tiistai 26. elokuuta 2014

Uijuijuijui!

Kööpenhaminan reissu on nyt ohi, ja takataskussa on (kuvainnollisesti) lippu ensi vuoden Ironman Copenhagen -kisaan. Nyt pitää varmaan alkaa sitten treenata ihan kunnolla!

Aamulla menimme Peten kanssa heti kahdeksan jälkeen jonottamaan ilmoittautumispisteeseen, ja noin tunti siinä ehtikin vierähtää ennenkuin päästiin sisään. Satoja ilmoittautumisia tehtiin paikan päällä, ja kaikki sujui ihan mukavasti, jos sitä jonossa odottelua ei lasketa.

Ilmoittautumisjono.

Paikan päällä tehty ilmoittautuminen piti vielä vahvistaa netissä, ja niin se nyt on, että vajaan vuoden päästä uin 3,8 kilometriä, ajan pyörällä 180 km ja juoksen siihen päälle vielä maratonin Tanskan kauniissa pääkaupungissa.

Matkalla uinnin lähtöpaikalle.

Sunnuntain vietimme aika tiiviisti kisaa seuraten. Vuokrasimme hotellista pyörät, ja ajoimme niillä seitsemäksi uintipaikalle muutaman kilsan päähän keskustasta. Laguuni näytti kivalta, ja homma sujui muutenkin mallikkaasti. Lähdöt oli porrastettu ikäryhmittäin, ja kaikki naiset lähtivät matkaan yhtä aikaa. Jokaisessa lähdössä oli joitakin satoja kilpailijoita. 

Amager beach anivarhain

Jonkun aikaa uinnin lähtöjä seurattuamme siirryimme katsomaan pyöräilyn alkumetrejä. Välillä näimme jännittäviä tilanteita,kun kymmenet tyypit yrittävät lähteä samaan aikaan liikkeelle eivätkä välttämättä ajaneet suoraan tai edes katsoneet eteenpäin, vaan tyypillisesti omiin jalkoihinsa, kun yrittivät ujuttaa niitä pyöräilykenkiin. Pyöräilyyn lähdössä täytyykin ensi vuonna olla tarkkana, ettei matka lopu heti alkuunsa. Yksi kolari nähtiin, mutta senkin molemmat osapuolet pääsivät jatkamaan matkaansa. Joku onneton huomasi takarenkaan tyhjentyneen jo muutaman metrin ajon jälkeen.

Ekasta vaihdosta siirryimme suoraan toiseen vaihtoon käymättä pyörälenkin varrella. Vaihdossa näimme taas kilpailun kärjen. Kärjen lähdettyä juoksuosuudelle siirryimme sen varteen mekin. Kannustimme monia tuttuja ja tuntemattomiakin suomalaisia. Kisanumeroihin oli painettu osallistujien nimet, mutta niin pienellä ettei niitä kunnolla erottanut. Suomen lippu erottui numeroista kuitenkin selvästi. Välillä tuli pari sadekuuroa, ja pahimman kuuron sattuessa olimme sopivasti maalialueella katsomassa Teemu Lemmettylän maaliintuloa seitsemäntenä. Hieno hetki!

Reilu kilsa maaliin. 
Juoksun aikana välillä satelikin.

Juoksureitti oli neljä kierrosta ympäri keskikaupungin, ja mukavasti näytti olevan katsojia ja kannustajia, paitsi ehkä juuri tuossa rannassa sadekuuron aikana. Yllättävän väsyttävää oli se reitin varrella pyöriskelykin, varmaan se itse kisaaminen ensi vuonna tuntuu sitten vähän eri tavalla rasittavalta. 

Uskon treenaamisen jatkuvan lähes samaan malliin kuin tähänkin saakka Jupiksen tekemien suunnitelmien mukaisesti. Minulle jää se mukavin osuus eli toteutuspuoli. Treenimotivaation kanssa ei minulla onneksi koskaan ole ollut ongelmia, ja odotettavissa onkin todella kiva treenivuosi, kunhan vain saan pysyä terveenä. Vielä ei jännitä yhtään, mutta uskon tilanteen muuttuvan vuoden aikana! Uijui!

Näillä ajeltiin ympäri Köpistä tänä vuonna, ensi vuonna toiset menopelit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti