 m uinti, 20 km pyöräily ja 5,4 km juoksu. Osallistujia oli yli sata, taisi olla ennätysmäärä. Tänä vuonna lähtö on ollut laiturin kupeesta niin, että laiturista on pitänyt pitää kiinni toisella kädellä. Ruuhkaa riitti heti lähdön jälkeen ensimmäiselle poijulle; käsiä, jalkoja edessä takana ja sivulla ja melko paljon kontaktia kaiken kaikkiaan. Kohtuullisesti siitä selvittiin, ja ensimmäisen poijuviritelmän jälkeen mahtui onneksi uimaan vähän paremmin. Yritin kuitenkin pitää mielessä, että sprinttikisassa ollaan, ettei uinti menisi ihan polskutteluksi kuten minulla helposti käy. Rantauduin ajassa 0:13:36.

Pyörällä kierrettiin Kuusijärvi kahdesti. Harmikseni olin unohtanut laittaa sykemittarin päälle uinnin alussa, ja sähläsin sitten sen kanssa myös pyöräilyn alussa niin, että sain sykkeet näkyviin. En vaan siinäkäään tohinassa tajunnut laittaa sitä mittaria oikeasti päälle eli aloittaa harjoitusta. Mitään dataa ei jäänyt tästä tempoilusta talteen.  Jo ennen kisaa olin (tyhmästi) päättänyt ottaa geelin toisen pyöräkierroksen lopussa. Ajattelin Sääksin kokemuksen jälkeen, että tarvitsen vähän lisäenergiaa jaksaakseni juosta kovempaa. Siellä juoksuvauhti lässähti parin kilsan jälkeen. Hiljensin siis vauhtia saadakseni geelipakkauksen auki ja saadakseni sen syötyä. Puolisen minuuttia siinä kaikkinensa varmaankin menetin. Pyöräaika 0:41:53.

Juoksuvaihdossa oli Pete paikalla kannustamassa ja kuvaamassa.

Sukat jalkaan ja juoksuun.

Vähän oli taas vaikeaa saada sukat jalkaan kosteisiin jalkoihin, mutta pakko oli ne laittaa kun eivät edellisetkään hiertymät ole kunnolla parantuneet. Parinsadan metrin juoksun jälkeen alkoi kylkeen pistää ja piti vähän himmata vauhtia. Mokoma geeli ei varmaankaan lähtenyt imeytymään kunnolla, kun sykkeet olivat korkealla! Pitelin kylkeä ja keskityin hengittämään, ja jonkun aikaa juostuani pistos onneksi kaikkosi. Rykäsyn juoksuosuutta on hieman muutettu viime vuodesta, ja aika pitkältä se tuntui. Pistoksen jälkeen sain kyllä sykkeen pysymään ihan hyvin tavoitelukemissa. Juoksuaika 0:29:32.

Sprintin loppuaika oli 1:25:01, ja harmikseni jäin vähän joka osuudella viime vuotisista noteerauksistani. Ja kun ei tullut enkkoja, tuli ainakin lisää kokemusta!

Maalissa. Minulla on vahvuudet ajolaseissa, siksi juoksenkin ne päässä.

Kauden viimeinen Rykäsy on 6.8., täytyypä siellä yrittää kisata vähän paremmalla taktiikalla ja kokeilla josko saisin parannettua aikaa tämänviikkoisesta ja ehkä viime vuodestakin. Jos ei, pitänee varmaan tyytyä hidastamaan hidastumista. Sekin on ihan hyvä tavoite.

Nyt on enää reilu viikko kauden pääkisaan, Joroisten puolimatkaan. Treenit ovat sujuneet hyvin, ja nyt toivon vain pysyväni tämän viikon terveenä, jotta olisin parhaassa mahdollisessa iskussa 20.7. Rykäsyn jälkeen kävin keskiviikkona ajamassa 90 minuuttia pyörällä, ja tänään juoksin reilun puoli tuntia. Vielä huomenna on vähän pitempi pyörälenkki, ja sitten vaan herkistellään. Toivottavasti se onnistuu yhtä hyvin kuin ennen Kiskon kisaa.

Olin käynyt juuri ennen Rykäsyä säädättämässä ajoasentoani. Satula on kolmisen senttiä ylempänä ja muutaman sentin edempänä kuin aikaisemmin. Lisäksi sen nokkaa laskettiin hieman. Myös aika-ajotankoja nostettiin vähän pystympään ja laitettiin hieman leveämmälle. Asento tuntui ihan hyvältä, ja lonkan kulma on nyt paljon parempi kuin aikaisemmin. Aika isoja muutoksia, onneksi on edes viikko aikaa tottua niihin. Satula alkaa kyllä edelleen painaa, mutta sille ei taida nyt ennen Joroista voida enää mitään.

Uintituristina Satakunnassa

Olimme äitini ja hänen miehensä vieraana Harjavallassa pari päivää. Saimme ohjelmaan mahdutettua mukavasti myös uintia, kun kyläpaikka oli hienolla paikalla Kokemäenjoen varrella Harjavallan voimalaitoksen alapuolella ja Yyterikin lyhyen automatkan päässä.

Sunnuntai-iltana uimme Kokemäenjoessa. Lammaistenlahdessa on kiva pieni hiekkapohjainen uimaranta, jonne laskeudutaan jyrkkiä portaita pitkin. Vesi oli mukavan lämmintä, mutta ilmeisesti virtauksista johtuen siinä oli myös tosi kylmiä kohtia. Uimarannan kohdalla on pieni saari, mutta veden paikoittaisesta kylmyydestä johtuen emme lähteneet sitä kiertämään. Uimme nimittäin luomuna, ilman märkäpukuja.

Lammaistenlahti

Eilen maanantaina kävimme Yyterissä, minä ensimmäistä kertaa ikinä. Olipa ihana ranta, ihan kuin Maspalomasissa tai Pärnussa! Lämpöä oli kuitenkin vain 17 astetta, ja tuuli tosi kovaa. Muun porukan odotellessa rannalla kävimme Peten kanssa uimassa. Ranta on tosi matala, aika pitkälle piti kävellä ennenkuin pääsimme uimaan. Vesi tuntui lämpimältä ja aallokkoa oli juuri sopivasti, kun siitä tuli vähän vastusta ja piti muistaa pitää suu kiinni suunnistaessa. Tämäkin oli sellainen fiilistelyuinti vaan, pelkillä uikkareilla. Takaisin rantaan kahlatessa ehti tulla kylmä ja iho mennä kananlihalle, kun oli niin kova tuuli.

Yyterissä

Palauttelua

Kiskon kisan jälkeen on treenirintamalla ollut vähän rauhallisempaa. Huomenna on onneksi ohjelmassa jo kolmen tunnin pyörälenkki. Kuluneella viikolla on autossa istuessa tullut jo monta kertaa mieleen, että voi kun olisinkin pyöräilemässä näitä samoja teitä. Viimeisimmällä mökkireissulla meillä ei tosin ollut pyöriä edes mukana. Se olikin hyvä, sillä saimme kattotelinessä vietyä vanhat, toimivat mutta julmetun painavat maastopyörät Fidan lähetystorille. Meillä ei ollut niille pyörille enää mitään käyttöä, veivät vaan turhaa tilaa varastossa. Nyt kun on tottunut ajamaan vähän paremmilla pyörillä, ei haluttaisi ajella huonommilla yhtään edes mökillä.

Pikkuhiljaa ajatukset alkavat siirtyä Joroisten kisaan, johon on enää vajaat kaksi viikkoa. En ole asettanut itselleni Joroisiin aikatavoitetta, vaan pyrin pääsemään maaliin kohtuullisissa voimissa. Uinti tuskin on mikään ongelma, pyörällä täytyy tarkkailla sykettä ja juoksussa sitten pistää kaikki peliin. Hyvillä mielin olen kisaan lähdössä, onhan tässä jo useampi vuosi treenailtu ja lyhyemmillä matkoilla kisattukin. Kisakalenterissa on Joroisten jälkeen enää Espoon Rantamaraton syyskuun loppupuolella. Joku tri-kisa voisi vielä elokuulle mahtua, jos intoa vielä Joroisten jälkeen riittää.

Tämä kesä on meille vähän erilainen, kun laps nuorilla on niin paljon omaa ohjelmaa että heitä on vaikea houkutella mukaan mökille. Reissaamme siis aika paljon kodin ja mökin väliä, kun emme halua jättää heitä moneksi yöksi kahdestaan kaupunkiin. On aika iso muutos olla lomalla kahdestaan, kun aikaisempina vuosina suuri osa lomasta on mennyt vähintään neljän ja usemmiten seitsemän hengen porukassa, kun siskonikin perhe on usein kesäisin ollut Suomessa vieraanamme.

Tänään kävimme juoksemassa vetoja Otaniemen kentällä. Vetojen jälkeen hölköttelin nelisensataa metriä jalkapallokentän laidan nurmikolla ilman kenkiä. Tuntui mahtavalta jalkapohjissa ja ymmärtääkseni tekee hyvää jalkapohjan lihaksille. Lopuksi innostuin kokeilemaan, vieläkö pysyn käsilläni pystyssä. Onnistuihan se, mutta aika lyhyen aikaa. Ei ole tasapaino enää entisensä.

Myydään märkäpuku -myyty!

Aten pari kesää uitu märkäpuku on nyt myynnissä. Puku on Blueseventy Fusion, koko SMT (Small Tall). Se on hyvässä kunnossa, ja sopii varmasti hyvin esim. aloittelijan ensimmäiseksi puvuksi. Jos kiinnostuit, lue ilmoitukseni Heltrin nettisivuilta ja ota yhteyttä.