Verryttelin huolella, eikä selkäkipu haitannut uimista. Niinpä lähdin luottavaisena matkaan. Etukäteen olin asettanut tavoitteeksi ajan 6:40 tietämille. Viimeisin noteeraus tältä matkalta minulla oli kahden vuoden takaa, 6:59. Valitettavasti jouduin pettymään, kun kello pysähtyi vasta 6 minuutin 52 sekunnin kuluttua lähdöstä. Minun olisi kyllä pitänyt pystyä parempaan.. Ekan kahdensadan metrin jälkeen olin vielä tavoitevauhdissa (3:17), mutta sitten kirittäjä viereltä alkoi jäädä enkä saanut samaa vauhtia pidettyä yllä. Harmitti kyllä, ja kun Petekin jäi tavoitteestaan, oli meillä aika hiljaista illalla.
Sunnuntaina sain onneksi uutta ajateltavaa, kun olimme sopineet maantiepyörätreffit Oittaalle kymmeneksi. Lähes koko reissun roikuin sinnikkäästi edellä ajavan renkaassa, kun vetäjät painoivat kuin varsat kesälaitumella melko rapsakkaa vauhtia menemään.
Nyt seuraa pieni mutta kipeä tunnustus silläkin uhalla, ettei kukaan enää lähde kanssani ajamaan: Klaukkalassa töppäsin ihan kunnolla kun ajoin kärjessä ja kuulin huutoa takaa. Luulin, että jollain oli puhjennut rengas ja pysähdyin. Kuinka tyhmä ja ajattelematon sitä voi olla! Aivo-oikosulku! Ihan kuin en olisi miljoonaan kertaan kuullut (ja luullut sisäistäneeni), ettei porukassa pysähdellä tai edes jarrutella varoittamatta. Onneksi vauhtia oli vain vähän ja takana tulevilla taitoa paljon, ja tilanteesta selvittiin henkisillä vaurioilla. Aikamoista itseruoskintaa harrastin mielessäni loppumatkan, ihan aiheesta tietenkin.
Nyt seuraa pieni mutta kipeä tunnustus silläkin uhalla, ettei kukaan enää lähde kanssani ajamaan: Klaukkalassa töppäsin ihan kunnolla kun ajoin kärjessä ja kuulin huutoa takaa. Luulin, että jollain oli puhjennut rengas ja pysähdyin. Kuinka tyhmä ja ajattelematon sitä voi olla! Aivo-oikosulku! Ihan kuin en olisi miljoonaan kertaan kuullut (ja luullut sisäistäneeni), ettei porukassa pysähdellä tai edes jarrutella varoittamatta. Onneksi vauhtia oli vain vähän ja takana tulevilla taitoa paljon, ja tilanteesta selvittiin henkisillä vaurioilla. Aikamoista itseruoskintaa harrastin mielessäni loppumatkan, ihan aiheesta tietenkin.
Selkäjumi oli päällä vielä tänäänkin, ja jouduin kesken työpäivän kipaisemaan apteekkiin hakemaan lisää särkylääkettä. Luottofyssarillani ei ollut vapaana peruutusaikoja, joten varasin illaksi ajan urheiluhierojalle Suomen Urheilufysiosta. Parin kilsan matka sinne taittui joutuisasti Jopolla. Ostimme sen vuonna 2003 mökille lehdenhakupyöräksi, mutta sittemmin se on kulkeutunut takaisin Espooseen lähinnä tyttären käyttöön. Ihan mahtava asiointipyörä!
 |
| Jopo pienillä renkailla. Heijastimetkin pudonneet. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti