lauantai 21. syyskuuta 2013

Rantamaraton 2013 4:18:27

Tähän päivään asti noudatin maratonsuunnitelmaa pilkulleen. Torstaina uintitreeneissä tosin kuulin, että vähän vahvempaakin maltojuomaa olisin voinut juoda. Vähän huolestuin ja kävin ostamassa ison pussin lakuja illaksi. Eilen perjantain istuin autossa reilut kolme tuntia kun vein tyttären ystävineen Perniöön ponileirille. Kotimatkalle kävin ostamassa pienen pussin Ässä-mixejä, ettei maraton-onnistuminen ainakaan hiilarien vähyydestä jäisi kiinni. Vähän siinä ajaessa selkä kipeytyi, mutta oli tosi kivaa ajella kesän pyöräilyreittejä. Ajamisen iloa!

Eilen nukahdin yhtä helposti ja nopeasti kuin yleensäkin. Tänään heräsin vähän kahdeksan jälkeen.  Aamulla jatkoin suunnitelmani toteuttamista ja söin puuroa ja parin tunnin päästä siitä banaanin. Puolen päivän maissa ajoimme Peten kanssa pyörillä Otaniemeen. Ehdimme vähän pyörähtää expossa ja tapailla kavereita, kunnes olikin jo aika alkaa etsiä oikeaa lähtöpaikkaa.

Expossa
Lähdin ystävän kanssa liikkeelle 4:15 jänisten takaa. Muutaman kilsan jälkeen huomasin, että syke on aavistuksen liian korkealla ja jättäydyin jänisten vauhdista. Pian löytyikin uutta sopivavauhtista juoksuseuraa parista miehestä, joista toinen oli kesällä ollut Joroisten puolikkaallakin. Hänen kanssaan juoksin ja juttelin yli puolimatkan, kunnes tiemme erosivat jollain huoltopisteellä. Juoksuseurani osasi hyvin varoittaa pahimmista Kivenlahden ylämäistä, jotka kävelimme reippaasti ylös. Jyrkkiä olivat.

Sykemittarin sykemittaus pätki välillä, mutta yritin pitää tasaista vauhtia yllä. Olin teipannut energiasuunnitelmani kädessä pitämääni juomapulloon. Etukäteen päättämissäni kohdissa otin kaikki geelit ja juomat mitä piti. Vessahätää ei tullut onneksi missään vaiheessa, eikä myöskään mitään pistoksia missään. Välillä polvissa alkoi tosin vähän matka tuntua, samoin jalkapohjissa.

Kolmenkympin jälkeen Matinkylän rantakahvilan kieppeillä näin Petrin ensimmäistä kertaa. Hän oli alkumatkani aikana ollut huoltamassa puolimaratonin juossutta Attea. Oli tosi kiva nähdä hänet, ja vähän tuulettelinkin siinä. Luullakseni juoksin aika tasaista vauhtia Matinkylästä Haukilahteen ja sieltä Westendin kautta Karhusaareen. Westendissä ihmettelin parin juoksijan kanssa laskeutuvaa helikopteria, kunnes näimme maassa makaavan juoksijan auttajineen. Myöhemmin kuulin, että Atte oli juossut kymmenisen metriä hänen perässään ja nähnyt kaatumisen. Toivottavasti tilanne ei ollut niin paha miltä se näytti. Vaikka luulenpa että oli se.

Tuuletus alkamassa Matinkylässä.
Karhusaaresssa olin jo tosi tutuissa lenkkimaisemissa, ja tunsin hyvin loppureitin maaliin. Yritin hieman kiristää vauhtia viimeisen huoltopisteen jälkeen,  ja juoksu tuntui edelleen tosi hyvältä. Tiesin, että edessä on vielä yksi melko jyrkkä ja pitkä mäki, mutta sekin nousi ihan kivasti. Koko ajan ohittelin porukkaa, tosin suurin osa taisi olla puolikkaan juoksijoita. Petrin näin toisen kerran Otaniemen urheilukentän laidalla reilut parisataa metriä ennen maalia ja sitten annoin vain mennä. Maalissa kello näytti bruttoaikaa 4:19. Nettoaikani oli vähän parempi, 4:18:27. Ensimmäisen puolikkaan aika oli 2:09:27, joten nyt onnistui myös se negatiivisen splitin juokseminen (toinen puolikas ensimmäistä vauhdikkaammin).

Maalissa.
Maalin jälkeen näin taas lisää tuttuja, jotka tietysti kyselivät miten meni. Miksi vastasin vain kertomalla loppuajan enkä muistanut sanoa, että olipa kertakaikkiaan mahtava juoksu? Tämänpäiväinen maraton oli minulle niin paljon enemmän kuin vain loppuaika. Kaikki meni ennen kisaa ja sen aikana ihan yläkanttiin. Oli upeaa saada juosta maraton viiden vuoden treenailun jälkeen, tavata mukavia uusia ja vanhoja tuttuja ja nauttia kotikaupungin meri- ja metsämaisemista. iPodin olin ladannut ja ostanut vielä aamulla uusia tsemppibiisejäkin, mutta missään vaiheessa en kaivannut jytkettä korviini. Oli hyvä vain kuunnella omaa hengitystä, tossujen ääniä hiekkapoluilla ja ajoittain kovaäänistäkin kannustusta. Ihan zen-fiilis!

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Aika moni on sanonut, että ensimmäinen on paras. Saa nähdä!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Päivikki! Jäin itse miettimään miksei maalissa tullut mitään tunteenpurkauksia tai muita kyynelehtimisiä. Ehkä näitä kisoja on ollut jo niin paljon, ettei maraton tunnu enää niin kovin ihmeelliseltä.

      Poista
  3. Onnea Pia! Se on kyllä siistiä, että onnistuu hankkimaan noin hyvän ekan maratonkokemuksen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iina! No on kyllä ihan mahtavaa, että eka kokemus on hyvä. Kannustaa hankkimaan seuraavia!

      Poista
  4. Hienoa, ihan superjänis-aika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elli! Aika oli just hyvä, etukäteen ajattelin haarukkaa 4:15 - 4:30. Mun lempparijänis juoksi viiden tunnin aikaa, ja lupasi ennen juoksua ottaa minusta kopin, jos tulisin selkä edellä vastaan.

      Poista
  5. Onnea! Hieno juoksu! Sitten vaan sitä "oikeeta" kaukomaraa suunnittelemaan... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttu! No just sitä oikeaa kaukomaraa ollaan alettukin suunnitella. Berliini vähän välkkyy mielessä, mutta sinne ilmoittautuessa pitää olla yhtä skarppina mestoilla kuin IM-matkoilla. Saa nähdä... Sisko on kyllä vasta treenaamassa puolikkaalle, joten ehkä eka kaukomara mennään vain ydinperheen kesken.

      Poista
  6. Hyvä Pia! Onnea ekasta maratonjuoksusta, hienosti on mennyt :) Se tunne, kun tuut sen matkan ekaa kertaa maaliin--> vitsi mie oon juossu maratoonin :D 42km on pitkä matka juosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanne! Oli se kivaa, hieno päivä jota on kiva muistella näin jälkeenpäinkin.

      Poista