Pete lähti mukaan kannustamaan, ja lähdimme pyörillä noin neljän kilsan päähän Leppävaaran urheilukentälle niin kiireellä, että juoksulippiskin unohtui. Lähtiessämme oli omassa pihassa melkein kuuma, mutta perillä aurinko meni pilveen ja ilma vähän viileni.
Sain oman juoksunumeron ilman jonotusta, ja vähän puolen jälkeen verrailin reilut 10 minuuttia juoksemalla kentän ympäri joitakin kertoja. Joku alkujumppakin olisi ollut tarjolla, mutta halusin vähän juostakin.
Juoksussa kierrettiin kahdesti aika kiva reitti Leppävaaran urheilupuiston ympäristössä. Muutama isompi mäki sattui matkalle, muuten oli melko tasaista. Tavoitevauhtia en ollut sen tarkemmin ajatellut, loppuajan ajattelin osuvan melko laajaan haarukkaan 50-55 minuuttia. Lähdössä asetuin juoksijoiden puolivälin paikkeille, ja heti lähdön jälkeen lähdin ohittelemaan edellä juoksijoita.
Ekat kilsat menivät alle viiden minuutin vauhtia, ja koko eka kierros 25.09. Puolivälin jälkeen vauhti alkoikin hidastua. Hetken ehdin jo harmitella ehkä aavistuksen liian kovaa alkua, mutta sitten ajattelin että joskus pitää yrittää vähän puskea, vaikka se sitten kostautuisikin. Toisella kierroksella vauhdin hidastuessa tsemppasin itseäni, että kiristä nyt vielä tahtia - kohta matka loppuu ja sitten on jo liian myöhäistä.
Sykkeet pysyivät hyvin ylhäällä koko juoksun ajan, ja niistä päätellen ihan oikealla intensiteetillä mentiin. Maalissa olin ajassa 51.56. Otin vielä pienen loppukirin, kun 50 metriä ennen maalia huomasin 52 minuutin alituksen olevan mahdollinen. Taisi tulla uusi kympin enkka kun en ole tuota matkaa koskaan ennen juossut.
Tässä olen kilpailunjohtaja Samin (tuttu Heltristä) kainalossa:
Järjestelyt sujuivat hyvin, ja tapahtumassa oli sympaattista kyläkisan tuntua. Yhdeltätoista oli ollut alle 7-vuotiaiden lasten Baby Run, joka oli sekin kuulemma onnistunut todella hyvin. Yllättävän paljon oli myös tuttuja juoksemassa ja toisaalta myös tapahtumaa järjestämässä.
Jalassa minulla oli uudet Köpiksestä ostetut Newtonit, ja hyvältä tuntuivat. Pientä rakkulan tuntua tuli kyllä vasempaan jalkapohjaan, mutta mitään ei siinä nyt onneksi näy. Täytyy tulevilla pitkillä lenkeillä ennen Rantamaratonia seurata tilanteen kehittymistä ja säätää myös uusien pikanauhojen kireydet kohdilleen. Joskus nauhat alkavat painaa jalkapöydän päältä, mutta sen huomaa vasta pitemmillä matkoilla.
Superuimari Johannan kanssa yhteiskuvassa:
Kisan jälkeen osallistuin Peten kanssa Fressin lankkuhaasteeseen. Fressi oli tapahtumassa yhteystyökumppanina, ja heillä oli oma telttakatos heti maalialueen takana. Pisimpään lankussa pysyneelle oli tarjolla tuotepalkinto. Päivän paras aika siihen mennessä oli reilut neljä ja puoli minuuttia, ja olin kyllä aika varma Peten pystyvän ainakin viiteen minuuttiin. Asetuimme hänen kanssaan vierekkäisille matoille ja kello laitettiin käyntiin. Fressin edustaja otti aikaa ja piti huolta suoritusten puhtaudesta. Minulla alkoivat juoksusta hikiset käsivarret liukua matolla kolmen minuutin jälkeen ja lopetin suosio,la siihen. Pete (kuva alla) sen sijaan jaksoi sinnitellä seitsemän minuuttia, jäi nähtäväksi riittikö se voittoon.
Peten Ironman-paidassa on aakkosjärjestyksessä kaikkien Kalmarin kisaan tänä vuonna ilmoittautuneiden nimet, ja pienen tihrustelun jälkeen Peten nimi löytyi pisteestä.
Kisan jälkeen ajoimme kahdestaan mökille, ja on tosi kiva olla täällä taas neljän viikon tauon jälkeen. Huomenna lähdetään ajamaan tuttuakin tutumpi pyörälenkki Suomusjärven, Kiskon ja Karjalohjan kautta Sammattiin ja sieltä taas Kasvihuoneilmiön pihaan, johon parkkeeraamme auton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti