perjantai 22. elokuuta 2014

Kisaturistit

Kerran yhtenä tiistaina tänä kesänä olimme Peten kanssa ajamassa tempoa Röylässä, kun pienessä porukassa kyselin kokeneemmilta seurakavereilta, missä minun kannattaisi kisata täydellä matkalla ensi kesänä. Haluan tehdä sen ulkomailla, mielellään Ironman-organisaation tapahtumassa, ja lyhyellä listalla olivat siinä vaiheessa vielä Kalmar ja Köpis.

Kalmarissa olin katsojana viime kesänä. Se oli todella mukava paikka ja kaikki tarvittava on kätevästi kävelyetäisyydellä. Autolla ja laivalla pääsee helposti ovelta ovelle, tosin matkoihin vierähtää aikaa. Pete oli siellä starttiviivalla tänäkin vuonna, joten hänelle se olisi jo kolmas peräkkäinen Kalmarin reissu. Oli hän sinne kuitenkin luvannut huoltajakseni lähteä, jos sinne haluan mennä.

Köpis puolestaan on lyhyen lentomatkan päässä, mutta pyörä pitää pakata laukkuun. Sitä en ole vielä kokeillut, ja laukkukin pitäisi sitä varten vuokrata.  Viime vuonna kuulin paljon hyvää itse kilpailusta ja reitistä, mutta jotenkin se oli minusta tuntunut hankalammalta, kun esimerkiksi uinnin lähtöön pitää mennä metrolla.

Siinä jutellessa ja kokeneempien kokemuksia kuunnellessa mieli muuttui nopeasti, niinkuin se minulla joskus tekee. Kööpenhaminassa uidaan näet laguunissa eikä pyöräreitti ilmeisesti ole ihan yhtä avoin tuulelle kuin Kalmarissa. Pyöräillessämme kotiin keksin, että voisimme Peten kanssa kahdestaan lähteä tsekkaamaan Köpiksen mestat jo tänä vuonna. Kaupunki on kiva, kisaamassa on paljon tuttuja ja lisäksi on mahdollista, että maanantai-aamuna voisi paikan päällä ilmoittautua ensi vuoden kisaan.

Alunperin olimme suunnitelleet, että minä kisaan ensi vuonna Köpiksessä ja Pete täydellä matkalla Tahkolla tai Lahdessa. Jotenkin asia kuitenkin kääntyi viime viikolla niin, että näillä näkymin olemme molemmat menossa ilmoittautumisjonoon maanantaina. Jos kuitenkin molemmat matkustamme Köpikseen ensi vuonna, voimme varmaan samalla molemmat myös kisata. Minulla on kova luotto siihen, että ainakin Pete pysyy kisan jälkeen tolpillaan sitten ensi vuonna, jos minua vaikka vähän väsyttäisikin.

Niinpä olemme nyt lentokentällä odottamassa Köpiksen lentoa, odotuksissa rento ja jännä viikonloppu tanskalaiseen tapaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti