Huikaisevia hetkiä työmatkalla

Yhtenä mahtavan kauniina aamuna viime viikolla ajoin taas pyörällä töihin. Halusin ajella reilun tunnin lenkin maastopyörällä rantoja pitkin Helsinkiin. Meiltä on Espoon Rantaraitin alkupätkille Kehä 1:n sisäpuolelle Ruukinrantaan vajaan kilometrin matka, jonka rullailin mukavasti hienoiseen alamäkeen. Saman hienoisen alaspäin viettämisen huomaan aina mtyös juostessa, kun alkukilometrien vauhti aina näyttää melko kovalta. Kotiinpäin on tietysti aina vähän ylämäkeä.

Otaniemen rantaa etenin Tapiolaan päin Karhusaarentielle saakka, ja koska matka eteni joutuisasti, käväisin vielä kiertämässä Karhusaaren. Kiekkaan parisenkymmentä minuuttia, ja ilman sitä lenkkini olisikin jäänyt melkoisen vajaaksi. Karhusaaresta ajelin Lehtisaareen ja sieltä edelleen Kaskisaaren ja Lauttasaaren rantoja pitkin keskustaan. Suurin osa reitistä oli kevyen liikenteen väylää mahdollisimman kaukana autoista.

Lauttasaaressa.

Edelleen Lauttasaaressa. Samat Salmisaaren piiput näkyvät myös Seurasaaren ympäri uidessa. 

Baanan alkupäätä Ruoholahdessa.

Kiasman kulma pilkistää etuoikealla.

Tunti ja kahdeksan minuuttia meni, kun rauhallisesti poljin. Ilman Karhusaaren kierrosta ja vähän isommalla efortilla ajaisin matkan ehkä kolmessa vartissa. Tämän reitin otan tästedes mukaan työmatkojen vakiohjelmaan, oli se vaan niin hieno alku päivälle.

Edellisenä iltana olin vaihtanut pyörään nappularenkaat, Peten avustuksella tosin. Pääasialliseksi tehtäväkseni operaatiossa jäi renkaiden pumppaus ja paikalleen laitto. Saatuani eturenkaan paikalleen ihmettelin, että miksi se pyörii koko ajan vain huonommin ja huonommin. Epäilin syylliseksi jarruvaijerin kiinnistystä, mutta sitten alkoi kuulua ritisevää ääntä ja näin miten sisärengas pullistuu ulos vanteen ja renkaan välistä. Ihan en ehtinyt avata venttiiliä ennen kuin sisärengas pamahtaen räjähti kappaleiksi. Niin sitä ihminen oppii.

Vielä on muuten pari päivää aikaa osallistua 50 euron Velo & Oxygen -lahjakortin arvontaan täällä.