sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Ketunkierros

Noin puolen kilsan päästä meidän mökistä kulkee Ketunkierros, jo toimintansa lopettaneen Suomusjärven patikan aikanaan perustama ja aikanaan ylläpitämä 26 kilsan pituinen vaellusreitti. Pienen etsinnän jälkeen löysimme myös joitakin vuosia sitten ostamamme alueen kartan, johon reitti on merkitty.

Koska kartta on ainoamme emmekä tiedä, mistä niitä enää saisi lisää, starttasimme matkaan ilman sitä.  Tulevaisuutta ajatellen ajattelimme ottaa siitä ensin pari kopiota ja vasta sitten altistaa sen kulumiselle. Karttamuovi ja varsinkin ja pyörän karttateline olisivat tietysti myös auttaneet, mutta kumpaakaan ei nyt ollut mukana.

Löysimme reitille Iso-Toravan itäpuolelle helposti. Siellä Ketunkierros kulkee pitkät pätkät sähkölinjaa pitkin, eikä ajaminen ollut ihan kamalan helppoa. Korkeuserojakin oli. Jossain vaiheessa eksyimme reitiltä ja jouduimme jonkun pätkän kulkemaan teitä pitkin Vanhan Turuntien ja Kettulantien risteykseen, josta tiesimme reitin kulkevan.


Metsään taas.

Kiva reittimerkki.

Varesjärven eteläpuolelta reitin lähtöpisteestä eteenpäin oli useampi kilometri kuvankaunista kangasmetsää ja helppoa polkua. Toki aina silloin tällöin eteen saattoi tulla oja tai kaatunut puu, mutta pitkät pätkät oli todella kiva ajella. Se oli juuri sellaista kivaa pätkää, että pääsi hyvin eteenpäin mutta aina välillä eteen tuli jotain vähän jännempääkin.

Nyt sujuu ajaminen.

Reilut kolme ja puoli tuntia ajettuamme saavuimme pienelle lammelle, jonka ympäri olemme molemmat usein juosseet. Siitä olisi ollut mökille tuttua reittiä kuutisen kilsaa, mutta päätimme vielä jonkin matkaa ajella eteenpäin Ketunkierrosta. Se oli iso virhe. Olimme jo aika väsyneitä, ja edessä oli sellaista pusikkoa, että seuraavaa reittimerkkiä oli vaikea havaita. Yhden jo pusikoituneen hakkuualueen reunassa hirvikärpäset hyökkäsivät Peten kimppuun. Tunnelma kiristyi.

Hienot olivat maisemat ja kelikin täydellinen.

Eihän siinä auttanut muu kuin keskeyttää reitin seuraaminen ja pyrkiä lähimmälle tielle. Kun ajamaan ei pystynyt, piti taluttaa. Välillä pysähdyimme tarkistamaan kännykän karttaohjelmasta suuntaa ja vihdoin viimein putkahdimme pyörinemme metsätielle vesakon keskeltä. 

Siitä mökille oli taas helppoa ajamista metsäteitä pitkin. Sykemittarista loppui virta kesken matkan, joten tarkkaa tietoa retken kestosta tai pituudesta ei ole. Arvelisin meidän olleen reissussa viitisen tuntia, ja aika pitkä pätkä reittiä jäi vielä kulkematta. Luulen meidän kuitenkin jo löytäneen ne parhaat maastopyöräpolut Varesjärven ympäristöstä, sinne menemme varmasti uudelleen.

Selkä vähän kipeytyi taas. Luulen sen johtuvan taluttamisesta ja pyörän nosteluista. Ensi kerralla täytyy varmaan yrittää ajaa enemmän ja tunkata vähemmän. Ja jos vielä tulisi joku pikkupakkanen, hirvikärpäsetkin häviäisivät.

2 kommenttia:

  1. Ketunkierros siirtyi Salon Samoojien hoidettavaksi, silloin kun Suomusjärven Patikka lopetti. Sieltä kannattaa kysellä, jos vielä sitä hoitavat :)

    VastaaPoista
  2. Kiva, jos Salon Samoojat sitä hoitavat. Täytyykin aktivoitua kyselemään. Jotkut puronjen ylitykset ovat jo aika vaarallisen oloisia lahonneilla lankuilla. Symppikset kotisivunsa löysin, toivottavasti sieltä löytyy innokasta talkooväkeä!

    VastaaPoista