Muistoja ja suunnitelmia

Olen töissä mukana yhdessä innovaatioprojektissa, ja sen yhteydessä olemme listanneet monenlaisia start-up -yrityksiä. Yksi johon voisi  jopa olla valmis sijoittamaan (ainakin virtuaalisesti) on Memoto. Se on pienenpieni vaatteisiin kiinnitettävä automaattinen kamera, joka ottaa pari kuvaa minuutissa. Olisipa ollut mahtavaa, jos minulla olisi ollut tuollainen viikko sitten ekalla maratonilla! Nyt olisi selattavana satoja kuvia tasaisesti koko matkalta. Niitä katsellessa olisi varmasti helppo muistella juoksun eri vaiheita. Joltain pyörälenkiltäkin saisi varmaan ihan mahtavia kuvia. Uimaan sitä ei ehkä voisi ottaa, koska se on vain "säänkestävä". Vielä en ole tilausta sisään laittanut, mutta harkinnassa on.

Olen palannut maratonin jälkeen normaaliin viikkorytmiin liikunnoissa. Niinpä torstaina kävin Pirkkolassa seuran uintitreeneissä ja eilen kuntopiirissä. Kuntopiiri tuntui kropassa vielä aamullakin, kun lähdimme Peten kanssa Märskyyn uimaan. Meillä kävi hyvä tuuri, kun ehdimme Märskyssä uida hyvän treenin omalla radalla kahdestaan ennenkuin siellä alkoi uintikisat.

Nyt tuntuu siltä, etten sittenkään lähde Vantaalle juoksemaan puolikasta. Ehkä on jo hyvä aika vähän chillata ja antaa kropan levätä kesän ja syksyn treenailujen ja kisojen jälkeen. Kannustamaan lähden tietenkin, kun Pete osallistuu maratonille ja Atte puolikkaalle. Taitaa siellä jotain muitakin tuttuja olla juoksemassa, joten otan IM-lehmänkellon ja kameran mukaan.

Ensi lauantaina lähdemme pyöräillen kiertämään Reitti 2000:a. Lähtö on klo 8:00 Laakson ratsastuskentän vierestä. Tervetuloa mukaan! Tällä hetkellä meitä on kasassa pieni viiden hengen porukka ja mukaan siis mahtuu. Koko päivä kannattaa hommaan varata ja pyörään laittaa valot eteen ja taakse jos pimeä yllättää. Hyvät eväät ovat myös varmasti tarpeen.

Omaan maastopyörään ostin jo Wigglestä uuden satulalaukun ja takavalon. Satulalaukkuun mahtuu nipinnapin vararengas, pieni Parktool-työkalu ja rengasrauta. Tässä kuva uudesta systeemistä:

Jaksaa jaksaa!

Kroppa alkaa olla jo ihan hyvin toipunut maratonista. Ainakin pääsen sujuvasti portaita myös alaspäin. Sunnuntaina se oli vielä melkoisen hankalaa. Sunnuntaina kävimme pienellä porukalla uimassa Oittaalla todennäköisesti viimeisen kerran tänä syksynä. Mukana olleen seurakaverin kanssa uimme vain 17 minuuttia, kun Atte ja Pete polskuttelivat puolisen tuntia. Vesi tuntui aluksi melko viileältä, mutta ihan hyvin siinä tarkeni uida. Hengitys ei vielä salpautunut, ehkä joskus on tullut uitua hieman kylmemmässäkin vedessä.

Uinnin jälkeen saunoimme ja söimme lounasta. Aikaisemmin en ollut Oittaalla saunassa käynytkään. Tilat olivat siistit ja tilavat, ja ihan yksin olin naisten saunassa.  Ehkäpä ensi kesänäkin voisin joskus avovesiuinnin jälkeen käydä saunassa ja suihkussa jo Oittaalla. Lounaasta ei paljon lauluja laulella, mutta ihan kelpo lihapullat ja perunat söimme. Jälkkäriksi oli pullavanukasta.

Maanantaina kävin tutulla fysioterapeutilla hierottavana. Jännästi tuntui selässä, kun hän käsitteli pohkeiden ja reisien kalvorakenteita. Pari pikkujumiakin löytyi, vaikka jalat olivatkin jo kuulemma hyvin palautuneet. Ihmeellistä kyllä, kummassakaan jalassa ei ole rakon rakkoa ja kaikki kynnetkin ovat ihan normiväriset. Uudet Newtonit ovat osoittautuneet loisto-ostokseksi.

Vähän on mielessä alkanut kutkutella Vantaan puolikas parin viikon kuluttua (13.10.), niin hienot fiilikset jäivät lauantain maratonista. Ehkä nipin napin ehtisin palautua riittävän hyvin siihen mennessä. Tosin reilun viikon päästä lauantaina olemme lähdössä ajamaan Reitti 2000:a. Viime vuonna porukalla meni siihen ovelta ovelle taukoineen lähes 12 tuntia, kun maasto oli kokolailla märkää. Ainakin nyt metsässä on melko paljon kuivempaa, mutta on tuossa silti yli 110 kilsaa poljettavaa. Tuon "sankaritreenin" jälkeen palautumisaikaa puolikkaalle jäisi vain viikko, eikä se ehkä ole tarpeeksi. Saa nähdä.

Rantamaraton 2013 4:18:27

Tähän päivään asti noudatin maratonsuunnitelmaa pilkulleen. Torstaina uintitreeneissä tosin kuulin, että vähän vahvempaakin maltojuomaa olisin voinut juoda. Vähän huolestuin ja kävin ostamassa ison pussin lakuja illaksi. Eilen perjantain istuin autossa reilut kolme tuntia kun vein tyttären ystävineen Perniöön ponileirille. Kotimatkalle kävin ostamassa pienen pussin Ässä-mixejä, ettei maraton-onnistuminen ainakaan hiilarien vähyydestä jäisi kiinni. Vähän siinä ajaessa selkä kipeytyi, mutta oli tosi kivaa ajella kesän pyöräilyreittejä. Ajamisen iloa!

Eilen nukahdin yhtä helposti ja nopeasti kuin yleensäkin. Tänään heräsin vähän kahdeksan jälkeen.  Aamulla jatkoin suunnitelmani toteuttamista ja söin puuroa ja parin tunnin päästä siitä banaanin. Puolen päivän maissa ajoimme Peten kanssa pyörillä Otaniemeen. Ehdimme vähän pyörähtää expossa ja tapailla kavereita, kunnes olikin jo aika alkaa etsiä oikeaa lähtöpaikkaa.

Expossa

Lähdin ystävän kanssa liikkeelle 4:15 jänisten takaa. Muutaman kilsan jälkeen huomasin, että syke on aavistuksen liian korkealla ja jättäydyin jänisten vauhdista. Pian löytyikin uutta sopivavauhtista juoksuseuraa parista miehestä, joista toinen oli kesällä ollut Joroisten puolikkaallakin. Hänen kanssaan juoksin ja juttelin yli puolimatkan, kunnes tiemme erosivat jollain huoltopisteellä. Juoksuseurani osasi hyvin varoittaa pahimmista Kivenlahden ylämäistä, jotka kävelimme reippaasti ylös. Jyrkkiä olivat.

Sykemittarin sykemittaus pätki välillä, mutta yritin pitää tasaista vauhtia yllä. Olin teipannut energiasuunnitelmani kädessä pitämääni juomapulloon. Etukäteen päättämissäni kohdissa otin kaikki geelit ja juomat mitä piti. Vessahätää ei tullut onneksi missään vaiheessa, eikä myöskään mitään pistoksia missään. Välillä polvissa alkoi tosin vähän matka tuntua, samoin jalkapohjissa.

Kolmenkympin jälkeen Matinkylän rantakahvilan kieppeillä näin Petrin ensimmäistä kertaa. Hän oli alkumatkani aikana ollut huoltamassa puolimaratonin juossutta Attea. Oli tosi kiva nähdä hänet, ja vähän tuulettelinkin siinä. Luullakseni juoksin aika tasaista vauhtia Matinkylästä Haukilahteen ja sieltä Westendin kautta Karhusaareen. Westendissä ihmettelin parin juoksijan kanssa laskeutuvaa helikopteria, kunnes näimme maassa makaavan juoksijan auttajineen. Myöhemmin kuulin, että Atte oli juossut kymmenisen metriä hänen perässään ja nähnyt kaatumisen. Toivottavasti tilanne ei ollut niin paha miltä se näytti. Vaikka luulenpa että oli se.

Tuuletus alkamassa Matinkylässä.

Karhusaaresssa olin jo tosi tutuissa lenkkimaisemissa, ja tunsin hyvin loppureitin maaliin. Yritin hieman kiristää vauhtia viimeisen huoltopisteen jälkeen,  ja juoksu tuntui edelleen tosi hyvältä. Tiesin, että edessä on vielä yksi melko jyrkkä ja pitkä mäki, mutta sekin nousi ihan kivasti. Koko ajan ohittelin porukkaa, tosin suurin osa taisi olla puolikkaan juoksijoita. Petrin näin toisen kerran Otaniemen urheilukentän laidalla reilut parisataa metriä ennen maalia ja sitten annoin vain mennä. Maalissa kello näytti bruttoaikaa 4:19. Nettoaikani oli vähän parempi, 4:18:27. Ensimmäisen puolikkaan aika oli 2:09:27, joten nyt onnistui myös se negatiivisen splitin juokseminen (toinen puolikas ensimmäistä vauhdikkaammin).

Maalissa.

Maalin jälkeen näin taas lisää tuttuja, jotka tietysti kyselivät miten meni. Miksi vastasin vain kertomalla loppuajan enkä muistanut sanoa, että olipa kertakaikkiaan mahtava juoksu? Tämänpäiväinen maraton oli minulle niin paljon enemmän kuin vain loppuaika. Kaikki meni ennen kisaa ja sen aikana ihan yläkanttiin. Oli upeaa saada juosta maraton viiden vuoden treenailun jälkeen, tavata mukavia uusia ja vanhoja tuttuja ja nauttia kotikaupungin meri- ja metsämaisemista. iPodin olin ladannut ja ostanut vielä aamulla uusia tsemppibiisejäkin, mutta missään vaiheessa en kaivannut jytkettä korviini. Oli hyvä vain kuunnella omaa hengitystä, tossujen ääniä hiekkapoluilla ja ajoittain kovaäänistäkin kannustusta. Ihan zen-fiilis!

Ropinaa

Aika monta viikkoa sainkin ajella työmatkoja pyörällä mukavassa kelissä auringon paistaessa, vaan tänään tuli vettä kotiinlähtiessä. Ei nyt mitään kamalaa rankkasadetta, mutta sen verran kumminkin, että oli helppo löytää puheenaihe työpaikan hississä toisen pyöräilijän kanssa, kun nousimme pyörien kanssa autohallista katutasolle. Lähdettyäni ajamaan harmittelin vähän lokasuojien puuttumista. Selkä oli märkä Finlandia-talon kulmalla parin-kolmensadan metrin ajon jälkeen.

Aamulla hampaita harjatessani olin kyllä normaaliin tapaan tsekannut sään kännykkään lataamastani IS Supersää -palvelusta, ja muistaakseni siellä lupailtiinkin iltapäiväksi sadetta. Jotenkin aamulla vaan oli olevinaan niin kiire polkemaan, etten "ehtinyt" jäädä virittelemään lokasuojia pyörään. Vähään aikaan en ole ehtinyt pumppailla maastopyörän renkaitakaan, varmaan pitäisi ne ilmanpaineetkin tsekata. Ehkä sitten huomenna. Pyörän pesemisestä rapalenkin jälkeen en sentään lipsunut, vaan pääsen huomennakin matkaan puhtaalla pyörällä.

Tytär pitää edelleen kiinni omasta lajistaan, eikä ole pätkääkään kiinnostunut triahtlonista. Niinpä välillä joudun minulle outoihin paikkoihin, kuten tänään ratsastustarvikekauppaan kun haussa oli uusi turvaliivi. Ei ollut onnea etsinnöissä, vaan homma jatkuu vielä huomenna. Nykyinen liivi on ostettu muutama vuosi sitten superhalvalla Decathlonista, eikä se oikein sovi kunnolla. Ei se tietenkään mikään yllätys ole, ettei halvalla saa hyvää, mutta uuden harkinnalla on kiire koska jo ensi viikonloppuna tyttärellä on esteleiri Perniössä. Kotimatkalla kysyin häneltä, että olisiko hän tullut katsomaan Rantamaratonia, jos olisi viikonlopun kotona. Vastaukseksi sain välttelevän "noooh"-lausahduksen. Tulkitsin sen niin, ettei mikään olisi saanut häntä pysymään poissa reitin varrelta ja että hän olisi villisti kilkuttanut lehmänkelloa aina äitinsä nähdessään.

Viimeistelyä

Työmatkapyöräilyjen lisäksi kävin tällä viikolla kolme kertaa juoksemassa, kerran uimassa ja kuntopiirissä. Tiistaina ohjelmassa oli kevyt lenkki, ja sen juoksin kodin lähimaisemissa golfkentän ympäri. Lopussa oli vielä reilu kilsa pitkospuitakin, ja vauhti pysyi siinä tasapainoillessa ihan helposti aisoissa.

Keskiviikkona vuorossa oli vauhtileikittelyä, ja lähdin Petrin seuraksi Leppävaaran urheilukentälle. Ajoimme sinne pyörillä, matkaa taitaa olla aika tarkkaan samat kolmisen kilsaa kuin Otaniemenkin kentälle. Treeni olisi tietysti ollut helppo tehdä myös Leppävaaran mäkisillä hiekkateillä, mutta onnistui sen kentälläkin. Keksin juosta pienen vauhtipyramidin: 100-200-300-300-200-100 metriä reipasta ja aina väliin 400 m lönköttelyä. Helpompi oli juosta, kun oli suunnitelma ja rytmi tekemiselle.

Pyörät lukittiin aitaan.

Torstaina kävin Heltrin uimavuorolla Pirkkolassa. Tunti ja vartti uitiin, yhteensä reilut kolme kilsaa tekniikkatreeniä, myös hengitysharjoituksia. Tehtiin mm. delffareita ja vaparin potkuja, uitiin kädet nyrkissä ja erilailla hengittäen (3-2, 4-2, 4-3). Uinti ei tuntunut mitenkään erityisen kevyeltä, mutta kivaa se on aina. Nykyään pääsen torstain uintitreeneihin aina Aten kyydissä, joka mielellään ajelee meidän perheen ykkösautolla aina kun mahdollista.

Perjantaina oli sitten kuntopiiri. Siellä oli taas melkein kolmekymmentä osallistujaa, ja nyt tehtiin kiertoharjoittelua. 29 liikettä, jokaista 30 sekkaa ja vaihtoon 7 sek. Kaksi kierrosta mentiin, ja loppuun vielä selkä- ja vatsalihasliikkeitä 30 sekunnin jaksoissa. Liikkeiden välit oltiin lankussa. Ei mikään erityisen kevyt treeni, ja siksi pidinkin lauantaina lepopäivän. Vähän ajateltiin Peten kanssa mennä uimaan Seurasaareen, mutta ei sitten tullut lähdettyä kun molempia vähän väsytti.

Tänään aamupäivällä kävin fiilistelemässä Otaniemen kentällä. Verran jälkeen tein juoksutekniikkatreenejä 3x20 m kutakin liikettä:

• polvennostokävely päkiöillä
• juoksu kantapäät pakaraan
• juoksu kädet ylhäällä
• polvennostojuoksu
• yhden jalan hyppelyt, kantapää pakaraan
• taaksepäin juoksu
• ristiaskeljuoksu
• hyppelyt polvi eteen, sivulle, eteen jalkaa vaihtaen
• juoksua joka 3. askel pakaraan

Tekniikkatreenin jälkeen juoksin 4x400 m reipasta vauhtia kävelypalautuksella. Eka kierros meni liian hitaasti, kolme seuraavaa liian kovaa. On se vaikeeta juosta tasaista vauhtia! 

Pois lähtiessä nappasin vielä kuvan kentän laidalla olleesta Rantamaratonin mainoksesta. Tuon banderollin näen uudelleen ensi lauantaina, kun matkaa maaliin on jäljellä reilut 400 metriä. Sitä odotellessa.

Tästä alkaa loppukiri!

Maraton mielessä

Ensimmäisen kerran ilmoittauduin maratonille vuonna 2009. Silloin olin harjoitellut juoksemista vuoden maratonkoulussa. Paria viikkoa ennen kisaa tuli selkäongelmia, enkä lopulta päässyt lainkaan starttaamaan. Se kyllä harmitti, kun ajattelin olevani elämäni kunnossa ja olin koko vuoden treenaillut yhtä tapahtumaa silmälläpitäen. Onneksi vielä saman syksyn aikana keksin triahtlonin, ja sen myötä ilmoittauduin vapaauinnin tekniikkakurssille.  Jälkikäteen ajatellen oli siis onni onnettomuudessa, että juoksu ei vähään aikaan sujunut ja piti löytää joku muu laji.

Nyt on kuitenkin kiva valmistautua jo toisen kerran sille ensimmäiselle maratonille. Uskon olevani nyt melko paljon paremmassa kunnossa kuin silloin neljä vuotta sitten. Kuluneen viikon aikana maraton on alkanut pyöriä mielessä yhä enemmän ja olenkin iltaisin googlaillut ja lueskellut erilaisia listauksia aloittelijoiden tyypillisimmistä virheistä ja toisaalta myös hienoja tarinoita onnistumisista.

Seuratessani Petrin valmistautumista Kalmarin Ironmaniin vaikutuin hänen tekemästään kisasuunnitelmasta ja etenkin suunnitelman toteutuksesta lähes pilkulleen itse kisassa. Ajattelin siksi tehdä itsekin kisasuunnitelman Rantamaratonia varten. Se voi olla vähän overkill ja ehkäpä "aavistuksen" liian yksityiskohtainen, mutta syntyi tällaiselta kontrollifriikiltä kuin itsestään. Nyt on mieli rauhallinen, kun on suunnitelma ja kun se on olemassa, sitä voi helposti kisan aikana tarpeen tullen muuttaa!

Suunnitelmaa tehdessäni katsoin Rantamaratonin reittiprofiilia ja laskin sen myötä tavoitevauhtia 6:15:een. Sitten laskeskelin Excelissä, mihin aikaan sillä vauhdilla olisin milläkin huoltopisteellä. Lenkeillä olen ottanut vettä vartin välein ja geelin joka 45. minuutti. Samaan pyrin myös maratonilla.

Tässä koko pläni:

ke	aamulla töihin pyörällä PK1-
	ap desi maltoa + 0,5 l vettä + mehua
	normaali lounas
	ip desi maltoa + 0,5 l vettä + mehua
	normaalit iltasyömiset, ei treenejä
to	aamulla töihin pyörällä PK1-
	ap desi maltoa + 0,5 l vettä + mehua
	normaali lounas, mielellään pastaa
	ip desi maltoa + 0,5 l vettä + mehua
	uinti Pirkkolassa
	normaalit iltasyömiset
pe	töihin bussilla ja junalla
	tukeva lounas vasta klo 12 jälkeen, huolehdi nesteytyksestä!
	ei kuntopiiriä vaan lepoa!
	kisanumeron ym haku Otahallista
	kevyt iltapala
	juoksukamppeet valmiiksi: heltrin juoksupaita, mustat shortsit ja toppi, Newtonit, asicsin sukat, lippis, sykemittari ja -vyö
	talkki, energiat, spibelt ja juomapullot ja -vyö esille
	ajoissa nukkumaan
la	herätys klo 8, aamiaiseksi kaurapuuroa ja hilloa, vaaleaa leipää
	juoksukamppeet päälle + talkkia jalkoihin!
	mukaan myös juomapullot ja geelit spibeltissä
	heltrin huppari ja pitkät verkkarit  mukaan Peten reppuun
	klo 11 välipalaksi banaani ja mehua
	klo 12 jälkeen lähtö pyörillä Otaniemeen (myöhemmin jos sataa tai on kylmä)
	miniverra jos siltä tuntuu
	klo 1245 GU Vanilla Bean + vettä
	klo 13 lähtö! Seuraa sykettä, vauhtia ja omia tuntemuksia. Älä lähde liian kovaa! Juokse kerrankin negatiivinen splitti!
km	AIKA
	0:13:00	vettä
4,2	0:26:15	GU + vettä huoltopisteeltä
	0:40:00	vettä
9,0	0:56:15	urheilujuomaa huoltopisteeltä
	1:05:00	vettä
13,2	1:22:30	GU+ vettä huoltopisteeltä
	1:35:00	vettä
17,8	1:51:15	urheilujuomaa huoltopisteeltä
	2:05:00	GU + vettä TAI IsoGel
22,4	2:20:00	vettä huoltopisteeltä
	2:35:00	vettä
27,4	2:51:15	GU + vettä huoltopisteeltä
	3:05:00	vettä
32,3	3:21:53	urheilujuomaa huoltopisteeltä
	3:35:00	GU + vettä TAI IsoGel
35,7	3:43:08	vettä huoltopisteeltä
39,5	4:06:53	urheilujuomaa huoltopisteeltä
42,2	4:23:45	MAALI

Kaikkein tärkeintä on varmaan tuo sykkeen, vauhdin ja omien tuntemusten seuraaminen. Varsinaista tavoiteaikaa en itselleni aseta - olen iloinen jos pääsen maaliin. Hyvä on jos pysyn tuossa 6:15-vauhdissa, mutta jos juoksen hitaammin, sopeutan juomisia ja syömisiä sen mukaan. Seuraavalla maratonilla voin sitten tähdätä johonkin aikaankin, kun tiedän miltä ne viimeiset kilsat tuntuvat. Tähän mennessä pisin lenkkini tältä kesältä on 22 km, joten kaikki siitä eteenpäin on minulle tallaamatonta polkua. Eniten mietiskelen sitä, miten jalat kestävät iskutusta ja kuinka kipeiksi ne voivatkaan kisan aikana tulla.

Maltolla tankkaamista kokeilin ennen Finntriathlonia ja se tuntui sopivan minulle hyvin. En tykkää syödä enempää kuin tekee mieli ja sain malton helposti alas veteen ja mehuun sekoitettuna; jopa niin helposti ettei se edes tuntunut tankkaamiselta. Geelit, talkit ja kaikki muukin tarvittava sälä on jo hankittu, joten edessä on vain se vaikein: lepo viimeisellä viikolla ennen maratonia.

Taas Seurasaaressa

Heltrin syystreenit pyörähtivät käyntiin tällä viikolla. Olen toistaiseksi ilmoittautunut torstain uintitreeneihin ja perjantain kuntopiiriin. Spinningiäkin olisi tarjolla, mutta sitä mietin vielä. Viime syksynä ilmoittauduin mukaan, mutta en tainnut käydä treeneissä kuin kerran. Ehkä tänäkin vuonna pärjään ajamalla trainerilla kotona ja Wattbikella työpaikan salilla.

Torstaina oli siis ekat uintitreenit hallissa monen kuukauden tauon jälkeen. Pääsimme samaan ryhmään poikani Aten kanssa ja jopa samalle radalle. Suht kivasti sujuivat treenit, enimmäkseen uimme tekniikkaa. Ehkäpä siitä uinnista ilman märkäpukua on ollut jotain hyötyä, kun heti alussa muistin myös potkia. Treeni kesti tunnin ja vartin, uimme yhteensä 2,9 kilometriä.

Perjantaina oli ensimmäinen kuntopiiri Meilahdessa. Paikalle saapui paljon vanhoja tuttuja ja ilahduttavan monia uusiakin seurakavereita. Kuntopiiri sujui hyvään totuttuun malliin: 10 liikettä, 30 sekuntia työtä ja yhtä pitkään lepoa. Kolme kierrosta tehtiin, ennen kierroksia vähän lankkuja ja niiden jälkeen vatsa- ja selkälihasliikkeiden demoja. Niitä varmaan tehdään ensi kerralla vähän enemmän. Osaa liikkeistä en pysty tekemään puhtaasti, täytyy niiden tilalle keksiä jotain korvaavaa.

Eilen ajoimme Peten kanssa Seurasaareen pyörillä. Meiltä on sinne matkaa vain reilut seitsemän kilsaa. Se taitaa olla lähin kunnon (turvallinen) avovesiuintipaikka. Petrillä oli ympäriuintitreffit seurakavereiden kanssa, ja kun he lähtivät kahdeksan hengen porukalla uimaan, minä lähdin juoksemaan saarta ympäri. Oli se juokseminenkin ihan kivaa, mutta mieluummin olisin uinut. Ei kuitenkaan auta, maratonia varten pitää treenata sitä juoksua... Juoksulenkin aikana näin uintiporukan pariin otteeseen. Yllättävän hyvin kuulin joidenkin kymmenien metrin päästä rannalla, kun he taukoa pitäessään juttelivat siitä, miten ihanaa oli uida. Oli se juokseminenkin onneksi ihan mukavaa.

Uinnin lähtö.

Juoksin myös Karunan kirkon ohi, jossa 20 kesää sitten menimme Petrin kanssa naimisiin. Sisään ei päässyt maksamatta museon pääsymaksua, mutta oli ulkopuolellakin kiva fiilistellä. Seurasaari oli hieno
hääpaikka, ja Karunan kirkko sisältä todella kaunis ja tunnelmallinen.

Karunan kirkko 1680-luvulta.

Viikko huipentui tänään vähän pitempään pk-lenkkiin, jonka viimeiset 30 minuuttia maratonin tavoitevauhtia 6 min/km. Ei se ainakaan näin lenkin lopuksi kamalan kevyeltä tuntunut, mutta toivottavasti tilanne on toinen maratonherkistelyjen jälkeen. Juoksureittini varrelle osui Otaniemen kenttä, jossa on Rantamaratonin lähtö ja maali. Juoksin Otaniemestä Kaarhusaareen ja Westendiin saakka maratonreittiä, tosin väärään suuntaan.

Ennen maratonia aion hieman vähentää työmatkapyöräilyä ja vältellä flunssaisia ihmisiä. Työmatkapyöräilyn vähentäminen taitaa tähän aikaan vuodesta olla noista se helpompi homma.

Kisoja ja treenejä

Joroisille ilmoittautuminen tuli ja meni. Vaikka saitti välillä kaatuilikin, sain ilmoitettua Petrin, Aten ja itseni mukaan kisaan. Yllättävän nopeasti ne paikat sitten hupenivatkin, ja tapahtuma myytiin loppuun suuren maailman tyyliin reilussa vuorokaudessa. Hotellihuoneen Varkauden Scandicista olin varannut jo aikaisemmin. Se taitaa kyllä olla vain kahdelle hengelle, mutta yritän vaihtaa sen isompaan keväällä jos tulee vaikka peruutuksia. Tai voihan se meidän lapsi nukkua vaikka patjalla lattialla...

Joroisten lisäksi osallistun ensi kesänä ensimmäistä kertaa järjestettävälle Tahko Triathlonin puolimatkalle. Sinne olen näillä näkymin lähdössä ihan itsekseni, sillä Petri on samaan aikaan kisaamassa jo toistamiseen Kalmarin Ironmanilla. Harmi, että kisat menevät päällekkäin, mutta ei siellä Tahkolla varmaan ihan yksin tarvitse olla.  Huone on Tahkoltakin jo varattu eli majoitus on kunnossa.

Ensi kesän kisasuunnitelma täydentynee vielä ainakin Kiskon ja Sääksin perusmatkoilla ja ehkä vielä jollain syksyisellä maratonilla.

Astangajoogaa on nyt takana neljä kertaa muutaman vuoden tauon jälkeen. Toistaiseksi se tuntuu tosi mahtavalta ja olen hyvin jaksanut venyttää työpäivää joogan alkuun klo 17:15 saakka. Jalkojen lihakset venyvät hyvin, selkäranka saa mukavasti kiertoa ja mieli lepää. Viikon toiselle vakitunnille, tiistai-aamun pilatekseen en ehdi ihan joka viikko kokousten vuoksi. Käyn siellä kuitenkin aina kun töiltäni pääsen.

Tällä viikolla alkavat taas Heltrin treenit. Olen ilmoittautunut torstai-illan uintiin Pirkkolassa ja kuntopiiriin, joka on perjantaisin Meilahdessa. Pääsin uinnissa "nopeiden" ryhmään, joten odotettavissa on astetta kovempaa treeniä kuin aikaisemmin. Viime vuonna uintitreenit menivät melko usein omalla mukavuusalueella polskutellessa, tästä eteenpäin se ei varmaankaan enää riitä.

Kuntopiiri on ollut jo muutaman vuoden ollut lihaskuntoharjoitteluni ehdoton kulmakivi, niin varmasti myös kuluvana vuonna. Mitä muutakaan iloa sitä keski-ikäinen ihminen perjantai-iltoihinsa keksisi kuin legendaariset pidot itseään kovakuntoisemmassa ja hauskemmassa seurassa?

Kulumaa

Elokuun ajan olen pyöräillyt töihin joka päivä. Väliin jäivät vaan pari lomapäivää, jotka vietin Kalmarissa. Eilen juoksin pitkän lenkin (2:20), ja tänään kyllä väsyttää. Alkaa varmaan työmatkapyöräily vaatia veronsa; päättyneellä viikollakin töihin ja takaisin tuli ajeltua melkein kuusi tuntia, yhteensä 115 km.

Ensi viikolla jatkan samaan malliin, mutta olen entistäkin tarkempi hitaasta vauhdista. Varsinkin maantiepyörällä ajaessa aika helposti tulee poljettua vähän turhan korkeilla sykkeillä, kun se vaan on niin kivaa. Maastopyörällä metsäreiteillä on helpompi ottaa hissukseen. Ei se ero ajassa lopulta ole kuin korkeintaan muutamia minuutteja. Homma toimii tosi hienosti: maanantaisin vien repussa töihin viikon vaatteet ja perjantaina otan pyykit mukaan kotiin. Muina päivinä saan ajella ilman reppua. Avaimet, lompakon ja puhelimen laitan pieneen vedenpitävään pussukkaan ja sen kiinni ohjaustankoon.

Hassua on ollut huomata, miten normilenkit pikkuhiljaa käyvät liian lyhyiksi. Neljä vuotta sitten aloitellessani avovesiuintia uin mökillä lähimmän pikkusaaren ympäri vajaan kilsan pituista lenkkiä. Nyt on pitänyt jo kehitellä vähän pitempiäkin reittejä. Tänään uimme normireittiä kahden pikkusaaren ympäri 1,3 km, mutta sekin tuntuu jo kovin lyhyeltä. Sitä pitemmille lenkeille ei olekaan ihan yhtä selviä maamerkkejä, mutta tiedossa on kyllä mikä rantakoivu on mökiltä kilsan uinnin päässä, on siellä niin monta kertaa tänäkin kesänä käyty kääntymässä. Ainahan voisi uida vaikka kaksi kertaa sen pikkusaaren ympäri, mutta tuntuisi tylsältä käydä välillä omalla laiturilla kääntymässä.

Eilen oli vähän samanlaiset pohdinnat juoksureitin kanssa. Pisin mökkiteillä aikaisemmin juoksemani oli 14 kilsaa, ja kun piti juosta yli kaksi tuntia se ei ollut riittävän pitkä. Onneksi Petrille on Kettulan metsänhoitotiet (ja pitkät lenkit) jo paljon tutumpia, ja hänellä oli vinkata minulle edestakainen reitti Kiikalan lentokentän suuntaan. Metsässä oli tosi kiva juosta, ja paljon oli marjastajia ja sienestäjiäkin liikkeellä autoineen. Maisemat olivat kivoja, ja eväätkin riittivät, vaikkei kaapeissa enää kesän jäljiltä ollutkaan jäljellä kuin ei-niin-hyviä Dexalin geelejä.

Meillä on Peten kanssa molemmilla kuluneet märkäpuvut puhki kainaloista. Petrin puku on niin reikäinen monesta muustakin paikasta, että uuden hankinta on ensi keväänä edessä. Minä taidan sinnitellä TYRrin puvulla vielä ensi kesän, ja miettiä uutta vasta kaudelle 2015.

Ei noita millään neopreeniliimallakaan saa paikattua: